Saksan poliittinen tilanne on edelleen pahasti kärjistynyt – AfD:n pelko vaikeuttaa hallitustunnusteluja, hiipuva kannatus kalvaa demareita

ANALYYSI | Valtiotieteen tohtori Heikki Koskenkylä arvioi Saksan hallitustunnustelujen tilannetta.

Alustavat hallitustunnustelut saatiin Saksassa valmiiksi viime viikon perjantaina. Niihin osallistuivat kristillisdemokraatit (CDU), sen baijerilainen sisarpuolue CSU ja sosiaalidemokraatit (SPD). Tuloksena oli lähes 30 sivuinen paperi hallituspolitiikan suuntaviivoista, jonka sisältöä on jo ehditty paljon kritisoida Saksassa. Samaan aikaan kritiikki liittokansleri Merkeliä kohtaan on kasvanut CDU:n ja CSU:n sekä vapaiden demokraattien (FDP) tahoilta.

Sosiaalidemokraatit päättävät ensi sunnuntaina 21.1.2018 ylimääräisessä puoluekokouksessa linjauspaperin hyväksymisestä ja varsinaisiin hallitusneuvotteluihin osallistumisesta. Puolue on pahasti hajallaan hallitukseen menosta CDU:n ja CSU:n kanssa. Kahdeksan vuotta sitten puolue sai vaaleissa yli 30 prosentin kannatuksen. Seuraavissa vaaleissa kannatus laski jo 27 prosentin tasolle, mutta puolue lähti silti ns. suureen koalitioon CDU/CSU:n kanssa. Viime syksyn vaaleissa kannatus romahti lähelle 20 prosentin tasoa. Tämä oli suuri järkytys puolueelle ja sen johtajalle Martin Schulzille. Puolue päätti silloin heti, että suureen koalitioon ei enää lähdetä. Sosiaalidemokraattisen liittopresidentti Steinmeierin painostuksesta SPD on nyt kuitenkin mukana hallitusneuvotteluissa. Hallitusohjelman olisi tarkoitus valmistua helmikuun loppuun mennessä. Mikäli hallitusohjelma saadaan aikaiseksi, sen pohjalta SPD järjestää vielä jäsenäänestyksen maaliskuussa. Tällä aikataululla Saksaan saataisiin uusi hallitus vasta huhtikuussa. Jos hallitusta ei synny, niin edessä ovat joko uudet vaalit kesäkuussa tai CDU/CSU:n vähemmistöhallitus.

Nyt valmistunut neuvotteluasiakirja varsinaisten hallitusneuvottelujen pohjaksi on varsin monisanaista ja ylevää tekstiä. Siinä on varsin vähän konkreettisia linjauksia. Kaikille tahoille luvataan jotakin hyvää.

Asiakirjassa korostetaan voimakkaasti Saksan ja Ranskan yhteistyötä EU:n ja euroalueen uudistamisessa. EU-politiikkaa käsitellään jopa lähes neljä sivua. Saksa haluaa vahvistaa EU:n rakoilevaa yhtenäisyyttä, mutta korostaa samalla yhteisten arvojen noudattamista. Vahvasti korostetaan EU:n yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä. Maahanmuuttopolitiikkaan halutaan yhteiset linjaukset, joita kaikkien jäsenmaiden tulisi noudattaa. EU:n rajavalvontaa aiotaan tiukentaa. Euroalueen (EMU) osalta korostetaan vakautta, solidaarisuutta ja yhteistyön tärkeyttä. Vakautta tulisi edistää myös yhteisin keinoin. Tämä viittaa selvästi yhteisvastuun kasvattamiseen esim. yhteisen suhdannetasausrahaston avulla.

CDU ja SPD haluavat myös uudistaa Euroopan vakausmekanismia (EVM), jota varten selvitetään Euroopan valuuttarahaston muodostamista EVM:n pohjalle. Yllättäen pankkiunionista ei puhuta mitään. Yhteinen talletussuoja lienee saksalaisille edelleen kova paikka. Saksa on myös valmis kasvattamaan maksuosuuttaan EU:n yhteisessä budjetissa. Tähän onkin hyvä mahdollisuus, koska Saksan budjetin ylijäämä on kohoamassa tänä vuonna jopa 40 miljardiin euroon.

