Perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koposen mukaan sähköllä kulkevat ajoneuvot eivät ole lainkaan niin ekologisia kuin valtiot ja autoteollisuus mielellään antavat ymmärtää. Sähköautojen tuotanto ei ole ekologista, ja niiden akkuihin tarvittavia metalleja louhitaan erittäin epäeettisissä olosuhteissa.

Suomessa on meneillään tällä hetkellä todellinen akkubuumi, jonka kehitystä Suomen valtio tukee edistämällä kaivostoimintaa ja kotimaista akkutuotantoa. Suomen hallitus yrittää ohjata liikennettä sähköiseksi erilaisilla kannustimilla.

Täysin puhdasta energiaa ei ole olemassakaan

Hallituksen näkemyksen mukaan perinteisille fossiilisilla polttoaineilla kulkeville autoille hyvä vaihtoehto ovat muun muassa sähköllä kulkevat ajoneuvot. Myös autoteollisuus mainostaa sähköautoja mielellään ympäristöystävällisenä vaihtoehtona, sillä tavallisiin bensakäyttöisiin autoihin verrattuna sähköautoilla ajaminen synnyttää vain vähän hiilidioksidipäästöjä.

– Näyttää siltä, että vihreän energian varjopuolet sivuutetaan, sillä niihin liittyy teollisia ja poliittisia haasteita. Ihmisille uskotellaan, että jos kaikki ajavat sähköautolla, kaikki hiilidioksidin aiheuttamat ongelmat on ratkaistu kerralla. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä täysin puhdasta energiaa ei ole olemassakaan. Saastutamme aina, kun tuotamme jotain, aloittaa kansanedustaja Ari Koponen.

– Vihreät puhuvat jatkuvasti siitä, miten ilmasto on yhteinen, mutta unohtavat sen totaalisesti akkutuotannossa. Sähköautojen tuotanto ei ole ekologista ja akkuihin tarvittavia metalleja tuotetaan erittäin epäeettisissä olosuhteissa, missä ei kunnioiteta ihmis- eikä lasten oikeuksia. Tämä puoli sähköautoista pitäisi pystyä myös sanomaan ääneen ja keskustelemaan siitä.

Ympäristöongelmia ja ihmisoikeusloukkauksia

Vaikka sähköautoja markkinoidaan ekologisina ja vähäpäästöisinä, sähköautojen valmistamisesta syntyy paljon hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi akkujen valmistamiseen tarvitaan monia metalleja ja mineraaleja. Yhtä sähköautoa varten tarvitaan muun muassa 12 kiloa kobolttia, seitsemän kiloa litiumia ja 36 kiloa nikkeliä. Näiden metallien ja mineraalien kaivaminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta.

Lähes 60 prosenttia maailman koboltista tulee tällä hetkellä Kongon demokraattisesta tasavallasta, jossa kaivoksissa kaivetaan metalleja erittäin vaarallisissa olosuhteissa. Merkittävä osa koboltista tulee epävirallisista kaivoksista, joissa käytetään lapsityövoimaa. Kaivosten nuorimmat työntekijät ovat vain 7-vuotiaita.

Uutisten mukaan kaivoksissa työskenteleviin lapsiin ja muihin työntekijöihin kohdistetaan raakaa väkivaltaa. Kobolttikaivokset on myös yhdistetty laajoihin ihmisoikeusloukkauksiin, korruptioon, aseellisiin ryhmiin ja verovälttelyyn.

Koboltin lisäksi myös litiumin tuotanto on hyvin kyseenalaista, sillä se kuluttaa valtavat määrät vettä jo ennestään kuivilla alueilla. Lisäksi akkuihin tarvitaan muun muassa grafiittia, josta kaksi kolmasosaa tulee Kiinasta, missä kaivaminen on saastuttanut juomavesiä ja peittänyt kyliä tummaan tomuun.

Saasteongelma pahenee entisestään

Chilessä kuparikaivosten lähettyvillä ihmisten yleisin kuolinsyy on keuhkosyöpä, kun muualla Chilessä kansalaiset kuolevat yleisimmin sydäntauteihin. Tämä on vain murto-osa metallien tuotannon aiheuttamista ympäristö- ja muista ongelmista.

– Öljyriippuvuuden tilalle on tullut uusi riippuvuus, nimittäin harvinaisten maametallien louhinta, mikä pahentaa saasteongelmaa koko ilmakehässä entisestään. Hallitusta ei kiinnosta, että laajoja alueita tuhoutuu maapallon toisella laidalla, sillä se on vastoin heidän poliittista agendaansa.

– On myös erittäin arveluttavaa, että hallitus ei nosta keskusteluun akkujen tuottamisesta aiheutuvia ympäristöön ja ihmisoikeuksiin kohdistuvia ongelmia. Sähköautot ovat kaukana ekologisista, ja niiden akkujen metallit kaivetaan todella epäeettisissä ympäristöissä. Hallitus kyllä tietää tämän, mutta hiljenee asiasta täysin, Koponen tuhahtaa.

Kierrätys vielä lapsenkengissään

Sen lisäksi, että kobolttia, litiumia ja muita harvinaisia metalleja ja mineraaleja kaivetaan erittäin epäeettisissä ja epäekologisissa olosuhteissa, niitä ei myöskään kierrätetä. Esimerkiksi kaikesta kaivetusta litiumista saadaan vain noin prosentti talteen. Monen metallin kierrätys ei ole myöskään taloudellisesti kannattavaa, vaikka teknisesti se olisikin mahdollista.

– Jotta akkuteollisuus olisi edes hieman ekologisempaa, pitäisi panostaa siihen, että jo kaivetut metallit voidaan käyttää uudelleen. Uudistua pitää, mutta ei silmät kiinni, päättää Koponen.

Suomen Uutiset