Perussuomalainen 2/2026

Perussuomalainen 1/2026

Ylen työntekijöiden käytös työterveysvastaanotoilla kuohuttaa

Saksan liittokansleri haluaa  eroon 80 prosentista Saksassa asuvista syyrialaisista – paha mieli purkautui välittömästi punavihreässä kuplassa

Koponen: Miksi Opetushallitus valkopesee islamia?

Strandman vaatii toimia alkutuottajien aseman turvaamiseksi: Ilmastoideologia ei saa ajaa alas suomalaista ruoantuotantoa

Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas menetti Facebook-tilinsä – epäilee poliittista motiivia

Sisäministeri Rantanen esittää paluukeskuksia kolmansiin maihin – Seppänen komppaa: ”Suomalaisten turvallisuus tulee aina ensin”

Liikenne Hormuzinsalmella pysähtyi – Mäenpää huolestui kotimaisen energian saatavuudesta

Jopa 1,57 miljardia Suomesta ulkomaille: Maahanmuuttajien rahalähetykset kasvussa, epäviralliset siirrot jäävät piiloon

Lehtinen iloitsee perussuomalaisten saavutuksista – laittomasti maassa olevien tukien maksu loppuu tänään

Korkeakouluihin 1 095 uutta aloituspaikkaa – Strandman: Paikat suunnataan tulevaisuuden kasvualoille

Helsinki Pride ryhtyi kyttäämään kansalaisia verkossa – botti löysi vihapuhetta jo tunneissa

Reijonen: Elokapinan uusin tempaus on älyttömyydessään tuomittava

Perussuomalaiset kansanedustajat: Kirkon tulee palata ydintehtäviensä ääreen ja puolustaa rohkeasti kristittyjä ja omia arvojaan

Tekoäly etsi tukihuijareita – lopputulos ei miellyttänyt ja projektit lopetetaan

Nämä mepit äänestivät EU-parlamentissa turvapaikkaturismin kiristämistä vastaan

Kokoomus puolustaa järjestörälssiä – syy löytyy vallasta ja palkintoviroista

Kansanedustaja Eveliina Heinäluoma omistaa useita Hitas-asuntoja – samaan aikaan SDP vaatii omistuksille rajoituksia

Aittakumpu: Suomi tarvitsee vahvan herätyksen – ”On aika lopettaa suomalaisuuden ja arvojemme häpeäminen ja vähättely”

Kimberlé Crenshaw

Forgotten feminists -journalisti, ihmisoikeusaktiivi Yasmine Mohammed kertoo Suomen Uutisten haastattelussa, että intersektionaalinen feminismi on hengenvaarallista hänen kaltaisilleen naisille. Kanadalainen Mohammed toiminut jo vuosia ääri-islamin uhreiksi joutuneiden, väkivaltaa kokeneiden naisten äänenä. Hänestä on tullut myös Free from hijab -liikkeen voimakas toimija.

