Perusmuotoisista rattijuopumuksista yli 55 prosenttia on huumerattijuopumuksia. Vielä 2010-luvun alussa alkoholin osuus kaikista rattijuopumuksista oli 83 prosenttia, mutta nyt sen osuus on laskenut noin 57 prosenttiin.
Poliisihallituksen asiantuntijat Pasi Rissanen ja Mika Sutela tarkastelevat Poliisin Uutishuoneen Rattijuopumusrikollisuus – vanha rikostyyppi, uudet muodot -blogikirjoituksessa rattijuopumusrikollisuuden muuttunutta luonnetta erityisesti huumausaineiden näkökulmasta.
Huumeiden kirjo liikenteessä on laajentunut nopeasti. Amfetamiini on edelleen yleisin yksittäinen löydös, mutta tapaukset ovat yhä useammin sekakäyttöä, jossa verestä löytyy useita aineita samanaikaisesti. Bentsodiatsepiinit muodostavat keskeisen mutta usein huomiotta jäävän aineryhmän, vaikka niiden vaikutus ajokykyyn on merkittävä.
Uudet aineet, kuten alfa-PVP, lisäävät riskejä arvaamattoman käyttäytymisen kautta. Samalla kokaiinin yleistyminen työssäkäyvien keskuudessa murtaa perinteistä mielikuvaa rattijuoposta.
Alkoholi maaseudulla, huumeet kaupungeissa
Rattijuopumusrikollisuuden kaksi muotoa eriytyvät myös maantieteen mukaan. Alkoholirattijuopumukset painottuvat maaseudulle ja taajaan asuttuihin kuntiin – paikkoihin, joissa auto on usein välttämätön liikkumisväline.
Huumerattijuopumukset puolestaan keskittyvät eteläisen Suomen suuriin kaupunkeihin, mikä vastaa THL:n jätevesitutkimusten havaintoja huumeiden käytön alueellisesta painottumisesta.
Maaseudulla kesällä, kaupungeissa tammikuussa
Erot näkyvät myös ajallisesti, sillä alkoholirattijuopumukset korostuvat kesäkuukausina, kun taas huumerattijuopumuksissa piikki ajoittuu alkuvuoteen, erityisesti tammikuuhun.
Alueellisesti tarkasteltuna positiiviset alkoholi- sekä huumaus- ja lääkeainetapaukset painottuvat Kaakkois-Suomeen, Lappiin ja Hämeeseen, ja tekijöistä noin 87 prosenttia on miehiä.