Venäjän ja Suomen suhteet ovat tällä hetkellä nollatilassa. Perussuomalaisten puoluesihteeri Arto Luukkanen kehottaa suomalaisia varautumaan Venäjän vääjäämättömän vallanvaihdon jälkeiseen aikaan, jolloin suomalaiset joutuvat rakentamaan uuden vuorovaikutussuhteen itänaapuriin. Luukkanen katsoo, että Suomessa olisi samalla hyvä aika tehdä menneisyyden perkaaminen, jossa perusteellisesti selvitettäisiin ”kotiryssä”-instituutio ja poliittisen eliitin yhteydet ja toiminta Venäjällä.

Venäjän helmikuussa Ukrainassa aloittama, Vladimir Putinin erikoisoperaatioksi kutsuma hyökkäyssota on venähtänyt jatkoajalle Venäjän huonon sotaonnen vuoksi. Runsaan kahdeksan kuukauden jälkeen Venäjän käytännössä kaikki keskeiset tavoitteet, kuten Kiovan valtaaminen sekä Ukrainan eteläisten osien valtaaminen, ovat menneet pieleen.

Suuri osa Venäjä sotavoimien kalustosta on romutettu Ukrainan pelloille, ja kymmeniätuhansia venäläissotilaita, joukossa useita korkea-arvoisia upseereita ja kenraaleita, on tapettu.

Perussuomalaisten puoluesihteeri, Venäjä-asiantuntija Arto Luukkanen katsoo, että Venäjän heikko suorituskyky kertoo pitkälti siitä, että venäläisten mielestä sota Ukrainassa on ”huono sota”, ja siksi koko venäläinen kansalaisyhteiskunta on nyt joutunut kovaan testiin.

– Ukrainan sota osoittaa sen, että Venäjän armeijan suorituskyky ei ole ollut sitä, mitä sen kuviteltiin olevan. Jo vuonna 2014 puhuttiin siitä, että Venäjä olisi parissa viikossa pystynyt valtaamaan koko Ukrainan. Siitä saakka Ukraina on kuitenkin rakentanut omaa armeijaa ja luonut kansallista itseymmärrystä, Luukkanen sanoo. Hän oli eilen haastateltavana Yleisradion Brysselin kone -ohjelmassa.

Venäläisiä pakenee maasta välttääkseen sotaa

Sitä mukaa kun Ukraina tuhoaa venäläisiä joukkoja pellolle, Venäjä tarvitsee kipeästi rintamalle uusia sotilaita. Putinin syyskuussa julistama osittainen liikekannallepano ei ole kuitenkaan sujunut kovin hyvin, sillä huomattava määrä venäläisiä on paennut maasta välttääkseen joutumasta taisteluun.

Luukkanen sanoo, että vaikka Venäjällä onkin edelleen runsaasti isänmaallisuutta ja kansan keskuudessa halua osoittaa tukea omalle sotavoimalle, yleinen näkemys Venäjällä silti on, että sotaa Ukrainassa ei koeta omaksi asiaksi – ja se näkyy.

– Tiedämme sen jo siitä, että kun ihmisiä pyritään mobilisoimaan rintamalle, ihmiset parhaansa mukaan välttelevät ja monet ovat paenneet maasta.

Tällä kertaa mobilisaatio ulottuu Moskovaan asti, eli uhka joutua taistelemaan Ukrainassa on konkreettinen nyt myös Moskovan ja Pietarin keskiluokkaisille ja sitäkin varakkaammille ihmisille.

Venäjän sisäinen kaaos on saanut aikaan sen, että monet varakkaat, yläluokkaan kuuluvat ihmiset ovat paenneet tai pakenevat maasta – jos ovat onnistuneet siinä. Luukkanen toteaa, että rahakkaat ihmiset eivät halua osallistua sotaan.

– Venäjän keskiluokka on harmissaan siitä, että länteen ei välttämättä enää pääse, koska Schengen-järjestelmä ei toimi. Joka tapauksessa kaikki Venäjältä ulkomaille päässeet ovat hyvinvoivia ihmisiä, jotka ovat yhdistyneet vallan ympärille. He tietävät, että Venäjän vallan kaatuessa heille itselleenkin kävisi huonosti.

Sodasta tuli vuotava haava Venäjän kylkeen

Venäjän johtajan Putinin retoriikka ammentaa historiasta ja sisältää viittauksia menneiden vuosisatojen merkkihenkilöihin ja tapahtumiin. Putinin itsensä arvioidaan palavasti haluavan itsekin päätyä historialliseksi merkkihenkilöksi – vaikkakin historia tullee muistamaan hänet eri syistä kuin merkittävistä saavutuksista.

