Perussuomalaisten kansanedustaja, rehtori ja erityisopettaja Jaana Strandman peräänkuuluttaa selkeitä toimintamalleja tilanteisiin, joissa lapsen koulunkäynti ei suju tai hänen käyttäytymisensä vaarantaa koulupäivän turvallisuuden.
– Meidän on uskallettava kysyä, onko lapsi koulukuntoinen. Pystyykö hän osallistumaan opetukseen, toimimaan ryhmässä ja noudattamaan yhteisiä sääntöjä? Jos koulunkäynti ei onnistu, ongelmaa ei ratkaista katsomalla toiseen suuntaan. Lapsi tarvitsee oikea-aikaista tukea, ja koulun aikuiset selkeät toimintamallit, Strandman painottaa.
Tuen tarpeet on tunnistettava ajoissa
Oppimisvaikeudet, keskittymisongelmat, tunne-elämän haasteet ja kuormittavat elämäntilanteet voivat vaikeuttaa koulunkäyntiä. Lapsen vaikeudet eivät automaattisesti tarkoita, ettei hän olisi koulukuntoinen. Ne voivat kertoa tarpeesta vahvempaan oppimisen tukeen, yksilöllisiin opetusjärjestelyihin tai moniammatilliseen apuun.
– Koulussa ei riitä, että lapsi on fyysisesti paikalla. Hänen pitää pystyä oppimaan, ja samalla muiden oppilaiden oikeus työrauhaan sekä opettajan mahdollisuus opettaa on turvattava. Näitä oikeuksia ei saa asettaa vastakkain, Strandman toteaa.
Vastuu on kannettava
Kodin ja koulun yhteistyö on välttämätöntä. Huoltajilla on ensisijainen kasvatusvastuu ja koululla velvollisuus järjestää opetus sekä tukea lapsen oppimista ja kasvua. Jos koulupäivät toistuvasti keskeytyvät tai turvallisuus vaarantuu, tarvitaan yhteinen arvio tilanteesta ja selkeä suunnitelma jatkosta.
– Vastuun siirtely ei auta lasta. Opetuksen, huoltajien, oppilashuollon ja tarvittaessa sosiaali- ja terveyspalvelujen on tehtävä yhteistyötä. Opettajia ei saa jättää yksin tilanteissa, joissa lapsen tuen tarve ylittää koulun nykyiset mahdollisuudet, Strandman vaatii.
Turvallinen koulu kuuluu kaikille
Koulukuntoisuuden arviointi ei saa tarkoittaa lapsen leimaamista tai syrjäyttämistä. Tavoitteena on selvittää, millä tuella ja järjestelyillä koulunkäynti onnistuu. Samalla koulun henkilöstöllä on oltava riittävä osaaminen, resurssit ja toimivat keinot puuttua turvallisuutta uhkaaviin tilanteisiin.
– Lapsen etu edellyttää, että vaikeudet tunnistetaan ja niihin puututaan. Jokaisella lapsella on oikeus oppia turvallisessa ympäristössä, ja jokaisella opettajalla on oltava mahdollisuus tehdä työnsä. Koulunkäynnin edellytyksistä on uskallettava puhua avoimesti, ja ratkaisuja on etsittävä ajoissa.