Saksan pitkäaikainen liittokansleri Angela Merkel on nauttinut suurta kunnioitusta Euroopan politiikassa. Ajatushautomo Eurointelligencen johtaja Wolfgang Münchau kirjoittaa Merkelin olevan aikamme yliarvostetuin poliitikko. Hänen viimeisin harha-askel oli aie lämmittää uudelleen diplomaattisia suhteita Venäjän kanssa.

Angela Merkelin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ajatus lähentyä EU-tasolla Venäjän kanssa sai täystyrmäyksen erityisesti Baltian maissa. Wolgang Münchaun mukaan Merkelin julkinen ehdotus osoittaa, ettei hänellä ole ulkopoliittista strategiaa. Venäjä-ehdotuksen myötä sen huomasi useampi eurooppalainen.

Münchau havainnollistaa, että mikäli EU:n ulkopolitiikka määriteltäisiin jäsenmaiden enemmistöäänillä, niin seitsemän pienempää jäsenmaata ei olisi voinut vaikuttaa EU:n ja Venäjän parempien suhteiden edellytyksiin. Baltian maat torppasivat ajatuksen tietäen tulevat tapahtumat, jos he eivät kaada sitä nyt.

Kyse on vain Merkelistä

Kohta 16 vuoden ajan Saksaa johtanut Merkel teki energiapolitiikassa strategisen virheen kymmenen vuotta sitten. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen hän päätti Saksan luopuvan ydinvoimasta. Korvaava huokeahko energia piti sitten ostaa Venäjältä.

Saksa on siten riippuvainen venäläisestä maakaasusta. Riippuvuutensa vuoksi Merkel tahrasi välit Baltian maihin, Puolaan, Ukrainaan ja jopa Yhdysvaltoihin.

Myös eurokriisin hoito koetteli eurooppalaista yhteisöä. Eurokriisin alussa Merkel vaati jokaisen jäsenmaan huolehtivan omista pankeistaan, vaikka kriitikoiden mukaan tukipaketeilla turvattiin saksalaispankkien saatavat velkakriiseihin joutuneista maista.

Tällöin kyseessä olisi Saksan etu. Merkelin suosiosta äänestettiin vain Saksassa.

Vuonna 2015 Merkel ilmoitti monen EU-maan yllätykseksi avaavansa rajansa syyrialaisille pakolaisille. Tämä johti valtavaan muuttoliikkeeseen, mikä ei rajoittunut vain Syyriaan. Kymmenet tuhannet ihmiset matkasivat epävakaaseen Libyaan. Tuhannet ovat hukkuneet Välimerelle.

Münchaun mukaan Merkelin politiikassa kyse on vain Merkelistä.

Saksalais-ranskalainen illuusio

Münchau kirjoittaa, että EU:n itsenäinen strategia vaatii ylipäätään strategian. Nyt kiistellään siitä, kuka istuu tuolilla ja kuka sohvalla.

Merkelin poliittinen perinnön tulisi Münchaun mukaan olla se, että EU:n itsenäistä strategia sai mahdollisuuden – ja se epäonnistui. Merkelillä ja Macronilla ei ole strategista johtajuutta. Maiden tulevien johtajakandidaattien valossa tähän ei ole tulossa muutosta.

– EU:n tuleva menestys nojaa merkittävästi saksalais-ranskalaisen johtajuusilluusion karistamiseen, Münchau toteaa.

Merkelin valtakausi päättyy syyskuussa. Tämän jälkeen saksalaiset joutuvat kohtaamaan epämiellyttäviä kysymyksiä.

Miksi Saksan kaltainen rikas maa ei onnistunut investoimaan uuteen teknologiaan? Miksei Merkel halunnut euroalueelle vakaata pohjaa? Miksi Saksa on riippuvainen venäläisestä energiasta? Miksi Merkel tavoitteli paperilla kunnianhimoisia ilmastotavoitteita jättäen julistukset pöytälaatikkoon?

Henri Alakylä