Luukkanen katsoo, että voimankäytön sijaan Ukrainan sodasta on pikemminkin muodostunut ”vuotava haava” Venäjän kylkeen, joka on vaarassa ajaa Venäjän kohti kaaosta – jopa sisällissotaan.

– Venäjällä on tällä hetkellä hajottamaan pyrkiviä keskipakoisvoimia sekä toisaalta kasassa pitämiseen pyrkiviä voimia. Mutta se, mitä Venäjän kansa ajattelee, perustuu hyvin arkisiin asioihin, pieneen keittiöön ja lähimpään ystäväperheeseen, eli millaista normaali elämä on ja häiritseekö valtio heidän elämäänsä.

– Nyt valtio on alkanut häiritsemään elämää, mobilisoimaan nuoria miehiä sotaan, ja se ei ole positiivinen asia, koska kaikki näkevät, että Ukrainan sota ei ole hyvä sota. Venäjälle ei ole hyökätty, vaan kaikki tietävät, että Venäjä on hyökkääjä. Valtiovalta siis asettaa aikamoisen laskun kansalle, ja kyse on siitä, haluaako kansa maksaa.

Joko Venäjä natisee liitoksissaan?

Luukkanen arvioi, että mikäli Venäjä alkaa natista liitoksistaan, hajoamisprosessi on kaikkea muuta kuin rauhallinen, koska mullistuksissa monelle avautuu mahdollisuus edistää omaa etua.

– Venäjällä on paljon saatavissa olevia asioita, on paljon ihmisiä, jotka haluavat osansa jaettavana olevasta rahasta ja vallasta, Luukkanen sanoo.

Venäjän ja Suomen suhteet ovat tällä hetkellä ikään kuin nollatilassa. Luukkanen kehottaakin suomalaisia varautumaan Venäjän vääjäämättömän vallanvaihdon jälkeiseen aikaan, jolloin suomalaiset joutuvat rakentamaan uudenlaisen vuorovaikutussuhteen Venäjään.

Luukkanen katsoo, että Suomessa olisi samalla hyvä aika tehdä menneisyyden perkaaminen, jossa selvitettäisiin ”kotiryssä”-instituutio perin pohjan.

– Paljonko Venäjällä oli vaikutusta Suomeen kylmän sodan aikana ja sen päättymisen jälkeen, ja vielä myöhemminkin presidentti Tarja Halosen valtakaudella: mitä sopimuksia tehtiin ja mistä haettiin yhteisymmärrys? Kaikki nämä asiat on syytä selvittää ja käydä läpi.

Ex-pääministerien aika avata suunsa

Entiset pääministerit Esko Aho (kesk.) ja Paavo Lipponen (sd.) toimivat pitkään Venäjän raha- ja bisnesmaailman laskuun pääministerikausiensa jälkeen, mikä on herättänyt huolta paitsi kotimaassa myös EU-tasolla.

EU-parlamentti nosti jo ennen Ukrainan sotaa Ahon ja Lipposen esimerkeiksi eurooppalaisista entistä valtiojohdoista, joita Venäjä ja Kiina ovat palkanneet edistämään etujaan. EU-parlamentin mietinnössä puhutaankin suorasukaisesti eurooppalaisen eliitin kaappaamisesta.

Luukkanen katsookin, että ”Venäjän kana” on kynimättä Suomen vanhojen puolueiden, kuten keskustan ja demarien, osalta. Esko Aho on viime aikoina kertonut toiminnastaan venäläisen Sberbank-pankin hallinnossa. Sen sijaan Lipponen on pitkälti pysynyt tuppisuuna lobbaustyöstään venäläisten kaasuputkihankkeiden parissa.

Luukkanen – nimiä mainitsematta – kehottaa suomalaista politiikan eliittiä avoimuuteen aiemmasta toiminnasta Venäjän hyväksi. Tulevaisuutta ajatellen, jotta vastaavaa ei pääsisi käymään uudelleen.

– Pitäisi kertoa avoimesti, että on esimerkiksi otettu rahaa venäläiseltä energiayhtiö Gazpromilta, ja kertoa, mitä asioita rahan eteen on tehty. Asioiden esille tuominen paljastaa, mistä on ollut kyse, tuo auringonvaloa avoimien kysymyksien päälle.

– Avoimuus olisi hyväksi, koska tulevaisuudessa jälkipolvet tulevat varmuudella tutkimaan asian perin pohjin, Luukkanen sanoo.

Suomen Uutiset