Perussuomalainen 2/2026

Perussuomalainen 1/2026

Lastensuojelulain uudistus selkiyttää kasvatuksellisia rajoja – perussuomalaiset: Lastensuojelu ei saa olla bisnestä

Talous nousuun – oppositio hyökkää välikysymyksellä

Poliisi valvoo näkyvästi vappua Helsingissä ja Tampereella – teräaseiden hallussapitoon tiukempi linja lainsäädännössä

Päivän pointti: Turun Sanomat kompostoi oman journalisminsa

Piisinen riemuitsee Turun telakan saamasta jättitilauksesta: ”Suomi nousee työllä ja yrittämisellä”

Hallitus panostaa peruskouluun 200 miljoonaa euroa – Koponen: ”Satsaamme koulutukseen ja näemme sen investointina tulevaisuuteen”

Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piiri nimesi lisää eduskuntavaaliehdokkaita

Telakoiden jättitilaukset merkki suhdanteen kääntymisestä –  tuhansia uusia työpaikkoja

Vigeliukselta pitkä lista STEA-järjestöavustuksia: ”Miljoonien eurojen tukia maahanmuuttajille ja monikulttuurisuuteen”

Kun faktantarkistus muuttui työkaluksi: Yle muokkaa totuutta itselleen sopivaan muotoon

Irakilaiskaksoset saivat valtiolta 426 000 euron koppikorvaukset – hallitus esittää korvauksille kattoa

Marinin hallituksen senioriministeri aiheutti hirvittävän vahingon, tappiot miljardeissa – myöntää ettei tajunnut mitä teki – nyt vasen laita valehtelee asiaa Purran syyksi

Kiihtynyt Sofia Virta puhui päälle ja haastoi riitaa A-studiossa

Rydman: Ylen faktantarkastus on luokatonta – tarkastaa eri asiaa mistä puhuttiin, asiantuntijana veronmaksajien rahoittamien järjestöjen päälobbari

Aino-jäänmurtaja rakennetaan Suomessa – ministeri Ranne: ”Ilouutinen koko Suomelle!”

SDP:n Tuppurainen jäi kiinni valehtelusta – Vigelius: ”Epärehellistä sumutusta’’

Jäikö kommunismin ruumiinavaus kesken? Uutuuskirja kertoo, mistä woke on lähtöisin

Kun eliitti rikastuu enemmistön kustannuksella – yhteismaan ongelma selittää nykyaikaa

Purra Ykkösaamussa: Hyvinvointivaltio ei kestä ilman selkärankaisia päätöksiä

Saksa patoaa turvapaikanhakijoiden määrää luokittelemalla lähtömaita turvallisiksi

Antti Herlin

On tämä kieltämättä kummallista. Keskusta sai eduskuntavaaleissa kunnolla takkiinsa, koska se on jo vuosia myötäillyt vihreätä politiikkaa, joka on tehnyt tuhoaan erityisesti suurimpien taajamien ulkopuolella. Vihreät teki toki (tietenkin) myös vihreätä politiikkaa ja kärsi historiallisen tappion. Samaten vasemmistoliitto. Eduskuntavaalien tulos kiteytettynä: vedä viheröverit, kärsi vaalitappio.

