Ainoa tutkivan journalismin tv-ohjelma on puolituntinen, tasoltaan kovin kirjava MOT. Uusilla Karpoilla ei ole mitään asiaa.

Kaupalliset kanavat keskittyvät hömppään rahahuolien pakosta ja Yleisradio muuten vain. Areenan muhkeat osastot ”Kotimainen reality” ja ”Ulkomainen reality” toteuttavat Ylen vision ”yhteiskuntavuorovaikuttamisessa”.

Kuka toimittaja viimeksi viitsi penkoa asiakirjoja, laskea isoja lukuja, haastatella ensi käden lähteitä ja kirjoittaa kunnollisella suomen kielellä monta liuskaa aiheesta, joka kiistatta on kohtalokas? Ei heti tule mieleen. Tuommoinen ihannekin on kuollut. Tutkivan journalismin tulevaisuus näyttää, jos mahdollista, vielä viheliäisemmältä kuin nykyisyys. ”X julkaisi koskettavan kuvan uuden rakkaansa sukuelimestä – Y:ltä jäätävä kuitti.”

Näihin näkymiin rinnastettuna Talouselämä yltää nyt uskomattomaan suoritukseen. Tutkimus todentaa Alexander Stubbin vetämän rauhanjärjestön puhallukset Burundista Myanmariin sekä salatut lahjukset ja piilotuet, joista suomalaiset veronmaksajat pulittivat kymmeniä miljoonia euroja.

Parahin lukija, lue kerrankin jotain! Ei mulla muuta.

Teemu Keskisarja