Turun ratikkahankkeesta hallinto-oikeuteen valittaneet neljä turkulaismiestä, Benito Casagrande, Reino Heikinmeimo, Seppo Lehtinen ja Kari Vainio, kommentoivat tilannetta yleisönosastokirjoituksessa.
Nelikon tekemä valitusperuste on tulkittu raitiotien vastustamiseksi, mutta valituksen jättäjät eivät ole pyytäneet hallinto-oikeutta ratkaisemaan, onko kyse huonosta vai hyvästä liikenneratkaisusta.
Sen sijaan valittajat haluavat hallinto-oikeuden selvittävän, onko päätös tehty lainmukaisesti ja oliko valtuutetuilla käytettävissään riittävästi ajantasaista tietoa aiheesta.
Kustannukset paisuvat
Vakavin kysymys koskee raitiotielle laskettuja kiinteistö- ja maankäyttötalouden hyötyjä. Valittajat epäilevät, että laskelmat ovat liian optimisia ja kustannuksista annettu kuva liian kapea.
Julkisuudessa puhutaan 465,2 miljoonan euron kustannusarviosta. Kun summaan lisätään vielä kalusto, indeksikorotukset ja rahoituskustannukset, lähestyy todellinen kustannus valittajien mukaan jo 700 miljoonaa euroa.
Myös raitiotien rakentaminen turkulaiseen savimaahan voi tuoda mukanaan huomattavia lisäkustannuksia, joita ei ole huomioitu laskelmissa.
Valtion tuki epävarma
Viisi päivää edellä lainatun kirjoituksen julkaisun jälkeen Turun hallinto-oikeus myönsi Turun kaupungille oikeuden ryhtyä toteuttamaan toukokuussa pidetyn ratikkavaltuuston päätöksiä, ja vasta seuraavaksi hallinto-oikeus alkaa käsitellä valtuuston päätöksestä laadittua, neljän miehen tekemää valitusta.
Hallinto-oikeuden toteutuslupa merkitsee ensi vaiheessa sitä, että Turussa Aurajoen yli kulkeva Tuomiokirkkosilta suljetaan pian liikenteeltä, koska siltaa aletaan vahvistamaan siten, että se jatkossa soveltuisi myös raitiotiekäyttöön.
Tämä kaikki huolimatta siitä, että liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne muistutti elokuussa Varsinais-Suomessa vieraillessaan, ettei Turun raitiotien valtionrahoituksen 30 prosentin tuesta ole täyttä varmuutta, eikä sen suuruutta voi pitää itsestäänselvyytenä tiukan taloustilanteen vuoksi.