<a href="https://www.yasminemohammed.com/bio">Yasmine Mohammed</a> pakkonaitettiin 20-vuotiaana Al-Qaidaan kuuluneelle kanadalaismiehelle. Hän synnytti pakkoavioliitossa tyttölapsen. Lapsen ollessa muutaman vuoden ikäinen Mohammed joutui pakenemaan henkensä edestä, ettei hänen tyttärensä sukupuolielimiä silvottaisi. Ja tämä kaikki tapahtui Kanadassa!
Mohammed syntyi palestiinalaisen isän ja egyptiläisen äidin perheeseen Vancouverissa, Kanadassa. Hänen enonsa on nyt jo edesmennyt Egyptin presidentti <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Mohamed_Naguib">Mohammed Naguib</a>.
Perhe eli maallistunutta elämää, kunnes isä jätti Mohammedin äidin kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Mohammedin äiti turvautui paikalliseen moskeijaan, jossa hän tapasi miehen, joka lupasi auttaa häntä ja lapsia. Mies oli jo naimisissa ja hänellä oli kolme lasta tästä liitosta. Mohammedin äidistä tuli miehen toinen vaimo. Isäpuoli kuritti fyysisesti Mohammedia ja hänen perheenjäseniään.
Lapsen lyöminen on sallittua arabikulttuurissa
Mohammed kertoo myös, että hän yritti 13-vuotiaana saada apua kanadalaisesta oikeusjärjestelmästä kunniaväkivallan uhrina. Isäpuoli oli pahoinpidellyt hänet kotonaan. Mohammed kertoo näyttäneensä ruhjeet koulussa opettajalle, joka kutsui poliisin paikalle. Asiasta nostettiin syyte. Isäpuoli kuitenkin vapautettiin syytteistä, sillä tuomari katsoi kurinpidon kuuluvan arabikulttuuriin.
Nykyään Mohammed on uudessa avioliitossa ja hänellä on kaksi lasta. Hän on joutunut katkaisemaan välit äitiinsä, sillä perhe on uhannut tappaa hänet, koska hän ei käytä päähuivia.
Intersektionaalinen feminismi kääntyy itseään vastaan
Mohammedin kokema väkivalta ja ääri-islamin vuoksi tapahtunut alistaminen sotivat raskaasti intersektionaalisen feminismin teoriaa vastaan. Hän on joutunut osaksi syrjittyä vähemmistöä vähemmistön sisällä, ja se on juuri sitä, mitä intersektionaalisen feminismin pitäisi voida suojella ja estää.
Amerikkalainen oikeustieteen professori <a href="https://time.com/5786710/kimberle-crenshaw-intersectionality/">Kimberlé Crenshaw</a> teki intersektionaalisuuden käsitteen tunnetuksi vuonna 1989. Hän avaa käsitettä Time-lehden haastattelussa. Crenshawin mukaan mukaan intersektionaalinen feminismi tarkoittaa sen näkemistä, kuinka epätasa-arvon erilaiset muodot vaikuttavat usein toisiinsa ja pahentavat toistensa vaikutusta.
&#8211; Kaikki eriarvoisuus ei ole samanarvoista, hän sanoo Time-lehdelle.
Intersektionaalinen lähestymistapa osoittaa, että sama henkilö voi kokea syrjintää useammasta eri syystä, jolloin syrjinnän kokemukset kasautuvat. Esimerkiksi sukupuolesta tai etnisyydestä ei voi puhua irrallisina, toisistaan riippumattomina tekijöinä, jos ne ovat molemmat osa ihmisen identiteettiä ja syrjinnän kokemusta.
&#8211; Rotusyrjintä erotetaan usein sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan, seksuaalisuuteen tai maahanmuuttajataustaan liittyvästä syrjinnästä. Tällöin ei huomata, että joidenkin ihmisten eriarvoinen asema johtuu näistä kaikista ja heidän kokemuksensa on enemmän kuin pelkkä osiensa summa, Crenshaw perustelee käsitettä Time-lehden haastattelussa.
Suositun Forgotten feminists -podcastin juontaja
Mohammed on tunnettu maailmalla ihmisoikeusaktiivina ja tällä hetkellä myös voimakkaana iranilaisten naisten äänenä. Hän pitää suosittua <a href="https://podcasts.apple.com/es/podcast/forgotten-feminists/id1620876956">Forgotten Feminists -podcastiä</a>, jossa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=N4jGNPMpTJI">puheenvuoro</a> on annettu hänen kaltaisilleen väkivaltaa kokeneille ja sorretuille naisille.
Mohammed on myös sosiaalisessa mediassa levinneen maailman Hijabiton päivä -kampanjan käynnistäjä. Se toimii vastamainoksena maailman Hijab-päivälle.
Mohammedin kirja Unveiled: How Western Liberals Empower Radical Islam &#8211; <a href="https://akateeminenwebshop.com/kirjailija/Yasmine+Mohammed">Hunnusta vapautunut</a> kertoo, kuinka osa läntisistä liberaaleista on kääntänyt katseensa pois islamilaisen kulttuurin misogyniasta. Intersektionaalinen feminismi on Mohammedin mukaan yksi merkittävä syy sille, miksi ongelmista ei uskalleta puhua.
