Laura Huhtasaaren kolumnissaan: Kristillisyys on uhattuna, kansallista luterilaista perintöä ollaan murentamassa

KOLUMNI | Europarlamentaarikko Laura Huhtasaari (ps.) on hyvin huolissaan luterilaisen perinteen asemasta Suomessa. Hän kannustaa suomalaisia pitämään kiinni kristillisestä arvomaailmasta.

Suomi on ollut sydänkeskiajalta lähtien osa Euroopan kristillistä sivilisaatiota. Kristinusko on näiden monien vuosisatojen aikana vaikuttanut keskeisellä tavalla suomalaiseen kulttuuriin, taiteeseen ja siihen, miten yhteiskunta on järjestäytynyt. 1500-luvun uskonpuhdistuksen myötä Suomesta tuli luterilainen. Luterilainen käänne maassamme johti muun muassa siihen, että Mikael Agricola käänsi uuden testamentin ensimmäistä kertaa suomeksi.

Luterilainen etiikka ja mentaliteetti on monilla tavoin juurtunut hyvin syvästi osaksi suomalaisuutta. Tästä syystä on huolestuttavaa, miten nopeasti tätä kansallista luterilaista perintöä ollaan murentamassa. Tuoreen apulaisoikeusasiamiehen päätöksen mukaan kouvolalaisen koulun joulujuhlaa ei ole luvallista järjestää kirkossa, koska se loukkaa uskonnonvapautta ja yhdenvertaisuutta. Apulaisoikeusasiamies samassa päätöksessä paheksui myös eräiden muiden alueen koulujen uskonnollisia aamunavauksia ja kiirastorstain kirkkovierailuja.

Suomessa on harjoitettu viimeiset 30 vuotta niin kutsuttua monikulttuurista yhteiskuntapolitiikkaa, jossa vähemmistöjen kulttuureja tai uskontoja, erityisesti islamia, keinotekoisesti pönkitetään valtiovallan aktiivisin toimin. Samalla suomalainen kulttuuri ja luterilainen perintömme joutuu perääntymään ja sen vaalimista pyritään vaikeuttamaan.

Jos riistämme lapsiltamme oikeuden vaalia omaa suomalaista ja luterilaista perimäämme, teemme heistä vailla mitään kulttuurisia kiinnepisteitä omaavia eksyksissä olevia yksilöitä. Tilanteen tekee erityisen hankalaksi silloin, kun nämä uskonnollis-kulttuurisista juurista tietämättömät lapset kohtaavat maahanmuuttajanuoria, joita on valtiovallan toimesta kannustettu olemaan ylpeitä omasta taustastaan. Yleisesti yhteiskunnan tasolla ei ole kestävää, jos Suomella ei ole yhteistä johtokulttuuria, jota kohti kaikki väestöryhmät orientoituisivat.

Suomessa on syytä tehdä nyt ryhtiliike ja alettava vaalimaan ja vahvistamaan suomalaista kristillistä arvomaailmaa. Loukkaamatta kenenkään uskonnottoman vakaumusta maamme kouluissa olisi pyrittävä aidosti sivistämään lapsia kristillisyyden perinnöstä yhteiskunnallemme. Kouluissa järjestetyt juhlat, jotka sisältävät kristittyjä elementtejä, täytyy jatkossa olla sallittuja myös kirkon tiloissa. Monille suomalaisille koulujen kevät- ja joulujuhlat kuuluvat rakkaimpiin lapsuuden muistoihin, eikä tätä iloa saa riistää lapsilta väärin ymmärretyn suvaitsevaisuuden nimissä. Yleisesti väestöryhmien välisissä suhteissa tulee luopua keinotekoisesta ja segregaatiota lisäävästä monikulttuurisesta politiikasta ja kannustaa suomalaisen valtakulttuurin omaksumiseen.