Lähestymiskielto ei takaa turvallisuutta

Makasin siinä verilammikossa lattialla, niin mies vaan tokaisi: ”Kato nyt, mitä sait aikaiseksi”. Näin muistelee ”Elina” kertaa, jona hänen miehensä oli lyönyt häntä nyrkillä kasvoille, repinyt hiuksista sekä heittänyt seinää vasten.

Päivystävä lääkäri ilmoitti naiselle, että jos tämä ei tee itse rikosilmoitusta, heidän on lain mukaan tehtävä se. Elettiin vuotta 2011. Kukaan – Elinan ja ex-miehen lisäksi – ei tiennyt, että väkivalta oli alkanut jo vuonna 2008.

”Kaaduin portaissa”

Aika perinteinen tarina. Mies oli aluksi ihan normaali, jopa ihana. Sitten alkoi runsas alkoholinkäyttö, hermon menettämiset ja lopulta silmitön väkivalta.

– Muistan ensimmäisen pahoinpitelyn hyvin, koska olin kauhuissani. Mies hermostui minulle, koska iltapala oli vääränlainen. Hän paiskasi minut seinää vasten. Silmäkulma aukesi ja vuosi verta.

Mies otti ilmakiväärin ja kohotti piipun osoittamaan Elinan otsaa. ”Tekisi mieli ampua sut tähän”. Naisen onneksi mies sammui ja Elina pääsi päivystykseen. Siellä hän kertoi kaatuneensa portaissa.

Useimmiten parisuhdeväkivallan uhri ei lopeta suhdetta vielä ensimmäisen lyömisen jälkeen. Eikä seuraavankaan. Kiintymys on niin vahva.

– Jostain syystä tässä vaiheessa ei vain tullut mieleenikään, että olisin lähtenyt. Olisi kai pitänyt.

Pakotti ottamaan lainan

Vuodessa tilanne paheni. Eikä väkivalta suinkaan ollut pelkästään fyysistä. Vähättely ja nimittely olivat arkipäivää. Välillä Elina joutui turvautumaan hotelliin.

– Olen viettänyt yön lähes jokaisessa kotikaupunkini hotellissa, jotta pääsisin aamulla töihin, nainen kertoo.

Mies hermostui aina, kun asiat eivät menneet hänen tahtonsa mukaan.

– Kerran hän löi nyrkillä, kun katsoin televisiota. Tunsin vain yhtäkkiä viiltävää kipua korvassa. Sitten hän nappasi hiuksista kiinni.

Mies raahasi Elinan pankkiautomaatille nostamaan käteistä hallikiinteistön kauppoja varten. Yhdessä mentiin myös pankkiin, jossa Elina joutui allekirjoittamaan 50 000 euron lainan.

Jostakin Elina sai tämän jälkeen voimaa. Nainen pakkasi tavaransa ja päätti lähteä. Mutta mies esti.

– Olin tilannut jo taksin, mutta en päässyt edes ulos asti, Elina kertoo

Miehen kaverit häiriköivät

Palataan siihen, kun Elina teki ensimmäisen rikosilmoituksen pahoinpitelystä. Tämän jälkeen nainen muutti viikoksi turvakotiin. Samaan aikaan poliisi haki miehen putkaan. Käräjäoikeus määräsi perheensisäisen lähestymiskiellon pahoinpitelysyytteen perusteella. Kun mies pääsi vapaaksi, Elina palasi jälleen hänen luokseen.

– Jotenkin hän sai minut puhuttua ympäri. Vietimme yhdessä aikaa silloin, kun se oli selvin päin.

Maaliskuussa 2012 mies riehui jälleen. Tällä kertaa selvin päin.

– Hänen yrityksensä kirjanpidossa oli epäselvyyksiä, ja syy oli tietysti tämän minun. Hän nappasi leuastani kiinni ja heitti lattialle.

Tämän jälkeen Elina otti yhteyttä asianajajaansa ja muutti pysyvästi turvataloon. Miehelle määrättiin uusi, kolmen kuukauden lähestymiskielto. Kiellosta huolimatta miehen kaverit lähettelivät viestejä ja soittelivat häirikköpuheluita.

”Pääsin viime hetkellä autoon turvaan”

Kolmen kuukauden päästä lähestymiskielto määrättiin kahdeksi vuodeksi. Ei mennyt pitkään, kun mies rikkoi sitäkin.

– Olin kotona, kun yhtäkkiä kivi lensi ikkunasta. Onneksi poliisit tulivat nopeasti.
Pian tämän jälkeen Elina oli menossa tuttaviensa luokse.

– Juuri kun pääsin autosta, mies tuli asunnon ovesta ulos. Pääsin viime hetkellä takaisin autoon. Se hyppäsi konepellin päälle ja hakkasi raivoisasti tuulilasia. Soitin hätänumeroon.

Oikeuskäsittelyt jatkuvat

Nykyään Elina asuu taas kotonaan. Mies on jatkanut häirintäänsä, mutta Elina ei aio antaa periksi. Edessä on vielä rankkoja oikeuskäsittelyjä, sillä prosessit kestävät usein vuosia.

– Niin. Moni olisi varmasti lähtenyt jo karkuun. Mutta minulla on sellainen luonne, etten anna helposti periksi. Kotikaupunkini viranomaisetkin sanovat, että tämä mies on tainnut ensimmäistä kertaa kohdata naisen, joka antaa takaisin samalla mitalla.

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 4/2014 -lehdessä.