&#8211; Woke-ajattelu perustuu yksilön identiteettiin eikä siihen, mitä hän ajattelee tai kokee. Se laittaa esimerkiksi tummemman ihonvärin omaavan henkilön toisten ihmisten yläpuolelle. Mitä jos tämä henkilö omaa vihamielisiä ajatuksia esimerkiksi homoseksuaaleja tai juutalaisia kohtaan? Tämä on merkittävä ongelma. Ihon tai hiusten värillä ei ole mitään merkitystä tässä asiassa. Ajattelutapa on vaarallinen. Sillä voidaan puolustella tai järkeistää vihamielinen käytös (kunniaväkivalta, sukupuoleen perustuva syrjintä) niin kauan kuin se tulee &#8221;värilliseltä henkilöltä&#8221;. Sen uhreiksi ovat joutuneet esimerkiksi lapset ja naiset kuten minä, joita sorretaan noissa &#8221;suojelluissa&#8221; ryhmissä, hän sanoo.
Kanadassa lasten hijab-mainokset ovat osa katukuvaa
Kanada on tunnettu varsin vapaasta maahanmuuttopolitiikasta. Sinne on saapunut paljon turvapaikanhakijoita ja pakolaisia Lähi-idästä ja Afrikasta. Mohammed sanoo, että maa on epäonnistunut maahanmuuttopolitiikassaan pahoin.
&#8211; Kanadaan on saapunut paljon pakolaisia esimerkiksi Algeriasta, Iranista ja Afganistanista. Olemme ottaneet paljon pakolaisia niistä maista, joissa naisia vangitaan, tapetaan ja pahoinpidellään, jos he eivät käytä hijabia. Nyt nämä naiset kärsivät täällä, koska tätä sorron työkalua fetisoidaan*) kaikkialla.
Avarakatseisuus tuottaa alistettuja naiskohtaloita
Hänen mukaansa Kanadalla on liian avarakatseinen**) suhde ääri-islamiin.
&#8211; He eivät käsitä, minkälaista alistamista ja väkivaltaa tämän väestöryhmän sisällä oleville naisille tapahtuu. Mohammedin mukaan he suvaitsevat näin islamilaisen kulttuurin sisällä olevaa naisten alistamista.
Hän kertoo, että Kanadassa monet mainokset on suunniteltu ääri-islamin mukaisesti kuten Lähi-idän sortovaltioissa.
&#8211; Miksi täällä on mainoksissa naisilla hiusverkko hijabin päällä? Täällä kuvataan hijabeja kaikissa medioissa. Pahinta on tietysti se, että media, kirjat, lehdet ja mainokset levittävät kuvia myös hijabia käyttävistä pienistä lapsista, hän sanoo.
Islamilaiset uskonoppineet pysyvät hiljaa
16.9.2022 maailma muuttui, kun Iranin siveyspoliisi murhasi 22-vuotiaan Jina Mahsa Aminin. Hänen nimestään on tullut miljoonien ihmisten ääni taistelussa Iranin 44 vuotta vallassa ollutta hirmuhallintoa vastaan. Iranissa islamilainen teokratia määrää tiukat pukeutumissäännöt naisille, ja niiden rikkominen on vuosikymmenten aikana koitunut lukemattomien naisten kohtaloksi.
Mohammed on useissa kirjoituksissaan <a href="https://www.facebook.com/YasMohammedxx/posts/pfbid0ivGcvZTShXXSU9ThvBBEw3nuLC3Qfwi8EhvddSxYZPBFs4NYK2c64GK7azf556kJl">perännyt</a> islamilaisen maailman uskonoppineiden kommentteja ja tukea naisten oikeuksille. Mohammed sanoo, että ei ole nähnyt yhdenkään islamilaisen uskonoppineen ottaneen kantaa asiaan.
&#8211; En ole yllättynyt siitä, että imaamit eivät ole tukeneet naisten oikeuksia Iranissa, Afganistanissa, Saudi-Arabiassa, Indonesiassa — tai missään monista muslimienemmistöisistä maista, joissa naiset kamppailevat valtion naisia alistavien sääntöjen ja lakien kanssa.
Mohammed sanoo, että naisia alistavat käytännöt ja säännöt tulevat suoraan islamilaisesta shariasta.
&#8211; Jos imaami puhuu näitä vastaan ja esiintyy naisten tukena, hän vaarantaa uransa ja mahdollisesti jopa henkensä, Mohammed sanoo.
Lopuksi Mohammed kertoo suunnittelevansa kirjakiertuetta Suomeen.
&#8211; Haluaisin tulla Suomeen puhumaan. Olen saanut paljon huolestuneita viestejä suomalaisilta. Viesteissä on korostunut se, että siellä vähätellään tai ei tunnisteta tarpeeksi hyvin islamin aiheuttamaa naisvihaa ja sen nimissä tapahtuvia ihmisoikeusrikoksia.
*) Fetisointi: Seksuaalista kiihotusta aiheuttavia asioita, joita ei yleisesti yhdistetä seksiin. Fetisointi ihonvärin, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen pohjalta voi olla haitallista tai ihmisen esineellistämistä.
**) Haastateltu käyttää itse adjektiivia obsessed.
&nbsp;

