Julkista ilmapiiriä tarkkaileva ei ole voinut olla huomaamatta Pride-hypetyksen laantuneen. Seksuaalivähemmistöjen ”kunnioittamiselle” omistettu kesäkuu lähestyy jo loppuaan, eikä missään näy sateenkaarisuojateitä.
Myös sateenkaarisuodattimen läpi ajetut sosiaalisen median profiilikuvat loistavat poissaolollaan. Jopa Yleisradion Facebook-profiili on tänä vuonna tavallisen koruton. Pride-värien vaivihkainen poisjättö alkoi ilmiönä tosin jo viime vuonna.
Woke-konkurssi uhkaa
Useat organisaatiot ovat laittaneet sordiinon päälle Priden suhteen. Kysyttäessä tuetaan tietysti kaikkea hyvää kuten ennenkin, kyllä kyllä, mutta ei enää yhtä oma-aloitteisesti ja kiihkeästi.
Suomessakin monet yritykset pelkäävät hyvesignaloinnin vastareaktiota, maailmalta tuttua ”Go woke, go broke” -ilmiötä, joka voitaisiin suomentaa vaikkapa seuraavasti: ”Joka wokeen tarttuu, se konkurssin kokee.” Pahamaineisin esimerkki on yhdysvaltalainen Bud Light -olut.
Muita woketuksesta kärsineitä yrityksiä ovat muun muassa Disney, Jaguar sekä halpatavaraketju Target. Piilaakson rahoittajana tunnettu Silicon Valley Bank meni peräti konkurssiin.
Yritykset ovat jääneet kahden tulen väliin, sillä vasemmalta uhkaa puolestaan niin sanottu pinkkipesu-kritiikki, jonka mukaan yritykset ratsastavat seksuaalivähemmistöjen asialla. Pinkkipesusta valittaminen kuvastaa oivallisesti sitä vauhtisokeutta, joka Pride-liikkeen on vallannut.
Valta nousi päähän
Vuosien ajan kaikkien seksuaalivähemmistöjen nimissä omavaltaisesti esiintyvät Pride-aktivistit vaikuttivat vain voittavan. Priden sponsoroinnista kehittyi merkki yleisestä yhteiskuntakelpoisuudesta ja hyvyydestä.
Kun Pridellä alkoi sitten olla valtaa valikoida sponsoreitaan, kiellosta osallistua viralliselle Pride-marssille tuli kuin kirkonkirous. Esimerkiksi kokoomus ja keskusta eivät saaneet osallistua, vaikka olisivat halunneet. Tänä keväänä kultaleijona Veli-Matti Savinainen oli liikkeen hampaissa, mutta onneksi TPS asettui mielipiteenvapauden puolelle Setaa ja Sofia Virtaa vastaan.
Häpeämätön öykkäröinti ja kyykytys on maistunut tunkkaiselta. Vallasta humaltuminen on paljastanut Priden todelliset, politisoituneet kasvot yhä laajemmille kansanjoukoille.
Pride on myös kärsinyt työilmapiiriin ja työehtoihin liittyvistä skandaaleista.
Pridenväistöliikkeen lyhyt historia
Tiettyä Pridenväistöliikettä onkin alkanut olla havaittavissa. Jo viime vuonna kyydistä jäi Karhu-oluen ja it-yritys CGI:n kaltaisia pitkäaikaisia sponsoreita. Yhdysvalloissa Priden yritysrahoitus on vähentynyt jopa kymmenillä prosenteilla verrattuna muutaman vuoden takaiseen.
Yhä useammat tahot myös kieltäytyvät Pride-liputuksesta. Niin teki viime vuonna esimerkiksi Kouvolan Pallonlyöjät. Seura myös ilmoitti syyn selkeästi: ”Pride-aate on politisoitunut.”
Niinhän asia on, kuten ajoittain myös Priden piiristä myönnetään. Mantraksi näyttää muodostuneen: ”Pride on protesti.”
Jos Pride on poliittinen protesti, miksi sitä sitten tuetaan ja rahoitetaan urheiluseurojen ja julkisten organisaatioiden kukkaroista? On tärkeää muistaa, etteivät edes kaikki seksuaalivähemmistöjen edustajat todellakaan koe Priden edustavan itseään. Kun soppaan lisätään vielä marsseilla nähdyt Palestiina-liput, keitos alkaa olla jo ylikypsää.
Kaksilla rattailla kiva kulkea
Jos Pridea arvostelee politisoitumisesta ja vaatii kaikkien julkisten organisaatioiden irtisanoutumista yhteistyöstä, pridettäjät hyppäävät toisille kaksista rattaistaan. Yhtäkkiä kyse onkin vain ”ihmisoikeuksista”, jotka eivät ole ”neuvottelukysymys” ja joissa ei ole mitään kiistanalaista.
Yhä useampi näkee harhautuksen läpi. Yltyvän Pride-epäröinnin voi nähdä kytkeytyvän laajempaan ”woken kuolemaan”. Ajan henki on selvästi kääntynyt.
Poliittisten liikeiden loppua julistettaessa täytyy kuitenkin aina olla varuillaan. Harva wokeltaja on tunnustanut erehtyneensä. He saattavat yksinkertaisesti odottaa sotien ja talouslaman kaltaisten oikeiden ongelmien väistymistä, jotta ihmisillä on taas aikaa ja rahaa hyvesignaloida.