Silti meneillään olevissa hallitustunnusteluissa keskeiseksi kysymykseksi yritetään nostaa kysymystä siitä, sitoudutaanko jatkossakin tekemään yltiövihreää politiikkaa.
Kokonaisuus tuntuu oudolta. Vihreän ideologian kritiikitön omaksuminen näyttäisi olevan takuuvarma resepti kannatuksen jyrkkään laskuun. Miksi näin kuitenkin toimitaan? Annetaan päivystävän miljardöörin Antti Herlinin kertoa.
Herlin avaa näkemyksiään Hesarissa – tuossa kaikkien kaverikapitalistien ikiomassa Suosikki-lehdessä. Ja mikäs tekstejä on esitellessä, kun Herlin voi lehden suuromistajana pölpöttää mitä tahansa, ja lehti tuttuun tapaan julkaisee pohdinnat lyhentämättömänä ja tippaakaan kyseenalaistamatta. Epäileväisempi voisi ihmetellä, eikö lehden tekijöiden kuuluisi haastaa ja kyseenalaistaa nimenomaan juuri Herlinin tapaisia vallankäyttäjiä. No ei tietenkään. HS:n rooli nimenomaan ei ole haastaa suurpääoman vallankäyttäjiä, vaan hymistellä ja toimia näiden viestintäalustana. Sama syy saattaa toki selittää sen, miksi lehti sivaltaa perussuomalaisia erityisesti vaalien alla päivästä toiseen.
HS kuorruttaa ja tarjoilee Suomen todellisten vallanpitäjien ajatukset näennäisen neutraalisti – joko uutisina tai mielipidekirjoituksina. HS kertoo sen, mitä valta haluaa. Ja se haluaa vihreätä siirtymää. Rahan takia. Rahan, joka ei kuulemma ole keneltäkään pois, joka on jo olemassa ja jota sijoittajat ovat tänne innokkaasti lapioimassa.
Herlin kuitenkin painottaa, ettei Suomi saa horjua tippaakaan vuoden 2035 ilmastotavoitteesta. Perusteet tälle ovat mystisiä. Suomeen kuulemma tulvii vihreään siirtymään liittyviä teollisia investointeja, mutta jos maa tekee pienenkin taka-askeleen, kuten vaikkapa liudentaa sekoitevelvoitetta, sijoittajat pelästyvät ja siirtyvät jakelemaan rahojaan muualle.
Päättelyketjussa on vaikea pysyä perässä.
Suomessa toki on jonkin verran uusiutuvaa energiatuotantoa. Mutta missä täsmälleen ottaen todetaan, että Suomen on itse rynnättävä hiilineutraaliksi, jotta se voisi menestyksekkäästi toimia tällä teollisuuden alalla? Mihin väite perustuu?
Onko tosiaan niin, että jos Ville ja Minttu ajavat edelleen diesel-Fiatilla, niin ulkomaiset sijoittajat menettävät kiinnostuksensa suomalaisiin merituulivoimayhtiöihin?
Toinen esimerkki: Kun ostan tietokoneen, ostan sellaisen joka toimii. Ostopäätökseeni ei vaikuta se, käyttääkö tietokoneen valmistusmaassa jokainen kyseistä tietokonetta.
Kolmas esimerkki: Ruotsi on merkittävä aseteollisuuden viejämaa. Pitäisikö Ruotsin itse käydä sotia, jotta se voisi olla uskottava aseiden valmistaja?
Herlinin ja niin monen muunkin jatkuvasti viljelemä väite vuoden 2035 hiilineutraaliuden välttämättömyydestä ei yksinkertaisesti kestä merivettä. Se on näennäisperustelu ja on itse asiassa tietynlaista salakieltä. Viestin todellinen sisältö on se, että suurpääoman edustajat vaativat suomalaisia päättäjiä tukemaan ympäristöteollisuutta valtavalla määrällä suomalaisten veronmaksajien rahaa. Tämä raha on määritelmällisesti pois tavallisilta suomalaisilta. Jos nämä satsaukset tehdään, suurteollisuudella on mahdollisuus tienata satumaisia summia.
Herlinin selitys vihreällä siirtymällä tienaamisesta on samanlainen kuin mitä Jyrki Katainen pääministeriaikoinaan EU-tukipakettia kyhätessään maalaili: ”Me tienaamme tällä”.
Kataisen sanat olivat totta, mutta valitettavasti hän käyttää ”me”-sanaa eri merkityksessä kuin ihmiset yleensä. Kataisen ”me” ei viittaa tavallisiin suomalaisiin. Sana viittaa siihen intressipiiriin, jota Katainen edustaa. Se tienaa EU-hankkeella, joten se tukee EU:ta. Samalla periaatteella Herlinin intressipiiri tienaa viherhumpalla, joten totta kai se sitä myös tukee.