Intersektionaalinen feminismi ei suojele syrjittyä naista vähemmistön sisällä – alistettujen musliminaisten kohdalla etnisyys nousee määräävämmäksi tekijäksi kuin naissukupuoli

Moni hieraisi silmiään hallituksen julistettua että Suomi tavoittelee intersektionaalisen tasa-arvon kärkipaikkaa maailmassa. Mitä ihmettä on intersektionalismi ja eikö tässä nyt olisi parempaakin tekemistä, moni kysyi. Hallitus on kuitenkin aivan tosissaan. Erityisesti punavihreille poliitikoille intersektionalistisuuden edistäminen on arkijärjen ohittava aatteellinen tavoite, joten meidän muidenkin on nyt hyvä tietää, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Hallituksen julistettua uuden <a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/1271139/20825107/Valtioneuvoston_periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s_hallituksen_tasa-arvo-ohjelma_2020-2023+.pdf/abc3b771-8611-8b85-937d-34531e90f712/Valtioneuvoston_periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s_hallituksen_tasa-arvo-ohjelma_2020-2023+.pdf">tasa-arvo-ohjelmansa</a> hallituksen sisäministeri, vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo kiirehti ylistämään ohjelmaa <a href="https://www.vihreat.fi/blogit/maria-ohisalo/2020/06/nostamme-suomen-tasa-arvon-karkimaaksi">blogissaan</a>. Ohisalo kertoo mm. että hallituksen tasa-arvo-ohjelma on feministinen ja että sen ohjaava “pääajatus” on intersektionaalisuus.
Monille tavallisille suomalaisille heräsi kysymys siitä, mitä ihmettä intersektionaalisuus edes tarkoittaa ja miksi Suomi tarvitsee sellaista. Onko tasa-arvon tilanne tai tasa-arvon käsite Suomessa nyt jotenkin oleellisesti muuttunut ja jos on, niin kuka tällaisen havainnon tai päätöksen on tehnyt ja milloin?
<blockquote>Onko tasa-arvon tilanne tai tasa-arvon käsite Suomessa nyt jotenkin oleellisesti muuttunut ja jos on, niin kuka tällaisen havainnon tai päätöksen on tehnyt ja milloin?</blockquote>
Eivät ainakaan suomalaiset itse. Suuri osa keskustelijoista ei ollut “intersektionaalisuudesta” kuullutkaan. Mitä se on? Selvää on ainakin se, että ministeri Ohisalo ja vihreät epäilemättä uskovat että suurin osa suomalaisista ryhtyy heti intersektionalismin kannattajiksi, kunhan heille vain ensin kerrotaan, mistä on kyse.
Asiaan pitää kuitenkin tutustua itse jos haluaa tietää mitä tuleman pitää. Hallituksen punavihreän siiven mainospuheiden varaan ei kannata jäädä. Hieman kuten “sosialistinen internationalismi” niin myös “feministinen intersektionalismi” on ikävä kyllä muutakin kuin vain hienon kuuloiseksi tarkoitettu sanapari. Terminologian taustalla on myös todellista &#8211; joskaan ei välttämättä kovin järkevää &#8211; sisältöä. Ja aivan kuten Neuvostoliittokaan ei ollut oikeasti työläisten paratiisi, myöskään intersektionalismi ei tule todellisuudessa saavuttamaan kannattajiensa palopuheissa lupaamia tavoitteita.
Ajatussuuntauksena intersektionalismin taustalta löytyy niin radikaalimarxilaista “kriittistä rotuteoriaa” kuin akateemista postmodernismia. Ja siinä missä postmodernismi Kiasman seinällä saattaa vielä olla harmitonta ja taiteelliset arvot lopulta katsojan silmässä, postmodernismi valtionhallinnossa ei todellakaan enää sitä ole. Jotta ymmärtäisimme mistä oikein on kyse, kannattaa aloittaa itse käsitteen historiasta.
<h4>Kriittistä rotuteoriaa yliopistoilta</h4>
Eli mikä ihmeen intersektionalismi?
Intersektionalismi käsitteenä on peräisin yliopistoilta, tarkemmin ottaen akateemisesta feministisestä tutkimuksesta. Vaikka tasa-arvoministeri Thomas Blomqvist kiirehtikin kommentoimaan Ohisalon lausuntoja halkomalla hiuksia siitä, ettei hallituksen ohjelmassa tosiasiassa käytetty sanaparia “intersektionaalinen feminismi” vaan puhuttiin vain yleisesti “intersektionaalisuudesta”, niin itse asiassa ministeri Ohisalo on kuitenkin &#8211; ikävä kyllä &#8211; täysin oikeassa: intersektionalismi liittyy jo aivan määritelmällisestikin nimenomaan feminismiin ja feministiseen tutkimukseen.
