Riikka Purra esitti naisia alistavien kaapuasujen kieltämistä, seurauksena kommenttiryöppy – Helsingin Sanomat teki heti parhaansa kääntääkseen burkakieltokeskustelun sivuraiteille

Valtiovarainministeri Riikka Purra otti äskettäin kantaa poliittisen islamin pukeutumissääntöihin. Purra korosti kirjoituksessaan, että Suomi on sukupuolten välisen tasa-arvon maa, ja esitti uskonnollisten kaapuasujen täyskieltoa, kuten monissa muissa Euroopan maissa on jo tehty.

– Burkat, niqabit ja pikkutyttöjen huivit pitäisi kieltää kokonaan, kuten perussuomalaiset on vuosia vaatinut. Ensimmäiseksi ne pitäisi kieltää kouluissa. Ajatelkaa, että kouluissamme on jo tyttölapsia, joilla on burka, kuten puoluekokouksen puheessani kuvasin. Karmeaa!

Kirjoituksestaan Purra sai valtavan määrän palautetta.

– Suomalaisten kohdalla kritiikki islamistisia traditioita kohtaan on nyt selvästi valtavirtaistunut. Hienoa, Purra kommentoi.

Burka on musliminaisten käyttämä kankainen kaapu, joka peittää koko vartalon kasvoineen. Burkan käyttö perustuu islamin uskon perinteiden mukaiselle naisten alistamiselle ja kontrolloimiselle.

Burka monin tavoin vaikeuttaa naisten osallistumista yhteiskuntaan, kuten työllistymiseen, sillä kukapa haluaisi asioida esimerkiksi ravintolassa tai terveyskeskuksessa kasvonsa peittäneen henkilön kanssa.

Media pyrkii rajaamaan keskustelua islamin ongelmista

Helsingin Sanomat reagoi Purran kirjoitukseen, ja julkaisi erikoisen kolumnin, jonka otsikkokikkailu ja asian varsinaisen pihvin ohittaminen on herättänyt huomiota.

HS-kolumni otsikoitiin ensin: “Purra on oikeassa — Helsingin kouluissa näkee lapsilla niqabeja ja vaatetus voi olla ongelma”. Otsikko vaihdettiin myöhemmin muotoon: “Purran väite muslimityttöjen vaatteista ei ole täysin perätön, paljastaa HS:n soittokierros opettajille”.

HS:n kolumniin otti kantaa myös kansanedustaja Jenna Simula Facebookissa. Simulan mukaan otsikon muutos kertoo siitä, että keskustelua maahanmuuton ja maassamme kasvavan poliittisen islamin haasteista halutaan edelleen rajata – ja se näyttää, miten vaikeaa avoin kriittinen keskustelu on, etenkin kun tekijänä on perussuomalainen poliitikko. Tämä puolestaan ylläpitää sitä tilannetta, jossa todelliset ongelmat jäävät osittain huomioimatta ja keskustelu heikkenee.

Hesari tyrkyttää puolivillaisia vinkkejään

Helsingin Sanomat sivuuttaa tyystin islamilaisten huntuasujen kytköksen naisia alistavaan kulttuuriin, ja kirjoituksessa tyydytään vain mainitsemaan ”kulttuurieroista” ja ”moninaisuudesta”. Puolivillaisena vinkkinä HS esittää ” kunnioittavan keskustelun” lisäämistä.

HS julkaisi sittemmin myös reportaasin monikuluttuurisesta uimakoulusta, jossa naiset opettelevat uimaan ilman miesten läsnäoloa.

Sukupuolierottelua HS kutsuu ”turvalliseksi tilaksi” sillä HS:n mukaan naiset saavat rauhan uusien taitojen harjoittelemiseen, kun miehiä ei ole paikalla.

HS-jutussa harmitellaan sitä, että vaikka kyse on kulttuurisista ja uskonnollisista syistä, esimerkiksi huivin käyttö voi hankaloittaa uimista, ja osassa uimahalleista burkinit eli koko vartalon peittävät uima-asut ovat yhä kiellettyjä.

HS-jutun kuvituksena on otoksia naisista, jotka pulahtavat uimaan kaapuasuissa tai kokohaalareissa. Juttu on herättänyt runsaasti keskustelua.

– Miten maahanmuuttajataustaiset pojat ja miehet oppivat maan tavoille, jos suostutaan siihen, että tyttäret ja vaimot pitää opettaa uimaan piilossa, ja heidän pitää uida piilossa myöhemminkin, suosituimmassa kommentissa kysytään.

