Miljoona turistia vuodessa – Onko Suomenlinna oikea paikka avovankilalle?

Suomenlinnan avovankilassa tuomionsa istunut Ari epäilee, ovatko saarella asuvat helsinkiläiset ja siellä vierailevat turistit turvassa, kun saaren avolaitoksessa istuu jopa seksuaalirikoksista tuomittuja ulkomaalaisvankeja.

Ari istui puolitoista vuotta talousrikoksista. Hän huomasi, kuinka vankeinhoitojärjestelmä on liian sinisilmäinen ulkomaalaisia vankeja kohtaan.

Viimeiset kuukaudet rangaistuksestaan Ari vietti Suomenlinnan avovankilassa.

– Keskustelin elinkautisvankien ja vartijoiden kanssa asiasta. Heitä ärsyttää, kun ulkomaalaiset tulevat tänne ja käyttäytyvät huonosti.

”Suomenlinnan avovankilaan tulee ensikertalaisia ja ulkomaalaisia, jotka pitävät Suomen vankilasysteemiä jo heti kättelyssä vitsinä.”

Avovankilan tarkoituksena on Arin mielestä se, että suljetulla osastolla tuomionsa mallikkaasti hoitaneet pääsisivät avovankilaan ja siten lähemmäksi koevapautta.

Nykyinen laki päästää vangit liian helpolla. Arin mielestä Rikosseuraamuslaitoksen pitäisi tiukentaa avovankiloihin pääsyä.

– Suomenlinnan avovankilaan tulee ensikertalaisia ja ulkomaalaisia, jotka pitävät Suomen vankilasysteemiä jo heti kättelyssä vitsinä. Ei varmasti auta, kun heidät laitetaan istumaan sellaiseen paikkaan, joka on kaukana karuista vankilaolosuhteista.

Yksi kerta riittää

Ongelmana on Arin mielestä myös se, kun jotkut ulkomaalaiset eivät puhu englantia, eivätkä varsinkaan suomea. Kommunikointi-ongelmat aiheuttavat konflikteja vankien välillä.

”Ei siihen tarvitse kuin yksi kerta, kun jotain tapahtuu Suomenlinnassa asuvalle tai turistille.”

Ari on todistanut sellaisia tapahtumia, joissa istuvia vankeja on pyydetty tulkkaamaan uusia vankeja.

– On toki mukavia ja asiallisiakin ulkomaalaisia, mutta tietty osa porukasta pilaa kaikkien maineen. Mietin monesti, että mitä sitten käy, kun avovankilaan tulee sellainen suomalainen vanki, joka ei jaksa nieleskellä ulkomaalaisten käytöstä. Voi käydä huonosti.

Ari myös pohtii sitä, kun avovankilan vangit työskentelevät telkien ulkopuolella, tavallisten ihmisten joukossa.

– Ei siihen tarvitse kuin yksi kerta, kun jotain tapahtuu Suomenlinnassa asuvalle tai turistille.

”Haistattelevat ja uhoavat”

Ari painottaa, ettei hän ole rasisti. Hän haluaa vain kertoa, mitä vankilan sisällä oikeasti tapahtuu.

– Olen aina sanonut, että vaikka ulkomaalaiset olisivat sinimustia, sillä ei ole väliä. Pitää osata käyttäytyä, sillä on ainoastaan merkitystä. Sitä paitsi suomalaiset somalitkin tulivat minulle sanomaan, että ulkomaalaiset eivät kunnioita sääntöjä, ja että voisinko tehdä asialle jotain, Ari kertoo.

Vankilassa on tiettyjä käyttäytymissääntöjä, joita kaikkien pitäisi noudattaa.

– Joitakin ulkomaalaisia ei kiinnosta. He uhkaavat valloittavansa koko Suomenlinnan, ja että lopulta kaikki suomalaiset vangit joutuvat kiven sisään, eli suljetulle.

”He vain haistattelevat ja uhoavat pitkät päivät.”

Joitakin ulkomaalaisia ei myöskään kiinnosta opiskelut tai työnteko.

– He vain haistattelevat ja uhoavat pitkät päivät. Olen nähnyt läheltä sellaisia tilanteita, jossa ulkomaalaiset avautuvat kantasuomalaisille, Ari sanoo.

Sillä on väliä, mistä maasta ulkomaalainen tulee. Baltianmaalaiset osaavat kuulemma käyttäytyä, mutta he taas käyttävät systeemiä hyväkseen. He sanovat suoraan, että täällä voi ottaa rennosti muutaman kuukauden tai tehdä töitä, tienaten melkein tuplasti enemmän kuin kotimaassa.

– Itäblokkilaisilla on televisiot ja kahvinkeittimet mukana. He nauravat suomalaiselle vankeinhoitojärjestelmälle.