<blockquote>Intersektionalismin käsitteellä Crenshaw tarkoitti sitä, että hänen mukaansa yhteiskunnallisen syrjinnän muotoja tulee arvioida erilaisten syrjittyjen identiteettien risteyksinä. </blockquote>
Käsitteen “intersektionalismi” lanseerasi yhdysvaltalainen feministitutkija Kimberlé Williams Crenshaw vuonna 1989. Crenshaw edustaa “mustaa feminismiä” ja on myös yksi niin sanotun “kriittisen rotuteorian” perustajista. Kriittinen rotuteoria ei siis nimestään huolimatta tarkoita esimerkiksi Saksassa 1930-luvulla vallinnutta ajattelutapaa, vaan kyseessä on aivan todellinen nykypäivän akateeminen tutkimussuuntaus. Mutta millaista kriittistä rotuteoriaa on nyt siis suomalaisille hallituksen toimesta luvassa?
Intersektionalismin käsitteellä Crenshaw tarkoitti sitä, että hänen mukaansa yhteiskunnallisen syrjinnän muotoja tulee arvioida erilaisten syrjittyjen identiteettien risteyksinä. Englanniksi risteys on “intersection” &#8211; tästä siis ajatussuuntauksen nimi. Esimerkiksi Crenshaw itse on musta ja nainen. Intersektionalismin teorian mukaan ihmiset hänen “intersektiossaan” saattaisivat siis kohdata sekä rotusyrjintää että sukupuolisyrjintää, ja vieläpä niin että toinen syrjinnän muoto saattaisi pahentaa toista. Esimerkiksi Crenshaw ajatteli, että sukupuolisyrjintää huomioitiin enemmän tilanteissa, joissa syrjintää kohdannut nainen oli valkoihoinen.
Intersektionalismi on siis feministinen &#8211; vai pitäisikö sanoa rotufeministinen &#8211; teoria yhteiskunnassa esiintyvästä syrjinnästä. Kun raaputetaan maalipintaa hieman lisää, löytyy sen alta vielä muutakin: marxismia ja postmodernismia.
<h4>Marxilaisuus kohtaa postmodernismin</h4>
Alunperin intersektionalismi oli ymmärrettävästikin melko marginaalinen akateeminen tutkimuskysymys. Sen valtavirtaistumista ei ainakaan auttanut alan tutkijoiden lähes läpäisemätön akateeminen proosa, josta tavallisen kaduntallaajan on vaikea saada edes selvää.
<blockquote>Intersektionalismi yhdisti erilaisia marxilaisuudesta vaikutteita saaneita tutkimusaloja uudeksi tutkimuksen ja aktivismin muodoksi.</blockquote>
Taustalla vaikuttivat kuitenkin alusta alkaen ideat feminismin lisäksi kahdesta muustakin ajatussuuntauksesta: marxismista ja postmodernismista. Karl Marxilta tuttu luokkasorron käsite &#8211; jossa yhteiskunta nähdään luokkien välisen kamppailun ja sorron areenana &#8211; löysi sujuvasti tiensä intersektionaaliseen ajatusmaailmaan. Voisi jopa sanoa, että intersektionalismi yhdisti erilaisia marxilaisuudesta vaikutteita saaneita tutkimusaloja uudeksi tutkimuksen ja aktivismin muodoksi.
Tällaisia tutkimusaloja maailmalla ovat esimerkiksi “Women’s studies”, “Black studies”, “Queer studies” ja “Whiteness studies”. Eroa suuntauksissa on lähinnä vain sillä mistä “intersektiosta” käsin yhteiskuntaa halutaan marxilaisittain katsoa: sortavatko miehet naisia (patriarkaatti sortavana rakenteena), valkoiset mustia (valkoinen ylivalta sortavana rakenteena), heterot homoja (heteronormatiivisuus sortavana rakenteena), ja niin edelleen. Intersektionalismi laittoi vain vanhan ja kolhiintuneen Marxin teorian uuteen sateenkaarenväriseen pakettiin, ja vanhat työväenluokan ja omistavan luokan luokkakonfliktit saivat nyt luvan jäädä vain yhdeksi “intersektioksi” muiden joukossa.
<blockquote>Intersektionalismi laittoi vain vanhan ja kolhiintuneen Marxin teorian uuteen sateenkaarenväriseen pakettiin.</blockquote>