Suuri koalitio jatkaisi pakolaispolitiikan kiristystä. Erityisesti CSU:n vaatimuksesta Saksaan vuosittain tulevien turvapaikanhakijoiden, kiintiöpakolaisten ja perheenyhdistämisten ylärajaksi tulisi 220 000 henkilöä. Vuonna 2015 Saksaan tuli yli miljoona pakolaista ja turvapaikanhakijaa.

SPD:n vaatimus oli alun perin perintöveron ja ylimpien tulojen verotuksen korottaminen. CDU ei tätä hyväksynyt, kenenkään veroja ei koroteta, mutta pieni ja keskituloisille kaavaillaan veronalennuksia. SPD on vaatinut parannuksia työttömyysturvaan, työaikalainsäädäntöön, minimipalkkaan ja eläkkeisiin. CDU ei hyväksynyt minimipalkan korotusta, jota ovat voimakkaasti tukeneet myös vihreät ja vasemmisto (Linke).

Muihin SPD:n ehdotuksiin tulee joitakin parannuksia. Erityisen painokkaasti korostetaan pitkäaikaistyöttömien aseman parantamista. Tähän ollaan valmiita käyttämään jopa miljardi euroa. SPD:n vaatimuksesta sairausvakuutusjärjestelmään tehdään parannuksia, mutta muutokset ovat pienempiä kuin mitä SPD on esittänyt.

Neuvottelupaperissa käsitellään laajalti myös ympäristö-, energia- ja koulutuspolitiikkaa. Kivihiilen käytön takarajaa ei ainakaan vielä muutettu. Koulutuksen kehittämiseen varataan selvästi aiempaa enemmän julkisia varoja. Digitalisaation kehittämiseen panostetaan lisää julkisia varoja. Naisten osallistumista työelämään aiotaan edistää perhepolitiikkaa uudistamalla.

Kaiken kaikkiaan hallituksen muodostamisen pitäisi olla Saksassa helppoa, koska talous on suorastaan erinomaisessa kunnossa ja budjetti on ylijäämäinen. Rahaa riittää jaettavaksi monelle taholle. Saksan poliittinen ilmapiiri on kuitenkin pahasti kärjistynyt. Siihen on kaksi perussyytä. Ensinnäkin, CDU:n, CSU:n ja SPD:n suuret vaalitappiot. Näissä puolueissa onkin alkanut valtataistelu. Merkelin, Seehoferin (CSU) ja Schulzin eroa on vaadittu varsin äänekkäästi. Toiseksi, Vaihtoehto Saksalle (AfD) puolueen suuri vaalivoitto on pelästyttänyt muut puolueet. Puolue sai vaaleissa lähes 13 prosentin kannatuksen ja siitä tuli kertaheitolla Saksan kolmanneksi suurin puolue. Jos suuren koalition hallitus syntyy, niin se johtuu ensi sijassa AfD:n nousun ja mahdollisten uusien vaalien pelosta.

Angela Merkelin näkyvimpien kriitikoiden ovat olleet julkisuudessa Alexander Dobrindt, Christian Lindner ja Jens Spahn. Dobrindt (47 v) on ollut ministerinä Merkelin hallituksessa ja tähtää CSU:n johtoon. Lindner (39 v) on FDP:n puheenjohtaja. Juuri Lindner kaatoi joulukuussa ns. Jamaika-koalition hallitusneuvottelut. Spahn (37 v) on CDU:n johtavia nuoria poliitikkoja, joka tähdännee CDU:n johtajaksi Merkelin jälkeen. Der Spiegelissä (13.1.2018) esitellään laajasti näiden kolmen henkilön näkemyksiä. Kaikki katsovat, että Merkelin loppusuora on alkanut ja heidän mielestään Merkel roikkuu vallassa liian pitkään. Dobrindt ja Spahn syyttävät ankarasti Merkeliä syksyn 2017 vaalitappiosta. Merkelin syyskuun 2017 puhe, jossa hän toivotti kaikki pakolaiset tervetulleeksi Saksaan, oli vakava virhe. Se nimenomaan johti vaalitappioon ja AfD:n nousuun. Lindnerin mielestä Saksan ei tulisi mennä EU- ja europolitiikassa lainkaan Emmanuelle Macronin linjoille. Saksassa on aika laajalti arvioitu, että Merkel ei ole vallassa seuraavia neljää vuotta vaan saattaa erota ennen kauden loppua.