

Vasemmalla Hugo Chávezin "Chávez eyes"-lippuja kantavia sotilaita. Oikealla Venezuelan pääkaupungin Caracasin slummeja. Kaupunki kuuluu Suomen ulkoministeriön mukaan Etelä-Amerikan vaarallisimpien joukkoon. Kuvan slummeja kutsutaan nimellä "barrios". Kuva: Pixabay, Anderele. / Wikipedia, Pixabay
Missä punalippu, siellä inhimillinen katastrofi – sosialismi nujersi ennen niin vauraan Venezuelan
Uutiset tämän päivän Venezuelasta ja sen sosialismista ovat karmivaa luettavaa, kansalaiset ovat nousseet vastarintaan. Kuvaukset Venezuelasta ennen sosialismia kertovat varsin toisenlaisesta maasta. Suomalaisille se oli erityisen läheinen heti sodan jälkeen, sillä se tarjosi turvapaikan punaisen Valpon vainoamille poliittisille pakolaisille, kuten asekätkennästä syytetyille. Venezuela oli heille houkuttelevin kohde, sillä maan presidenttinä oli silloin demokraatti ja Suomen ystävä Romulo Betancourt. Vapaa artikkelitoimittaja Matti Hukari luo katsauksen ennen niin vauraan Venezuelan lähihistoriaan.
Venezuelan historiasta
Venezuela syntyi 1830 suurtilanomistajien painostaessa sotilasjohtajia julistamaan alueen Simon Bolivarin luomasta Suur-Kolumbiasta erillään olevaksi valtioksi. Maaseudun aateliset halusivat säilyttää feodaalisen yhteiskuntajärjestelmän. Hallintovallan he uskoivat sotilashenkilöille, joille politiikka merkitsi vain tilaisuutta vallan ja varallisuuden lisäämiseen. Näillä mentiin noin 100 vuotta, kunnes Maracaibon alueen öljylöydöt muuttivat talouselämän rakenteen maailmansotien välillä. Rockefellerien perheen Standard Oil of New Jersey (myöh. ESSO) toi teknologian ja myös tekniikkaa osaavan työvoiman maahan. Romulo Betancourtin lokakuussa 1945 johtama vallankaappaus oli maan historian ensimmäinen, joka sai kansan taakseen. Hänen puolueensa Accion Democratica oli maan ensimmäinen valtaan noussut järjestäytynyt puolue. Betancourt salli mielipiteenvapauden, edisti koulutusta, ja neuvotteli ulkomaisten öljy-yhtiöiden kanssa öljyverosta, joka nostettiin 50 %:iin, eli valtio otti öljy-yhtiöiden tuotosta puolet, entisen 10 % sijaan.
Betancourtin siirtolaispolitiikka suosi suomalaisia
Betancourt toivoi maansa uusiksi siirtolaisiksi juuri ahkeria suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia. Venezuelan palkkataso ja varsinkin reaalinen ansiotaso oli siihen aikaan yksi maailman parhaita ja tämän päivän suomalaisen keskiluokan veronmaksajan näkökulmasta kadehdittava. Jos 1940-luvun lopun palkat laskettaisiin kullan hinnan kautta, niin rakennusmiehen kuukausiansio Caracasissa tekisi nykyrahassa 10 500 euroa. Caracasin vajaan miljoonasta asukkaasta noin puolet kuului hyvin ansaitsevaan keskiluokkaan. Kaupunkiin lennätettiin tuoreita elintarvikkeita kaikkialta sivistyneestä maailmasta. Kaupoissa oli sveitsiläistä juustoa, venäläistä kaviaaria, tanskalaista voita ja norjalaista silliä.
Betancourt oli nuoruudessaan sosialisti, mutta kääntyi markkinataloutta kannattavaksi kansallismieliseksi demokraatiksi, joka ymmärsi katolisen ja protestanttisen maailmankatsomuksen olennaisimman eron. Katolisen opetuksen mukaan työ on synnin palkka. Lutherin mielestä taas työ on ihmisen onnen ehtona. Kansansuosio ei kuitenkaan pitänyt Betancourtia vallassa pitkään. Armeijan upseerit pelästyivät liiallista demokratiaa ja heiltä vietyä politikoinnin – eli rahastuksen mahdollisuutta. Niinpä he tekivät seuraavan vallankaappauksen 1948 ja palauttivat perinteisen diktatuurin. Maan talouspolitiikka ei juurikaan muuttunut. Suomalaisille kuten muillekin eurooppalaisille siirtolaisille riitti töitä ja ansioita. Seuraava pidempiaikainen presidentti oli ammattisotilas Perez Jimenez.
Venezuelan tie nykyiseen kurjuuteen
Betancourt tuli uudelleen valtaan vapaissa vaaleissa 1959 ja pysyi yhden kauden vuoteen 1964 saakka. Silloinkin hän sai aikaan maltillisia sosiaalipoliittisia uudistuksia ja muutti myös maailman taloushistoriaa. Hänen hallituksensa öljyministerin Juan Alfonzon johdolla perustettiin syyskuussa 1960 Bagdadissa Öljynviejämaiden järjestö OPEC. Venezuelan lisäksi mukaan perustajajäseniksi tulivat Saudi-Arabia, Iran, Irak ja Kuwait. Betancourtin uudistustyötä jatkoi vuodet 1964-1969 hänen apurinsa Raoul Leoni, joka presidenttinä johti mittavia infrastruktuurihankkeita ja teollisuusinvestointeja.
Seuraava Presidentti Rafael Caldera kansallisti ensin maakaasun tuotannon 1971. Hänen seuraajansa Carlos Perez sai läpi lainsäädännön, jolla kansallistettiin öljyteollisuus 1976. Kansallisen öljy-yhtiön nimeksi tuli PDVSA Petroleos de Venezuela S.A. 1980-luvulla se osti öljynjalostamoita Yhdysvalloista ja kasvoi maailman kolmanneksi suurimmaksi öljy-yhtiöksi.