Toinen merkittävä tekijä intersektionalismin kehityksessä oli postmodernismi. Postmodernismiin vaikuttaneilta ajattelijoilta kuten Antonio Gramscilta, Michel Foucaultilta, Gilles Deleuzelta, Ernesto Laclaulta ja Chantal Mouffelta haettiin vaikutteita joilla voitiin perustella kaiken tiedon suhteellisuutta ja sitä, kuinka erilaiset yhteiskunnalliset prosessit rakentavat tietoa ja todellisuutta. Keskiössä on lähes kaiken näkeminen valtasuhteiden prisman läpi. Esimerkiksi: jos perinteinen tieteellinen menetelmä ei tarjoakaan intersektionalistien mielestä oikeita tutkimustuloksia tai tilastoista ei löydykään riittävästi väitettyä syrjintää, tiede pitää “problematisoida” ja sen tulokset “dekonstruoida”. Ehkä tiede itsessään onkin rasistista, seksististä tai homofobista?
<h4>Intersektionalismi tarjoaa avoimen valtakirjan aktivisteille</h4>
Jos tämä kaikki kuulostaa vaaralliselta lähtökohdalta hallituksen toimien toteuttamisen kriteeriksi Suomessa, niin se johtuu siitä, että lähtökohta onkin vaarallinen. Erilaisille aktivistiryhmille ja aktivistitutkijoille intersektionalismi, ja aivan erityisesti marxismin ja postmodernismin yhdistelmä, antaa käytännössä täysin avoimen valtakirjan esittää faktana lähes mitä tahansa he vain keksivätkin esittää.
Miksi näin? Ensinnäkin, intersektionalistisessa teoriassa ei uskota objektiiviseen todellisuuteen. Aate ei ylipäänsä perustu tosiasioihin, niistä tehtäviin havaintoihin tai näiden havaintojen kyseenalaistamiseen, paitsi tietenkin silloin, jos kyseenalaistaminen tapahtuu teorian neuvomaan suuntaan. “Valta-asemassa” olevia (valkoihoisia, miehiä, heteroseksuaaleja) saa kyseenalaistaa, olivatpa he tosiasiassa valta-asemassa tai eivät, tai olivatpa he oikeassa tai väärässä. Teorian kuvailemissa “uhripositioissa” olevia (ei-valkoihoisia, naisia, seksuaalivähemmistöjä) taas ei saa kyseenalaistaa, vaan heidän kertomuksensa pitää ottaa sellaisenaan vastaan.
Käytännössä mikä tahansa hulluinkin väite menee läpi, kunhan se noudattelee teoriaa. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa esimerkiksi niin sanottu <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Grievance_studies_affair">“Grievance Studies” -skandaali</a>, jossa pieni ryhmä intersektionalistiseen feminismiin ja muihin sen kaltaisiin tieteenaloihin tympääntyneitä tutkijoita lähetti demonstraation vuoksi mahdollisimman päättömiä tutkimuspapereita alan tutkimusjournaaleihin. Yhdessä tutkimuspaperissa esimerkiksi Hitlerin Mein Kampfin sisältöä oli vain muunnettu feministiseen muotoon.
Tutkimuspaperit julkaistiin eivätkä alan tutkijat tajunneet edes epäillä mitään ennen kuin tempauksen tehneet tutkijat paljastivat, mistä on kyse.
<h4>Intersektionalismin kuvailemaa syrjintää ei voi mitata</h4>
Yksi intersektionalismin hienoimpia piirteitä sitä toteuttaville tasa-arvo-virkahenkilöille onkin se, ettei intersektionalistisen teorian tuottamia väitteitä voi mitenkään objektiivisesti mitata, todentaa, tai kumota. Sama pätee myös hallituksen tavoittelemaan intersektionalistiseen tasa-arvoon yhteiskunnallisena ilmiönä: ei ole käytännössä mitään tapaa esimerkiksi arvioida, kuinka “intersektionaalinen” Suomi tällä hetkellä on, tai kuinka intersektionaalinen sen pitäisi olla.
<blockquote>Intersektionalistisen teorian tuottamia väitteitä voi mitenkään objektiivisesti mitata, todentaa, tai kumota</blockquote>
Intersektionalismin kuvailemat ominaisuudet eivät ylipäänsä ole yhteismitallisesti verrattavissa. Jos esimerkiksi henkilö kokee tulleensa syrjityksi koska on tiettyä sukupuolta, tiettyä ihonväriä ja tiettyä seksuaalista suuntautumista, ei ole lähes missään tilanteessa mahdollisuuttakaan selvittää, tapahtuiko näin ja jos tapahtui, johtuiko se sukupuolesta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta, tai näiden yhdistelmästä, ja missä suhteessa.
Saattaa tuntua uskomattomalta, että maan hallitus todella ryhtyisi ratkaisemaan jotain ongelmaa tietämättä edes mitä ongelmaa se ratkaisee tai miten, mutta intersektionalistisen tasa-arvon puute Suomessa on juuri tällainen tapaus. Paljonko Suomessa on intersektionalistista tasa-arvoa? Kukaan ei tiedä. Paljonko sitä pitäisi olla? Kukaan ei tiedä sitäkään.
