Afgaanitaustaiselle Sattarin perheelle on ollut itsestäänselvyys, että maassa eletään maan tavalla ja että vallitsevia tapoja ja lakeja on kunnioitettava. Isä teroittaa tätä lapsilleenkin.

Katuman päiväkodin pihalla Hämeenlinnassa käy vilske ja iloinen puheensorina. Vaikka neljäsosa lapsista on ulkomaalaistaustaisia, leikki sujuu sulassa sovussa.

– Ensimmäiset maahanmuuttajat tulivat päiväkotiimme parisen kymmentä vuotta sitten Somaliasta. Täytyy myöntää, että piti oikein kurkistaa kartasta, missä päin maailmaa se sijaitsi, kaksikymmentäviisi vuotta päiväkodissa työskennellyt Marjo Oksanen toteaa.

Lastentarhanopettajan puheessa vilahtelevat Kongo, Thaimaa, Afganistan, Iran, Irak ja Puola. Kaikista näistä – ja monesta muustakin maasta – on lapsia tullut päiväkotiin. Kulttuurien kirjo on ollut moninainen ja laaja.

– Maahanmuuttajalapsilla on erityisen tärkeää olla päiväkodissa. Täällä he oppivat kielen, integroituvat suomalaisten lasten maailmaan ja saavat leikkitovereita myös suomalaislapsista.

Kieltä opitaan leikin varjolla

Oksanen toteaa, että päiväkodissa oleminen tekee lapsen kouluun siirtymisestä huomattavasti helpompaa ja joustavampaa. Päiväkodissa voidaan myös kiinnittää huomioita kielellisiin valmiuksiin.

– Maahanmuuttajalapset voivat oppia nopeasti ”pintasujuvuuden”, jolla he pärjäävät arjessa. Kun pitäisi mennä yksilöllisempiin asioihin, toisinaan huomaammekin, että pitäisikin osata enemmän. Lapsi onkin pärjännyt matkimalla muita.

Esimerkkinä tästä Oksanen kertoo, että kun lapsille sanotaan ”mennäänpäs pesemään kädet”, voi olla, että maahanmuuttajalapsi ei ymmärrä lausetta, mutta lähtee muiden mukana.

– Lapset oppivat suomen kielen harjoitteita pelien ja mukavia leikkien avulla. Kielen opettelun tulee olla kivaa, silloin oppimistulokset ovat parhaimpia.

Sattarin perhe sopeutui nopeasti

Päiväkodin pihalla vilistää kaksi vilkasta afganistanilaista syntyperää olevaa lasta, Eiraj-poika ja Bähar-tyttö. Hieman ujompi Eiraj aloitti päivähoidon vuonna 2015. Sisko Bähär on jo konkaripäiväkotilainen ja eläväisen tytön suusta soljuu täysin sujuvaa suomea. Sosiaaliset taidot ovat hanskassa ja tytöllä paljon kavereita. Tämä lupaa hyvää syksyllä alkavan koulun kannalta.

Lasten isällä Kaneshka Sattarilla on tapana hakea lapsensa päiväkodista työpäivänsä päätyttyä. Sattarin perheellä asiat ovat hyvin ja kaikki perheenjäsenet ovat sopeutuneet hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan.

”Jos ei halua oppia kieltä, elämästä tulee hankalaa”

Suomeen saavuttuaan Kaneshka ryhtyi heti rivakasti opiskelemaan maan kieltä ja kun se alkoi taipua suussa, hän lähti opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi.

– Työskentelen mielenterveysohjaajana Janakkalan asumisyksikössä. Työttömänä en ole juurikaan ollut koko yksitoistavuotisen Suomessa oloni aikana, muutamaa kuukautta lukuun ottamatta.

Kielen oppiminen on Sattarin mukaan ensiarvoisen tärkeä ja ensimmäisen askel kotoutumisen kannalta.

– Olen sitä mieltä, että jos ei halua opiskella kieltä eikä integroitua, elämästä tulee vaikeaa ja hankalaa.

Sisällissotaa pakoon

Sattarilla itsellään ei ollut vaihtoehtoa, kun lähti kotimaastaan Afganistanista ollessaan 8-vuotias. Maa oli tuolloin vaarallinen maa asua. Sattarin perheen lähtiessä maassa oli sisällissota. Ihmisiä pidätettiin ja ammuttiin mitättömistä syistä.

– Isäni oli hengenvaarassa ja hän joutui pakenemaan uskonnollisen ja poliittisen kantansa vuoksi. Muutimme ensin Pakistaniin ja sieltä Iranin pääkaupunkiin Teheraniin, josta siirryimme Suomeen vuonna 2005 Unicefin kautta.

Maan tapoja ja lakeja on kunnioitettava

Sattareille on ollut itsestäänselvyys, että maassa eletään maan tavalla ja että vallitsevia tapoja ja lakeja on kunnioitettava. Isä teroittaa tätä lapsilleenkin.

– Olemme perheenä luoneet myös uuden kulttuurin, jossa yhdistyy sekä afganistanilaisuus että suomalaisuus. Käytämme kotona darin kieltä ja tarhassa lapsemme oppivat suomea.

Kaneshka on naimisissa afganistanilaisen Helenan kanssa. Helena saapui Suomeen parisen vuotta Kaneshkan tulon jälkeen. Avioliittoon he menivät Suomessa.

– Helena on Aulanko-hotellissa töissä. Hän on hyvin kielitaitoinen. Kuopuksemme synnyttyä hän jäi hoitovapaalle. Lapsemme ovat syntyneet Suomessa.

– Olen kiitollinen Suomelle, että saimme jäädä tänne. Haluan, että myös lapseni aikuisiksi vartuttuaan antavat oman panoksensa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi, Kaneshka toteaa.

TARJA LAPPALAINEN