Yhtiölle kävi kuten valtionyhtiölle ilman kilpailua usein käy. Johtoporras palkkasi puolisonsa ja sukunsa suojatyöpaikkoihin ja poliitikot vaativat korruptiorahaa yhtiöltä kaikilla mahdollisilla verukkeilla. Investoinnit jäivät tekemättä ja teknologia vanheni. Se, joka pääsi poliittiseen valtaan, tiesi saavansa yhtiöstä rahahanan itselleen. Tämän kehityksen pohjanoteerauksena valtaan tuli sosialisti Hugo Chaves helmikuussa 1999, ja lähes kaikki tuotanto siirrettiin valtion haltuun.
Marraskuussa 2018 maan öljytuotanto vajosi reiluun miljoonaan tynnyriin päivässä. Se on alhaisin luku sitten vuoden 1958 – eli ennen Betancourtin toista valtakautta. Lähetysseuran kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen kirjoitti maan lohduttomasta tilanteesta blogissaan 3.12.2018: Sosialismin saavutuksena terveydenhuolto ja koko maan elintarviketuotanto on romahtanut. Chavesin seuraaja nykyinen presidentti Nicolas Maduro tarjosi ratkaisuksi kaniinien kasvatusta, mutta niillekään ei riitä ruokaa. Maasta on lähes mahdotonta löytää lääkkeitä ja sairaaloissa hygieniataso on niin huono, että lapset ja vanhukset kuolevat sänkyihinsä.
Kirjallisuuden Nobelilla palkittu perulainen kirjailija Mario Vargas Llosa toivoi El Pais -lehden mielipidekirjoituksessaan 27.8.2017 maan johtoon vielä joskus löytyvän Romulo Betancourtin kaltaisen valtiomiehen. Llosan toiveeseen on helppo yhtyä.
VALPO muuttui punaiseksi 1944
Suomen jatkosodan jälkeen SKDL pääsi hallitukseen, ja puolueen nostama sisäministeri Yrjö Leino solutti valtiollisen poliisin kommunisteilla. Se, joka ei hyväksynyt kommunismia oli automaattisesti natsi tai fasisti. Mikko Uolan kirjassa Unelma Kommunistisesta Suomesta (2013) on laaja selvitys eri syistä Neuvostoliiton ja sitä kautta VALPOn etsintälistoille päätyneistä henkilöistä.
Sodanaikaisen ”valkoisen” Valpon etsivät ja kuulustelijat joko erotettiin, tai he ymmärsivät olojen muuttuessa erota itse poliisiviroistaan. Aarne Kauhanen ja Arvid Ojasti perustivat Venezuelassa puusepänalan yrityksen, jonka päätuote oli pyhimyksenkuvat. Ojastin poika Juhani Ojasti teki yliopistouran toimien Caracasin yliopiston biologian professorina. Sodan aikainen kaksoisagentti Nils Ekman sai hyvän toimeentulon Venezuelan öljykentiltä.
Useille Suomen armeijan upseereille oli Neuvostoliitto varannut vankileirin tai teloituksen. Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanovin mukaan nimetyssä ns. ”Zdanovin listassa” mainittiin 61 vangittavaa henkilöä.
Punaisen Valpon kuulusteluihin joutunut Mannerheim-ristin ritari, kaukopartiomies Mikko Pöllä muutti ensin Tukholmaan, mutta joutui myöhemmin lähtemään Venezuelaan kuten päämajan tiedustelu-upseeri majuri Georg Enckellkin. Pöllä löysi tuottoisan ammatin rakennusurakoitsijana, mutta palasi Suomeen 1964 ja pääsi malminetsijäksi Geologian tutkimuslaitokselle. Enckell toimi liikemiehenä vielä 1950-luvulla Venezuelassa. Vänrikki Mikko Klemetti oli Maracaibossa kirvesmiehenä.
Vastarintamiehistä Karl Jansson eli Venezuelassa ja samoin itse Lauri Törnikin vuodet 1950-1953 ennen Yhdysvaltoihin siirtymistään. Stella Polaris -operaation pääsuunnittelijoihin kuulunut kapteeniluutnantti Heikki Aulio pakeni niin ikään Venezuelaan ja menestyi työurallaan varustamoalalla Alcoa Steamship Companyssa.
Neuvostoliiton miehitystä pelänneet upseerit aloittivat aseiden hajavarastoinnin rauhansopimuksen solmimisen jälkeen. Ensimmäiset kätköt paljastuivat Oulun seudulla keväällä 1945. Valpon etsintäkuulutuksen jälkeen 34 asekätkennästä vastuullista upseeria ja aliupseeria pakeni ulkomaille. Kainuun kaukopartio-osaston johtajana talvi- ja jatkosodassa toiminut majuri Pauli Marttina lähti vaimonsa kanssa Kokkolasta veneellä Skellefteåån. Hän oli Värmlannissa metsätöissä mutta kuultuaan Ruotsin karkottavan asekätkentämiehet, kävi Venezuelan suurlähetystössä, jossa sai heti viisumin. Venezuelan konsulaatti Tukholmassa ilmoitti Marttinalle ottavansa vaikka kaikki suomalaiset – paitsi ei kommunisteja. Marttina palasi Suomeen jo 1950 ja toimi myöhemmin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien toimittajana.
Matti Hukari
Kirjoittaja on kansainvälisiin luonnonvarakysymyksiin sekä Yhdysvaltain ja Iso-Britannian poliittiseen historiaan erikoistunut vapaa artikkelitoimittaja. Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ovat henkilökohtaisia.
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita


