Pari päivää sitten Suomen Uutiset julkaisi jutun, jossa Purra kummasteli nurinkurista vasemmistologiikkaa. Jutun pihvi oli se, että mitä parempia talousuutisia hän julkaisi, sen kitkerämpää palautetta netin synkkälaidalta sinkoili.
“Aina, kun jaan talouteen, investointeihin ym. liittyviä positiivisia uutisia, sosialistit ja muut hörhöt hyökkäävät paikalle kertomaan, että uutiset ovat valetta tai että keksin asioita päästäni. Joidenkin etu tosiaan olisi, että kaikki olisi vain kurjaa ja ikävää”, Purra kummeksui.
Suomi on kitunut ilman kasvua nyt 15 vuotta. Äkkiseltään sitä luulisi, ettei suomalaisilla olisi kovin paljon moitittavaa siitä, että kerrotaan taloudeen syöksyn kääntyneen nousuksi.
Talous tosiaan kasvaa, inflaatio hidastuu, ostovoima paranee, korot ovat laskussa ja yritysten tilaukset ovat kääntyneet kasvuun.
Purra on valtionvarainministerinä kuskin paikalla, mutta tuloksista huolimatta jotkut näyttävät silti nyreää naamaa.
Äidin kuoleman muistelu on väärin?
Jatkoa seurasi samana päivänä. Purra julkaisi ei-poliittisella Instagram-tilillään kuvan, jossa näkyi kaunis talvimaisema, puita ja auringonlasku.
Riikka mainitsee 20. helmikuuta olevan itselleen merkityksellinen päivämäärä.
– 35 vuotta sitten menetin yllättäen äitini. Keskellä yötä, Purra kirjoitti.
Hän menetti äitinsä 12-vuotiaana. Päivitys loppui sanoihin: ”äidin muistolle siis”, tähdenlento-emojin myötä.
Ilta-Sanomat uutisoi koskettavasta kirjoituksesta otsikolla: Riikka Purralta tunteikas päivitys”. Myös Iltalehti ja Seiska tekivät muistelosta jutun.
Seuraavaksi tapahtuu erikoisia.
Ilta-Sanomat linkittää juttunsa Facebook-sivuilleen, ja uutista kommentoitaan poikkeuksellisen paljon, yli 700 viestin verrana. Joukossa on poikkeuksellisen aggressiivisia viestejä. Olen seurannut erilaisia verkkokeskusteluja intensiivisesti nyt jo yli 20 vuotta. Mielestäni ei ole tyypillistä törmätä keskusteluihin, joissa omaistaan surevaa kommentoidaan näin:
– Tolle kusipäälle ihan oikein, varmaan tappoi itsensä kun huomasi millasen lehmän teki
– Tästä voi päätellä, että Riikka on hoitoa ilman jäänyt mielenterveyskuntoutuja joka on saanut hyvän työharjottelu paikan Suomen valtiolta, tuloksella ei jatkoon.
– Ei löydy empatiaa tolle valehtelevalle rotalle
– Sääliäko kaipaat rosvo rouva!
– Nämä on näitä vaalijuttuja. Muutama päivä sitten joku vihreä keräsi irtipisteitä vuosia vanhalla ahdistelujutulla.Hirveä menetys nuorelle tytölle mutta todella mautonta on kun ääniä kalastellaan oman äidin kuolemalla. Eikä ole ainut vaan näitä nyt paukkuu silmille tuon tuosta, puolueesta riippumatta, kun vaalit lähenee.
– Kaikela konstila ääniä kalastellhaan, häpeä saksi ämmä
– {..] Mitä nämä eduskunnan maanpetturit sitten oikeasti ansaitsisivat ? Giljotiinilla kuolemantuomion suomalaisten elinkeino elämän tuhoamisesta ja suomalaisten viemisen sodan tielle joka on vakava rikos johon heillä ei ole ollut kansalta minkäänlaista mandaattia ja jonka rikoslaki kieltää.
Ilta-Sanomien moderaattorin voisi olla syytä vilkaista palstaansa, vaikka viikonloppu onkin.
Puolesta ja vastaan
Riikka Purra on toki tunnetusti vahvoja tunteita herättävä poliitikko, jota kannatetaan vahvasti ja vastustetaan vahvasti. Vihaisten viestien kanssa rytmittyvät tuenosoitukset. Moni keskustelija ihmettelee viestien raivokasta sävyä:
– Eikö Purralla ole oikeutta surra äitiään joka kuoli tasan 35 vuotta sitten?
– Törkyturvat taas liikkeellä näyttämässä täydellisen tyhmyytensä.
– Haukutte Purraa kovaksi ja pahaksi ihmiseksi. Hän kertoo lapsuuden surusta, te osoitatte olevanne kovia ja sydämettömiä. Hävetkää!
– Vain ymmärtämättömät, vähäisen järjen omaavat voivat naureskella tällaiselle asialle. Ja monet vieläpä naisia. Hävetkää !!!
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Näytämme olevan tilanteessa, jossa talouskasvusta kertominen on väärin, mutta myös oman äidin kuoleman sureminen on väärin.
Molemmat sotivat arkilogiikkaa vastaan.
On ilmiselvää, että maan talouden tervehdyttäminen vaatii voimakkaita toimia. Hyvin harva niihin uskaltaa ryhtyä, koska säästöihin kykenemätön vasemmisto yrittää repiä kappaleiksi jokaisen, joka yrittää hillitä äärimmilleen paisunutta julkista kulutusta.
Tämä on keskeinen syy sille, miksi Suomi on säästämiskyvytön.
Suomi on ikävä kyllä pakkotilanteessa. Jos emme saa omin voimin kriisiytynyttä maata jaloilleen, joku muu saapuu tekemään sen meidän puolestamme. Se voi olla EU:n troika, se voi olla IMF. Eikä jälki silloin ole kaunista. Yritetään välttää tämä kohtalo.
Me kaikki toivomme hyviä aikoja Suomelle. Jokainen poliitikko toivoo tätä. Jokainen suomalainen toivoo tätä. Ajatus siitä, mitä reittiä pitkin päästään perille, vaihtelee.
Suomi on rämpinyt paikallaan 15 vuotta. Aiemmat konstit eivät ole tepsineet. Eduskuntavaaleissa 2023 äänestettiin ohjaksiin halitus, joka koittaa nyt hoitaa asioita uudella tavalla.
Kyllä, poliitikot ovat kansakunnan kusitolppia. Kyllä, poliitikosta saa sanoa rumasti. Mutta jos nyt kuitenkin yritettäisiin osoittaa edes pikkuisen tilannetajua?