Tässä suhteessa “intersektionaalinen tasa-arvo” tuleekin epäilemättä olemaan virkamiehille ja alan aktivisteille hieman samanlainen bonanza kuin integraatiotoimenpiteet maahanmuuttopolitiikassa: niitä täytyy vain aina olla enemmän, ja mitä enemmän ne eivät toimi, sitä enemmän niitä vain tarvitaan. Ikiliikkuja on keksitty.
<h4>Intersektionalismi ei ole teoria tasa-arvosta</h4>
Intersektionalismin kannattajien mukaan intersektionalismi on teoria tasa-arvosta ja näin ollen intersektionalismin kannattaminen on vain tasa-arvon kannattamista. Tämä ei ole totta.
Intersektionalistit eivät esimerkiksi yritäkään muodostaa kuvausta kaikista niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat yksilön “yhteiskunnalliseen asemaan”. Tällaisia tekijöitähän voisivat olla vaikkapa älykkyys tai lahjakkuus, luonteenpiirteet kuten ahkeruus tai tunnollisuus, terveys, ulkonäkö tai ihan vain silkka hyvä tai huono tuuri. Kaikki nämä tekijäthän muodostaisivat vähintään yhtä järkeviä “intersektioita” kuin intersektionalismin teoriakin, mutta koska ne eivät ole identiteettejä, intersektionalistit eivät ole kiinnostuneita niistä.
Intersektionalismi ei ole teoria syrjinnästä eikä teoria tasa-arvosta. Se on ennen kaikkea teoria uhri-identiteeteistä ja samalla harjoitus näiden uhri-identiteettien rakentamiseksi. Erityisen koomiseksi tämä muuttuu silloin, kun “sorrettujen” ryhmien jäsenet eivät itse koekaan olevansa sorron kohteena, tai eivät kannata intersektionalismia. Johtuen postmodernista taustastaan intersektionalismi on kuitenkin täysin luodinkestävä kaikkia eriäviä mielipiteitä tai teoriaa vastaan hangoittelevia tosiasioita vastaan.
<h4>Intersektionalistisen ajattelun seuraukset oikeusvaltiolle ja tasa-arvolle lain edessä</h4>
Vaikka intersektionaalisen tasa-arvon tavoittelu olisi kuinka päätöntä tai mahdotonta, tämä ei toki vielä estä hallitusta yrittämästä. Ja vaikka intersektionalistisen teorian kuvailemat ilmiöt eivät olisikaan todellisia, intersektionalistisen politiikan vahingot sen sijaan todennäköisesti ovat.
Esimerkiksi mitä tapahtuu suomalaiselle tasa-arvokäsitykselle, kun hallitus alkaa jakaa ihmisiä “intersektioihin” sukupuolen, ihonvärin ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella? Mitä tapahtuu syyttömyysolettamalle, jos yhteiskuntaa pyöritetään sen käsityksen varassa, että valkoinen lihaa syövä heteromies on aina kuitenkin syyllinen, vaikka rikosta vielä etsittäisiin? Mitä tapahtuu yksilön oikeuksille, kun hän on aina vain ryhmänsä edustaja? Tai hyvälle hallinnolle ja tutkittuun tietoon perustuvalle päätöksenteolle, kun postmodernismiin ja marxilaisuuteen perustuvat teoriat päästetään ohjaamaan hallinnollista päätöksentekoa ja todellisuuskäsitystä? Entä häviävätkö ryhmäidentiteettien väliset erot niitä korostamalla? 
Intersektionalismin tosiuskovaisia mikään tästä ei tietenkään haittaa. Meidän muiden on kuitenkin nyt laitettava vastaan.
<h4>Suomi on jo tasa-arvoinen</h4>
Kuten kommunismi aikoinaan, myös intersektionalismi vakuuttaa olevansa ratkaisu todellisiin tasa-arvon ongelmiin. Sitä se ei ole. Suomessa vallitsee jo tasa-arvo lain edessä. Suomalaiset yleisesti ottaenkin kannattavat tasa-arvoa ja ihmisten tasavertaista kohtelua, eivätkä syrjintää. Sikäli jos syrjintää todella esiintyy, siihen tarvitaan parempia hoitokeinoja kuin intersektionalismin kaltaista uskomushoitoa, joka vetoaa tiettyihin ryhmiin koska se kuulostaa hienolta ja toisiin koska he tavoittelevat sen avulla valtaa.
Pyrkimyksessään luoda identiteettisyrjinnästä vapaa maailma intersektionalismi tulee käytännössä vain kiristämään nämä identiteettierot äärimmilleen. Tästä on jo huolestuttavia merkkejä maailmalla. Suomeen tätä ei tarvita.