Neuvostoliitto rommasi, kommunistien perilliset löysivät viher-EU:sta itselleen uuden kodin

Kuinka Gordon Brown pelasti Iso-Britannian euron painajaiselta

Mitä Donald Trump on saanut aikaan ensimmäisenä vuotenaan presidenttinä – suomalainen ajatuspaja selvitti

Yhdysvaltain nykyinen demokraattipuolue on kulkenut kauas Bill Clintonin politiikasta

EU:n ilmastopolitiikka muistuttaa Jimmy Carterin 1970-luvun karille ajanutta energiaohjelmaa

Brittipäätoimittaja: EU:sta ei tullut Yhdysvallat ilman sähkötuolia vaan Neuvostoliitto ilman vankileirien saaristoa

Hukari kertoo kehitysavun historiasta: Afrikka ei noussut kommunismilla, eikä se nouse silläkään, että puna-aate uudelleenbrändätään vihreäksi

Korruptio söi Afrikan varat, 600 miljoonaa ihmistä vailla sähköä – nyt voimaloita rakentaa Kiina, mutta niistä maksetaan raskas hinta
Viikon suosituimmat

Kansanedustaja Sanna Antikainen teki selvitystyön toimittajien puolesta: Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho on jakanut oppositiolle enemmän puheenvuoroja kuin edellinen puhemies Matti Vanhanen
Tällä viikolla valtamediassa on nostatettu tarinaa, jonka mukaan eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho toimisi puolueellisesti tehtävässään eduskunnan kyselytunneilla. Tarinan lähteenä on viime vaalikaudella puhemiehen nuijaa heiluttanut Matti Vanhanen (kesk.). Todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, osoittavat eduskunnan tietopalvelun lukuihin perustuvat tiedot molempien puhemiesten kausillaan oppositiolle antamien puheenvuorojen määristä.

Vigelius: Ylen tulisi keskittyä perustehtäviinsä eikä mielipiteelliseen ja aktivistiseen tuotantoon
Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen väläytti aiemmin tällä viikolla ajavansa Yleisradion lakkauttamista. Kansanedustaja Joakim Vigelius katsoo nyt, että tällä hetkellä on relevanttia keskustella siitä, mikä on sovelias Ylen rahoituksen taso, koska lähes kaikki eduskuntapuolueet edellyttävät yksimielisyyttä Yle-päätöksissä.

