Halla-aho Pirkanmaalla: Tulevaisuutta ei kannata pelätä, mutta silmien sulkeminen ongelmilta johtaa traagiseen lopputulokseen

Kansalaiset odottavat presidentiltä paljon enemmän kuin mitä valtaoikeuksissa on määritelty. Presidentillä pitää olla käsi kansan pulssilla ja hänen tärkein tehtävänsä on rauhan säilyttäminen Suomessa. Hyväksi olisi sekin, jos valtionpäämies olisi tutustunut Kalle Päätalon tuotantoon.

Aamulehden vaalitentti aloitettiin positiivisesti kysymällä, mistä ehdokkaat olivat ilahtuneet näinä ankarina aikoina. Nyt jo vapautuneita ja naureskelevia tentattavia oli sykähdyttänyt pääasiassa se, että kansalaiset ovat olleet kiinnostuneita presidentinvaalista.

Presidenttiä kuunnellaan

Presidentin valtaoikeuksista aloitettiin ja ne ovat kohdallaan kaikkien ehdokkaiden mielestä. Kunhan vain eduskunnan tiedonsaanti on mallikasta jatkossakin. Presidentin pitää kaikin voimin edistää Suomen kansan menestymistä.

– Yleinen suuntaus länsimaissa on ollut kohti lisääntyvää parlamentarismia ja valtionpäämiehen valtaoikeuksien riisumista. Suomessakin tämä trendi on oikeastaan Kekkosen tai Koiviston ajoista lähtien ollut nähtävissä, Jussi Halla-aho totesi.

– Oma kokemukseni ja uskomukseni on se, että riippumatta siitä, miten presidentin valtaoikeudet on perustuslaissa rajattu, niin kansalaiset näkevät tämän instituution kuitenkin huomattavan paljon laajempana ja odottavat, että tasavallan presidentti puheenvuoroissaan ottaa kantaa myös sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät suoranaisesti perustuslain mukaan hänen tontilleen kuulu.

Yhteistyön on toimittava

Presidentin pitää olla arvojohtaja, sanoi Olli Rehn. Yksittäisiin hankkeisiin ei pitäisi puuttua, mutta linjoja voi toki vetää. Presidentin pitäisi myös haistella ilmaa, miten maa makaa. Presidentti on politiikan yläpuolella.

– Presidentti on politiikan yläpuolella mutta kansan keskellä, täsmensi Alexander Stubb.

Presidentin pitää olla myös hyvä kuuntelija, muistutti Pekka Haavisto. Presidentin pitää olla kansakunnan pulssilla toistui useammassakin puheenvuorossa.

– Jos ajatellaan, että presidentti on yhteiskunnan tai kansakunnan unilukkari, niin silloin on aika vaikea eksplisiittisesti vetää sitä rajaa, mihin asioihin hän voi ottaa kantaa ja mihin ei, pohdiskeli Jutta Urpilainen.

– Kun maailma on näin monimutkainen ja kaikki päätöksenteon sektorit nivoutuvat toisiinsa yhä tiiviimmin, on avainasemassa hyvä yhteistyö kaikkien instituutioiden välillä, ja kuten täällä on todettu moneen kertaan, se on toiminut aika hyvin, vaikka aivan kaikkea ei ole kirjattu perustuslakiin, Halla-aho sanoi.

Kiinan kanssa ei pidä toistaa virheitä

Suomessa säilyy rauha, näen sen ylivoimaisesti tärkeimpänä asiana, paalutti Harry Harkimo.

Li Andersson lisäsi vielä vakauden tärkeimpien ulkopoliittisten tavoitteiden joukkoon. Diplomatia ja verkostot mainittiin. Halla-aho muistutti kiusauksesta kääntyä myönnytysten tuhoisalle tielle:

– Meillä on kiusaus tarjota nopeita ratkaisuja tähän Ukrainan konfliktiin, puhutaan rauhanneuvotteluista Venäjän kanssa tai myönnytysten tekemisestä, mutta meillä on historiassa paljon esimerkkejä siitä mitä tapahtuu, kun tällaisten saalistajien kanssa aletaan tehdä kompromisseja.

– Suomi ja Eurooppa eivät saa toistaa Kiinan kanssa niitä samoja virheitä, jotka tehtiin Venäjän kanssa, varoitti Halla-aho.

Asiat tuppaavat järjestymään

Yleisön joukosta kantautui kysymys uskosta huomiseen. Pitäisikö uskoa siihen, että tällaisinakin aikoina asiat tuppaavat järjestymään. Asiat eivät tosin järjesty, jos niille ei tee mitään. Siksi politiikassa ollaan mukana, toivon mukaan muuttamassa asioita.

Vastauksissa siteerattiin muun muassa Esko Ahoa ja Mauno Koivistoa: ”Jos et tiedä, miten käy, luota siihen, että käy hyvin”. Omenapuutkin pitää istuttaa oli tilanne mikä hyvänsä, totesi Sari Essayah.

Alexander Stubb toi keskusteluun vivahteen maailman tuulia suosittelemalla kansalle lukukinkereitä: Hans Rusling: Factfullness ja Steven Pinker: Enlightenment now. Jussi Halla-aho oli taas omalla konstailemattomalla linjallaan:

– Siteeraan Kalle Päätaloa, joka sanoo kirjassaan, ettei koskaan mene, ettei jotenkin mene. Tulevaisuuden murehtimisessa on ongelmana se, että siitä tulee juuri sellainen, jos pelkäämme jotakin.

Ongelmat on tunnustettava

Jossain vaiheissa ehdokkailta kyseltiin myös heidän omista arvoistaan. Monta hyvää, kaunista ja ylevää vastausta kuultiin, siinä mielessä äänestäjät ovat hyvissä käsissä.

Halla-aho peräänkuulutti yleisenä elämänarvona kohtuullisuutta vaatimuksissa, jotka ihminen asettaa itselleen, joita hän asettaa muille ja joita suomalaiset kansakuntana asettavat itselleen. Politiikassa hänen mukaansa tärkein arvo on realismi, ymmärrys siitä, miten asioiden pitäisi meidän mielestämme olla. Siitä tosin ei välttämättä seuraa, että ne olisivat sillä tavalla.

– Jos ongelmia ollaan näkemättä, eikä niitä tunnusteta, jotta ei pahoitettaisi kenenkään mieltä, niin se antaa niille ongelmille mahdollisuuden kasvaa ja se johtaa vain suurempiin tragedioihin ja ikävyyksiin, Halla-aho pohti enteellisesti.