Saksan suurimman puolueen puheenjohtajavalinta sotkee Saksan politiikkaa ja vaikuttaa koko unioniin. Edellisen puheenjohtajan valintaan osallistui 999 valitsijamiestä. Koko Euroopan suunta on siis varsin harvojen käsissä.
Saksan kristillisdemokraattien (CDU) puheenjohtajakisaan osallistuu neljä henkilöä. Kaksi heistä tavoitteli puheenjohtajuutta myös viime kerralla. Joulukuun alussa 2018 kisan hävisivät politiikan ja liike-elämän välillä sukkuloinut Friedrich Merz ja Saksan terveysministeri Jens Spahn. Kisan voitti Annegret Kramp-Karrenbauer, joka pitkästä nimestään johtuen on median kielessä AKK.
Merz ylsi toiselle valintakierrokselle AKK:n kanssa ja hävisi vaalin täpärästi. AKK saavutti noin 52 prosenttia äänistä ja Merz joutui tyytymään 48 prosenttiin äänistä.
Tulevassa puheenjohtajakisassa kahden aiemman haastajan lisäksi mukana on hallinnon suosikki Armin Laschet ja hiljattain kisaan osallistunut liittopäivien ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Norbert Röttgen.
Kaksi johtajaa – yksi ongelma
Liittokansleri Angela Merkel ilmoitti luopuvansa puolueen puheenjohtajuudesta lokakuussa 2018. Hän kuitenkin halusi jatkaa liittokanslerina tuleviin liittopäivävaaleihin asti.
Saksaan oli muodostumassa yhden puolueen sisälle kahden johtajan ongelma. Merkel jatkaisi ulkopolitiikan johdossa esimerkiksi Eurooppa-neuvostossa. CDU:n puheenjohtaja virittelisi puolueen linjauksia ja politiikkaa.
Merkel oli aiemmin pitänyt selvyytenä, että Saksan suurimman puolueen puheenjohtaja on samalla maan liittokansleri. Merkel sai puolueeltaan runsaasti kritiikkiä vapaan maahanmuuttopolitiikansa vuoksi. Paine ajoi luopumaan jostain.
Liittopäivien hallituskumppani SPD ei sulata vieläkään muuta liittokansleria kuin Merkel. Se viestii sitä, että Merkelin täysi-ikään ehtinyt liittokanslerin ura on vienyt CDU:ta rutkasti vasemmalle.
Merkel ei ollut enää täysin perillä puolueestaan luovuttuaan puheenjohtajuudesta. Samalla linkki kentän ja maan johdon välillä katkesi.
Näin kävi, vaikka Merkelin suosikkiehdokas AKK voittikin vaalit. Asetelma ei toiminut. Nyt maailmalla jännätään sitä, että haastaako uusi puheenjohtaja Merkelin tosissaan vai voittaako Laschet, joka empiirisen kokemuksen mukaan olisi altis epäonnistumiselle.
Liittokanslerin potkut hankalia
Saksan liittokansleria ei voida erottaa maan perustuslain mukaan ilmoitusluontoisena asiana. CDU:n tulevakaan puheenjohtaja ei voi tätä tehdä.
Mikäli puolueen johtoon valittaisiin Merkelin vasemmistolaista politiikkaa tiukasti kritisoinut Merz, voisi yksi ratkaisu olla Merkelin vetäytyminen maan johdosta.
Tässäkin on ainakin kolme ongelmaa. Ensinnäkin se olisi nolo loppu Merkelin valtakaudelle. Toiseksi Merkel on hyvin suosittu johtaja. Ja kolmanneksi: sosiaalidemokraatit (SPD) on uhannut kävellä ulos hallituksesta, jos Merkel ei jatka liittokanslerina.
Tuo kolmas asia voisi merkitä uusia liittopäivävaaleja, mitä SPD tuskin nykyisten kannatuslukujen vuoksi toivovan. Toisaalta, SPD on jo käyttänyt rutkasti poliittista pääomaansa vaatimassa Thüringenin osavaltion pääministerivalinnan perumista. Puolue on kipuillut aiemminkin ja hallituksen jatko on silloin tällöin ollut veitsen terällä.
Raja tullee myönnytyksissä jossain kohtaa vastaan, mikäli ukaasilista on pitkä.
Milloin uusi puheenjohtaja valitaan?
Sitäkään ei vielä tiedetä, milloin uusi puheenjohtaja olisi määrä valita. Puoluekokous järjestetään joulukuussa, mutta monen mielestä sinne on pitkä aika ja puolueelle halutaan nopeasti uusi puheenjohtaja.
Puolueen sääntöjen mukaan puoluekokous voitaisiin järjestää aikaisintaan huhtikuun lopulla. Ajoituksessakin on oma ongelmansa.
Saksa on EU:n puheenjohtajamaa heinäkuun alusta vuoden loppuun asti. Käydäänkö silloin valtakamppailua CDU:n puheenjohtajavalinnan kanssa? Jos valinta tehdään aiemmin, painostaako uusi puheenjohtaja liittokanslerin ulos ja puheenjohtajuuden alkaessa maassa on tyystin uusi liittokansleri?
Vai käykö jopa niin, että Saksassa käydään liittopäivävaalit, eikä maalla ole varsinaisesti johtajaa, joka voisi antaa askelmerkkejä EU:n kehityssuunnalle?
Henri Alakylä