Oppositiopuolueilla enemmistövalta 18 hyvinvointialueella – ryhmärahoista ja palkkioista leikkaaminen on mahdollista, jos kepulla ja vihervasemmistolla on tahtoa luopua hillotolpista
Hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia alueita, jotka voivat itse päättää siitä, miten ja mihin kohteisiin alueiden saama valtion rahoitus käytetään. Ratkaisun avaimet ovat oppositiopuolueilla, joilla on 18 aluevaltuustossa 21:stä yksinkertainen enemmistö.

Yrittäjien vaalitentin saldoa – Purra: Antti Lindtmanilta kuultiin poskettomia väitteitä niin julkisen talouden korjaamisesta kuin demarien velkaantumishuolestakin
Moni odotti varmasti Suomen Yrittäjien vaalitentistä tiukkaa verokeskustelua, mutta koska kunnissa ja alueilla ei lopulta verotuksesta päätetä, käytettiin jälleen suurin osa ajasta soteasioiden setvimiseen. Jos tavoitteena oli selvittää, mikä on puoluejohtajien viesti yrittäjille kunta- ja aluevaaleissa, niin selväksi tuli ainakin se, että kaikki demareita myöten ovat olevinaan yrittäjien ystäviä.

Aluevaltuustojen hillotolppiin hupenee vuodessa yli 20 miljoonaa euroa – pelkän ryhmärahan lopettamisella voisi rahoittaa kokopäivähoidon kuukausikustannukset 1 600 vanhukselle
Perussuomalaisia lukuun ottamatta johtavat poliitikot ovat kunta- ja aluevaalien alla sangen haluttomia keskustelemaan aluehallinnon palkkioiden, kulukorvausten ja ryhmärahojen leikkauksista. Näistä kuluista säästämällä voitaisiin kuitenkin merkittävästi purkaa hoitovelkaa ja samalla voitaisiin keventää hoitotyötä tekevien terveydenhuollon ammattilaisten kuormaa.

Ex-puhemies Matti Vanhanen puhuu pötyä, ja media jättää yleisön virheellisen tiedon varaan – tilastot osoittavat, etteivät väitteet Halla-ahon puolueellisuudesta pidä alkuunkaan paikkaansa
Entinen puhemies Matti Vanhanen (kesk.) on syyttänyt tiedotusvälineissä nykyistä puhemiestä Jussi Halla-ahoa (ps.) puolueellisuudesta puheenvuorojen jakamisessa eduskunnan kyselytunneilla. Väitteet ovat saaneet laajaa huomiota mediassa, joka on kritiikittömästi toistanut niitä ilman faktapohjaista tarkastelua. Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikaisen omien tutkimusten perusteella väitteet eivät pidä ollenkaan paikkaansa.

Eduskunta-aloite vaatii vähemmistöjen ”positiivisen syrjinnän” kieltämistä
Perussuomalaisten kansanedustajat Teemu Keskisarja, Ari Koponen, Jani Mäkelä ja Onni Rostila ajavat muutosta yhdenvertaisuuslakiin.

Afganistanilainen turvapaikanhakija iski autolla ihmisjoukkoon Münchenissä – kymmeniä ihmisiä loukkaantui osin hengenvaarallisesti

Kansanedustajat Polvinen ja Lehtinen vaativat EU:n koronapaketin kohdentamista uudelleen – ” Sanna Marinin hallitusta koijattiin diilissä huolella”
EU päätti vuonna 2021 massiivisesta 806,9 miljardin euron EU:n elpymisvälineestä, jossa Suomelle oli varattu maksajan rooli. Perussuomalaisten kansanedustajat Mikko Polvinen ja Rami Lehtinen ovat sitä mieltä, että Sanna Marinin hallitusta koijattiin diilissä huolella, ja vaativat elpymispaketin kohdentamista uudelleen italialaisten ikkunaremonttien sijaan Euroopan puolustuksen vahvistamiseen.

Saksa kielsi arabiankieliset julisteet ja iskulauseet mielenosoituksissa
Häiriökäyttäytyminen ja jopa suoranaiset rikokset ovat olleet Saksassa kasvava ongelma Palestiinan puolesta järjestetyissä mielenosoituksissa. Iskulauseissa on vaadittu arabiaksi muun muassa Israelin ja juutalaisten tuhoamista. Nyt viranomaiset ovat puuttuneet asiaan.