Hallitus lupaa intersektionaalista tasa-arvoa, mutta luvassa onkin marxismia – ja se antaa aktivisteille avoimen valtakirjan esittää faktana lähes mitä tahansa

Kimberlé Crenshaw

Intersektionaalinen feminismi ei suojele syrjittyä naista vähemmistön sisällä – alistettujen musliminaisten kohdalla etnisyys nousee määräävämmäksi tekijäksi kuin naissukupuoli

Hallitus lupaa intersektionaalista tasa-arvoa, mutta luvassa onkin marxismia – ja se antaa aktivisteille avoimen valtakirjan esittää faktana lähes mitä tahansa

Uusimmat

Ylen työntekijöiden käytös työterveysvastaanotoilla kuohuttaa

Saksan liittokansleri haluaa eroon 80 prosentista Saksassa asuvista syyrialaisista – paha mieli purkautui välittömästi punavihreässä kuplassa

Koponen: Miksi Opetushallitus valkopesee islamia?

Strandman vaatii toimia alkutuottajien aseman turvaamiseksi: Ilmastoideologia ei saa ajaa alas suomalaista ruoantuotantoa

Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas menetti Facebook-tilinsä – epäilee poliittista motiivia

Sisäministeri Rantanen esittää paluukeskuksia kolmansiin maihin – Seppänen komppaa: ”Suomalaisten turvallisuus tulee aina ensin”

Liikenne Hormuzinsalmella pysähtyi – Mäenpää huolestui kotimaisen energian saatavuudesta

Jopa 1,57 miljardia Suomesta ulkomaille: Maahanmuuttajien rahalähetykset kasvussa, epäviralliset siirrot jäävät piiloon

Lehtinen iloitsee perussuomalaisten saavutuksista – laittomasti maassa olevien tukien maksu loppuu tänään

Korkeakouluihin 1 095 uutta aloituspaikkaa – Strandman: Paikat suunnataan tulevaisuuden kasvualoille

Viikon suosituimmat

Ylen työntekijöiden käytös työterveysvastaanotoilla kuohuttaa

Helsinki Pride ryhtyi kyttäämään kansalaisia verkossa – botti löysi vihapuhetta jo tunneissa

Reijonen: Elokapinan uusin tempaus on älyttömyydessään tuomittava

Perussuomalaiset kansanedustajat: Kirkon tulee palata ydintehtäviensä ääreen ja puolustaa rohkeasti kristittyjä ja omia arvojaan

Tekoäly etsi tukihuijareita – lopputulos ei miellyttänyt ja projektit lopetetaan

Nämä mepit äänestivät EU-parlamentissa turvapaikkaturismin kiristämistä vastaan

Kokoomus puolustaa järjestörälssiä – syy löytyy vallasta ja palkintoviroista

Kansanedustaja Eveliina Heinäluoma omistaa useita Hitas-asuntoja – samaan aikaan SDP vaatii omistuksille rajoituksia

Aittakumpu: Suomi tarvitsee vahvan herätyksen – ”On aika lopettaa suomalaisuuden ja arvojemme häpeäminen ja vähättely”

Jopa 1,57 miljardia Suomesta ulkomaille: Maahanmuuttajien rahalähetykset kasvussa, epäviralliset siirrot jäävät piiloon

Toimitus suosittelee

Kokoomus puolustaa järjestörälssiä – syy löytyy vallasta ja palkintoviroista

Riikka Purra: Älkää sulkeko silmiänne islamin ja tiettyjen kulttuurien naisvihamielisyydeltä

Ministeri Wille Rydman tylytti vihreiden Sofia Virtaa kyselytunnilla: Peruspalvelut tärkeämpiä kuin politrukkien työllistäminen lobbarijärjestöissä

Purra: Perussuomalaiset on muuttanut Suomen politiikkaa – talous ja maahanmuuton kysymykset nyt keskiössä

Ruotsille riitti, asumisperusteisen sosiaaliturvan periaate väistymässä – maahanmuuttajilta pois lapsilisät, asumistuet, sairauspäivärahat ja vanhempainrahat

Perussuomalainen 2/2026

Perussuomalainen 1/2026