Pääkirjoitus: Me emme tienaa tällä

Sanoma osti Alma Medialta Aamulehden, Satakunnan Kansan ja 13 pienempää paikallislehteä. Sanoma palaa maailmalta häntä koipien välissä ja haluaa olla isäntä edes yhdessä talossa. Media uutisoi merkittävästä mediakaupasta, vaikka osakkeet siirtyvät itse asiassa Herlinin suvun taskusta toiseen.
Sanoma osti vuonna 2018 enemmistön Suomen Tietotoimistosta. Myyjinä olivat Alma Media ja TS-yhtymä. Tiistain Aamulehti -kaupan etiäinen nähtiin tuolloin, sillä STT:n ääni kuuluu pelkästään sen asiakkaana olevien sanomalehtien kautta noin 2,5 miljoonalle suomalaiselle.
Ympäri käydään ja yhteen tullaan
Jotta kuvio olisi täydellinen, STT:n toimittajat tekevät alihankintana yövuorot Ylen uutisille. STT:n eniten lainaamat uutislähteet vuonna 2019 olivat Yle ja Helsingin Sanomat. Ympäri käydään ja yhteen tullaan, Sanoman totuutta ei suomenmaassa pakoon pääse.
Tiistain mediakaupassa voidaan sanoa tapahtuneen niin, että Niklas Herlinin perilliset myivät Alma Median sanomalehdet Antti Herlinille, joka on Sanoman merkittävin omistaja-vallankäyttäjä. Helsingin Sanomien filiaaleiksi siirtyvät Aamulehti, Satakunnan Kansa ja 3 pienempää paikallislehteä.
Kukapa kuluttajaa kuuntelisi
Johtajat kehuivat pönäkästi englanniksi ja suomeksi tiistain mediakaupan win-win-vaikutuksia kummallekin osalliselle yhtiölle. Asiakkaista ei puhunut kukaan. Kaupan suorat synergiahyödyt <a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000006403437.html">ovat</a> 13 miljoonaa euroa ja lisää varmasti saadaan toimintoja tehostamalla. Ensin kenkää saavat hallinto-, myynti- ja markkinaosastojen ylimääräiset riippakivet. Sitten käydäänkin jo toimitusten kimppuun.
Mihin viisitoista Sanoman uutta lehteä tarvitsevat enää kyseisten lehtien politiikan-, ulkomaan-, talous-, urheilu-, ympäristö- ynnä muita toimituksia, jos kaikki kyseiset elementit ovat jo olemassa Helsingin Sanomissa? Juttuja voidaan tehokkaan sähköisesti jakaa pitkin konsernia ja sen ymmärtää jopa Sanoman talousosaston merkonomi Mätikkä. Totuus on pian joka puolella Suomea yhtenäinen kuin eri alakulttuurien nuorisomuoti.
Oma tupa oma lupa
Lopputulema tiistain mediakaupasta Sanoman aggressiivinen, omistajaystävällinen ja ylikansallinen, punavihreitä juoksuhenkilöitä hyödyntävä aivopesula hallitsee koko Suomen lisäksi erityisen vahvasti Länsi-Suomea. Itä-Suomessa öykkäröi kaiken tietävä ja kaikkea uutta vihaava, kepun raunioille rakentava Keskisuomalainen-konserni, jonka saavutukset media-alalla kuuluvat paremminkin museolaitoksen toimialan piiriin.
Olisikohan aika perustaa oma uutismedia omilla aivoillaan ajatteleville?
&nbsp;

Hesarin totuuden torvi raikaa kautta valtakunnan – median omistus siirtyy saman suvun taskusta toiseen