”Säännöt eivät ole kaikille samat”

Ari ei ymmärrä sitä, kun muista pohjoismaista karkotetut vangit pääsevät Suomessa avovankilaan istumaan. Heidän paikkansa olisi suljetulla osastolla. Ainakin aluksi.

Suomenlinnassa on sata vankia, joista 30 prosenttia on tällä hetkellä ulkomaalaisia.

Vaikka säännöt pitäisi olla vankilassa kaikille samat, Ari on huomannut, että näin asia ei käytännössä ole.

– Tein testin. Sanoin haluavani kirkkoon. Sanoin, että en ole kristitty enkä muslimi, ja siksi Suomenlinnan kirkko ei käy. Minulle sanottiin, että täytyy toimittaa virallinen virkatodistus siitä, että kuulun mormonikirkon yhteisöön. Ei tämän näin pitäisi toimia.

Ulkomaalaisia ennätysmäärä avovankilassa

– Totta kai ulkomaalaisten tulo Suomeen heijastuu koko yhteiskuntaan. Määrät näkyvät myös vankiloissa, Suomenlinnan avovankilan apulaisjohtaja Timo Salomäki toteaa.

Suomenlinnassa on sata vankia, joista 30 prosenttia on tällä hetkellä ulkomaalaisia.

– Viisi vuotta sitten heitä oli yksi tai kaksi kerrallaan, Salomäki vertaa.

Salomäki ei ole kuitenkaan kuullut moitteita ulkomaalaisten käytöstavoista.

– Tokihan yksittäistapauksia saattaa olla. Kulttuurierot vaikuttavat, mutta täytyy kyllä sanoa, että puhumalla niistä on aina selvitty.

”Suomenlinnan asukkaat tyytyväisiä”

Suomenlinnan asukkaat ovat Salomäen mukaan olleet enemmänkin tyytyväisiä vankilan olemassaoloon kuin pelkäisivät seurauksia. Tällä hetkellä noin kymmenen vankia työskentelee muurien ulkopuolella.

– Vangit ovat käyttäytyneet aina asiallisesti. Sitä paitsi asukkaat ovat tyytyväisiä vankien tekemiin linnoituksien korjaustöihin, koska ulkopuolinen urakoitsija tulisi huomattavasti kalliimmaksi, Salomäki toteaa.

Sääntöjen mukaisesti vankia ei tulisi sijoittaa suljetumpaan osastoon kuin vangin rikoksettomuus edellyttää.

Salomäki vakuuttaa myös, että kaikille, uskontokunnasta riippumatta, järjestetään mahdollisuus harjoittaa uskontoaan.

– Kerran viikossa on lupa käydä esimerkiksi moskeijassa tai luterilaisessa kirkossa. Luotamme siihen, mitä tietoja vanki on antanut uskonnostaan ennen vankilaan tuloa. Virallista todistusta uskonnosta ei vaadita.

Arviointikeskus päättää sijoituksista

Rikosseuraamuslaitoksen arviointikeskus määrittelee, mihin vankilaan henkilö sijoitetaan suorittamaan vankeusrangaistusta.

Siviilistä suoraan rangaistustaan suorittaville laaditaan rangaistusajan suunnitelma Helsingin Hakaniemen yhdyskuntaseuraamustoimistossa. Tutkintavangeille rangaistusajan suunnitelma laaditaan arviointikeskuksessa Helsingin vankilassa.

Vangin sijoittaminen vankilaan perustuu lakiin. Sääntöjen mukaisesti vankia ei tulisi sijoittaa suljetumpaan osastoon kuin vangin rikoksettomuus edellyttää, ja niin, että vankilan turvallisuus säilyy. Mutta jos arvioidaan, että vanki ei pysty elämään rikoksetonta elämää, hänet sijoitetaan suljettuun vankilaan.

– Vankeuslaki määrittelee tarkasti mihin vanki voidaan sijoittaa, mutta myös harkintavaltaa on käytetty paljon. Riskit selvitetään joka tapauksessa: pystyykö vanki osallistumaan vankilan toimintaan, noudattamaan järjestyssääntöjä ja elämään rikoksettomasti, Rikosseuraamusalan arviointikeskuksen johtaja Annamari Räisänen kertoo.

Jos vanki rikkoo avovankilassa sääntöjä tai sortuu lomalla vaikka huumeisiin, vankila lähettää arviointikeskukseen siirtoesityksen.

– Teemme arvion, täyttyykö suljettuun vankilaan siirtämisen edellytykset. Sääntöjen noudattamisen lisäksi henkilön turvallisuus ratkaisee. Jos vangin koskemattomuus on esimerkiksi vaarassa, niin silloin mietitään, olisiko toinen vankila parempi vaihtoehto.