Riikka Purra: Eurojäsenyys on maamme suurimpia virheitä

Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra kävi Puheenaihe-keskusteluohjelmassa puhumassa maamme taloustilanteesta, taloutemme ongelmista ja hallituksen käyttämistä ratkaisukeinoista.

Purran mukaan nyt tarvitaan sekä talouskasvun käynnistämistä että julkisen talouden tasapainottamista.

Talouskasvuun hallitus pyrkii työmarkkinan joustoilla, lupaprosessien keventämisellä, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen kasvattamisella, työn kannustimien parantamisella, ja kireämmällä maahanmuuttopolitiikalla, Purra kertoo.

Purra toteaa, että julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää menojen sopeuttamista, eli suomeksi sanottuna leikkauksia. Menot on Purran mukaan sopeutettava sen mukaan, mitä välttämättömien turvallisuus- ja korkomenojen jälkeen jää.

Eurojäsenyydestä enemmän haittaa kuin hyötyä

Purra kertoo maamme eurojäsenyyden haittaavan talouden elpymistä.

– On ihan päivänselvää, että mikäli meillä olisi oma valuutta, joka siellä kelluisi, meidän tilanne ei olisi lähimainkaan näin huono. Meillä ei olisi aina työmarkkinat ja muut, jotka joutuisivat reagoimaan ulkoisiin shokkeihin.

Purra ei myöskään näe Suomen eurojäsenyyden hyötyjen kattavan siitä aiheutuneita haittoja, ja viittaa Ruotsin kehitykseen omassa valuutassaan.

– Jos katsotaan pidemmän aikavälin hyötyä, jota Ruotsin kansantalous on saanut kruunussa pysymisestä, eiköhän se aika selvä ole. Eikä Suomestakaan loppujen lopuksi taida enää kovin monta ekonomistia löytyä, jotka olisivat sitä mieltä, että eurojäsenyys oli ihan kliffaa, Purra jatkaa.

Hän pitää Suomen liittymistä euroon yhtenä maamme suurimmista virheistä, ja mainitsee, että päätös tehtiin aikoinaan kansan ohi, viitaten ilmeisesti siihen, että euroon liittymisestä ei järjestetty erillistä kansanäänestystä.

Toimittajan kommentti: Euroalueella ei ole kestävää tulevaisuutta

Jo 2020 esitettiin tutkimus, jonka mukaan “Ruotsi voitti kruunulla yhden vuoden bruttokansantuotteen”.

Eurokriisin yhteydessä eurojäsenyyttä kyseenalaistettiin nimenomaan erilaisten pelastuspakettien takia. Hyvin harva on kiinnittänyt huomiota niin sanottuun hyvinvointitappioon. Hyvinvointitappiolla tarkoitetaan sitä, että kansallisella rahapolitiikalla, eli maamme taloustilanteeseen paremmin sopivalla korkotasolla ja valuuttakurssilla taloutemme elpyminen olisi taantumissa nopeampaa, ja julkisen talouden tilanne olisi parempi.

On selvää, että nykytilalle ei ole helppoja vaihtoehtoja. Vallitsee laaja yksimielisyys, että euroalueella ei ole kestävää tulevaisuutta eikä kohtuullista talouskasvua, ennen kuin euro joko puretaan tai käyttöön otetaan tulonsiirto- ja yhteisvelkavetoinen liittovaltio. Tämän on myös Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi sanonut Suomessa vieraillessaan. Tämä on myös perussuomalaisten puolueohjelmiin sisältyvä kanta.

Käytännössä edessä on kolme vaihtoehtoa

Käytännössä edessä on siis kolme vaihtoehtoa:

Yksi: Suomesta tehdään vihdoinkin “eurokuntoinen”, eli työmarkkinat ja valtion menotalous muutetaan mahdollisimman joustaviksi. Valitettavasti kummankin jouston lisääminen voimistaisi suhdannevaihteluita, kun taantumissa leikattaisiin ja kotitalouksissa elettäisiin jatkuvassa epävarmuudessa. Tälle hankkeelle ei ole poliittista kannatusta. Se oli helppo Paavo Lipposen aikoinaan lupailla, mutta tekemättä se on jäänyt, ja aikaa on kuitenkin kulunut kolme vuosikymmentä.

Kaksi: Euroalue puretaan joko kokonaan tai osittain. Euroon olisi järkevä kuulua vain niiden maiden, joiden talouden rakenne ja suhdannevaihtelu ovat suunnilleen samanlaisia. Suomi tiedettiin jo ennen euroon liittymistä rakenteensa puolesta hieman huonosti yhteisvaluuttaan sopivaksi.

Kolme: Luodaan liittovaltio, joka sekä verottamalla jäsenmaita että ottamalla yhteistä velkaa kerää itselleen suuren budjetin, ja jakaa sitten rahat tulonsiirtoina heikommin pärjääville jäsenmaille. Tämä on ollut EU:n valitsema tie, mutta toistaiseksi tulonsiirtopaketit on toteutettu tarpeen mukaan kriisipaketteina. Vielä eurokriisin aikoihin niitä kutsuttiin eurokriisipaketeiksi, mutta koronan myötä Etelä-Euroopan helpotusta kutsuttiin elpymispaketiksi.

Eurosta on liian vaikeaa keskustella rehellisesti

Jokaisesta kolmesta vaihtoehdosta käytävä keskustelu on luokattoman heikkoa. Eurokuntojumppa, euroero ja liittovaltio eivät nauti äänestäjien kannatusta. Ne, jotka ajavat liittovaltiota, eivät halua pitää toimenpiteistä isoa meteliä. Ratkaisevat elementit, eli yhteisvastuu pankeista ja taantumamaiden sääntöpohjaiset tulonsiirrot puuttuvat, eikä niitä näytä olevan tulossakaan. Perussuomalaisten ohjelman virallinen kanta on, että euroalue ei pysy kasassa ilman liittovaltiota, mutta että emme kannata sitä liittovaltiota. Siten puolueen looginen kanta on, että euro ei ole pelastamisen arvoinen.

Euro tuntuu olevan muille puolueille liian vaikea aihe. Sen ei pitäisi olla sitä. Jossain vaiheessa tässäkin asiassa on otettava tosiasiat tosiasioina, aivan kuten maahanmuuttokeskustelussa on vihdoinkin tapahtumassa.

Herää kysymys, kuinka monta vuotta hyvinvointitappiota aiotaan kasvattaa, ja miksi? Uskooko joku ihan oikeasti, että tulevaisuudessa siintää Suomen eurokunto tai maallemme kohtuullinen liittovaltio?