Uusi lapsiasiavaltuutettu väistelee kiperiä kysymyksiä

Islamin uskoon liittyvät kaapuasut edistävät sukupuolisegregaatiota, mikä sopii huonosti yhteen tasa-arvoon liittyvien vaatimusten kanssa. Niin ikään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuoden 2017 ratkaisusta Osmanoǧlu ja Kocabaş v. Sveitsi ilmenee periaate, jonka mukaan opetuksen järjestäjä voi vaatia tyttöjen ja poikien osallistumista yhdessä koulun uimaopetukseen, vaikka se olisi vastoin vanhempien uskonnollisia näkemyksiä.

Suomen Uutiset haastatteli jo kesällä 2018 silloista lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilaa. Kurttilan mukaan esimerkiksi uimataito on tärkeä taito, joka on tärkeä oppia perusopetuksen aikana, eikä uimaopetukseen tulisi antaa vapautuksia vakaumuksellisista syistä.

Nykyinen lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ei ole ottanut selvää kantaa poliittisen islamin pukeutumissääntöihin tai sukupuolen vuoksi eriytettyyn uimaopetukseen. Häntä on myös kritisoitu asiasta.

Kurditaustainen kansalaisaktiivi Kamal Jafi lähetti avoimen kysymyksen  lapsiasiavaltuutettu Pekkariselle Suomen Uutisten haastattelussa.

– Kun näet pienen tytön, jolla on hijab päässä peittämässä hiukset, niin mitä näet? Miltä kuulostaa se, että pientä tyttöä pitää peittää miesten katseelta ja himoilta? Siihen hijabin ja burkhan pakkopukeminen perustuu, kysymys kuului.

Medialla olisi peiliin katsomisen paikka

Silmiinpistävää on sekin, että kotimaan mediassa sivuutetaan täysin kansainvälinen ihmisoikeusliike Women Life Freedom, joka vastustaa  poliittisen islamin tuomia naisiin kohdistuvia käytäntöjä ja pukeutumissääntöjä.

Liikkeen symboliksi nousi nuori kurdinainen Masha Amini, jonka siveyspoliisi tappoi Iranissa 2022 väärin puetun huivin takia.

Naisten oikeuksien rohkeita puolustajia kuten Yasmine Mohammedia, Ayaan Hirsi Alia ja Nadia Muradia ei myöskään suomalaisissa medioissa juuri näy. He ovat toistuvasti tuoneet esiin poliittisen islamin ihmisoikeusloukkauksia ja niiden vaikutuksia naisten elämään.

Tältä osin suomalaisella medialla olisikin laajemmin peiliin katsomisen paikka, sillä burkakeskustelusta huutaa poissaolollaan sen näkökulman tarkastelu, käyttävätkö islamilaisen yhteisön naiset kaapuasujaan vapaaehtoisesti, vai painostetaanko heitä kätkemään kroppansa huntujen taakse.

Intersektionaalinen feminismi estää ongelmista puhumisen

Forgotten feminists -journalisti, ihmisoikeusaktiivi Yasmine Mohammed kuvaa kirjassaan Hunnusta vapautunut, kuinka osa läntisistä liberaaleista on kääntänyt katseensa pois islamilaisen kulttuurin misogyniasta. Intersektionaalinen feminismi on Mohammedin mukaan yksi merkittävä syy sille, miksi ongelmista ei uskalleta puhua.

Mohammed pakkonaitettiin 20-vuotiaana Al-Qaidaan kuuluneelle kanadalaismiehelle ja hän synnytti liitossa tyttölapsen. Lapsen ollessa muutaman vuoden ikäinen Mohammed joutui pakenemaan henkensä edestä, ettei hänen tyttärensä sukupuolielimiä silvottaisi – tämä kaikki tapahtui hänelle Kanadassa.

Mohammedin kokema väkivalta ja poliittisen islamin vuoksi tapahtunut alistaminen sotivat raskaasti intersektionaalisen feminismin teoriaa vastaan. Hän on joutunut osaksi syrjittyä vähemmistöä vähemmistön sisällä, ja se on juuri sitä, mitä intersektionaalisen feminismin pitäisi voida suojella ja estää.

Mohammed joutui pukeutumaan pakkoavioliitossaan niqabiin. Mohammed muistelee niqabin käyttöä kirjassaan.

– Se tukahduttaa täysin inhimillisyytesi. Se on kuin kannettava aistieristyskoppi. Et ole enää yhteydessä toisiin ihmisiin. Et näe kunnolla, et kuule kunnolla, et pysty puhumaan kunnolla. Ihmiset eivät näe sinua – sinä näet vain heidät. Pienet asiat, kuten ohikulkijoiden kohtaaminen kadulla, katsekontaktin muodostaminen ja hymyileminen, katoavat kokonaan. Et enää kuulu tähän maailmaa, vaan kuihdut hunnun alla olemattomiin.