Teemu Keskisarjan kolumni: Ryssän orja ja EU:n orja

Suomalaisuusmies A. I. Arwidsson raapusti 1850-luvulla almanakkaansa:

”Älä sure Suomen poika,

jos olet Ryssän orja.

Kohta kuluu sata vuotta

Perkele sen korja!”

Arwidssonia sapetti keisarillinen asetus, joka kielsi melkein kaiken kirjallisuuden julkaisemisen suomen kielellä. Orjuuttajia eivät olleet toistaiseksi venäläiset vaan kotimaan huippuvirkamiehet ja ruotsinkielinen harvainvalta.

Venäjä oli 1800-luvun Suomelle kelpo rauhanprojekti. Pax Russica mahdollisti valtaisan väestönkasvun ja vaurastumisen. Suomella oli oma tarkan markan valtiontalous eikä kopeekkaakaan yhteisvelkaa. Verovarat menivät Saimaan kanavaan tai kansakouluihin, eivät Sevastopolin linnoitukseen. Kansallinen kulttuuri kohosi korkeuksiin. Oikeus ja totuus voittivat kielitaistelussa. Venäjä hyväksyi fennomanian, joka ei aiheuttanut mitään separatismia taikka russofobiaa.

Vuosisadanvaihteessa Venäjä sekosi panslavismiin, slavofiliaan ynnä muihin sorto-oppeihin Suomen kannalta kohtalokkaasti. Suomalaiset olivat alkujaan keisarin uskollisin alamaiskansa, isovenäläisiä uskollisempi. Suhde tuhoutui muutamassa routavuodessa. Yleisvaltakunnallistaminen, yhdenmukaistaminen ja venäläistäminen olivat järjetöntä politiikkaa. Kuolemansairas imperiumi söi ja sulatteli kipeään vatsaansa suuriruhtinaskuntaa, jonka omat lait ja hallinto olivat erinomaisen terveitä.

Euroopan talousyhteisö toimi hyvin 1950–80-luvuilla. Saksa ja Ranska lopettivat sotimisen. Hiilen ja teräksen tulleja tai interrailaajien passintarkastuksia tuskin kukaan kaipasi. Suomikin nautti yhdentymisestä vapaakauppasopimuksilla. Liittyminen Euroopan yhteisöön 1995 oli luontevaa lännettymistä.

Kokonaan toinen asia on, että EU:sta kieroutui maailmanhistorian suurin ja mahtavin byrokratia. Yleisvaltakunnalliset direktiivit ja komissaarien päähänpistot ulottuvat vuonna 2024 yksityiskohtiin ja kokonaisuuksiin, joista helmikuun manifestin 1899 allekirjoittajalla Nikolai II:lla ei ollut hajuakaan.

Hampaisiin asti militarisoitunutta jättiläistä vastaan kävi nouseminen vain Eugen Schaumanin keinolla. Suomen ei kannattanut erota Venäjästä vielä 1916 – mutta seuraavana vuonna kannatti. Myös EU:ssa aikaikkuna aukeaa, kun pakkovalta kerran luhistuu ja kansat karkaavat vankilastaan.

Älä sure Suomen poika,

jos olet EU:n orja.

Kohta kuluu sata vuotta

Perkele sen korja!