Kolumni: Kääntyikö Suomen talous, mitä sitten ja miksi talouskasvu on pahinta myrkkyä vasemmisto-oppositiolle?

Talouden käänne parempaan näyttää olevan totta. Yksittäinen hyvä uutinen ei vielä kesää tekisi, mutta kun moni keskeinen tilasto alkaa tikittää parempaan suuntaan, niin uskottava se on. Lähes olemattoman talouskasvun ajanjakso näyttää olevan vihdoin takana.

Jos joku haluaa lukea uutisia talouden kasvusta, Nordean analyysit löytyvät täältä:

30.4.2026 Suomen BKT ampaisi 0,9 prosentin kasvuun alkuvuonna yksityisen kulutuksen vetämänä. Riittääkö taloudessa puhtia kasvaa, vaikka kallis polttoaine ja nousevat korot syövät kuluttajan ostovoimaa ja luottamusta?

11.5.2026 Suomen talous on vihdoin kääntynyt laaja-alaiseen kasvuun yksityisessä kulutuksessa ja teollisuuden vetämänä. Lähi-idän kriisin myötä nousseet energiahinnat ja korot kuitenkin hidastavat loppuvuoden talouskehitystä.

12.5.2026 korttimaksut jatkoivat selvässä kasvussa huhtikuussa, ja reaalista kasvua nähtiin 3,8 prosenttia vuoden takaisesta. Vaikuttaa siltä, että Lähi-idän tilanteen tuoma epävarmuus ei ole edelleenkään saanut kuluttajia sulkemaan kukkaronnyörejään.

Talous näyttää siis vuoden 2022 energia- ja korkopommien jälkeen vihdoinkin kääntyvän kasvuun. Tänä vuonna reaalisen bruttokansantuotteen odotetaan kasvavan 1,0 prosenttia ja ensi vuonna jo 1,5 prosenttia. Tämä olisi vaalikauden alun 0,2-0,4 vuosikasvulukujen jälkeen selkeä parannus.

Bruttokansantuote ei villitse kansanrivejä

Bruttokansantuotetta ei kuitenkaan voi syödä, eikä talouden hyvä veto lämmitä suurta osaa äänestäjistä. Työllisyys seuraa muuta taloutta viiveellä. Vasta siinä vaiheessa, kun talouden kasvu muuttuu työpaikoiksi, alkaa yleinen tunnelma parantua ja nykyinen hallitus voi saada kiitosta siitä työstä, jota se on koko vaalikauden tehnyt julkisen talouden tervehdyttämiseksi ja kasvun edellytysten luomiseksi.

Perinteisesti työllisyys seuraa reaalitalouden käännettä vajaan puolen vuoden viiveellä. Tämä tarkoittaisi, että työllisyyden paraneminen näkyisi syksyllä, ja vuodenvaihteessa asiaa olisi enää vaikea kiistää. Tämä on avainkohta loppupuolen poliittista analyysiä ajatellen.

Talouden uhkakuvana korkojen nousu ja energian kallistuminen

Korkojen nousu Venäjän hyökkäyksen jälkeen ajoi suomalaisia asuntovelkaisia vaikeuksiin, valtiolle aiheutui suurempia lainakorkoja ja sen päälle miljardien johdannaistappiot aiempien hallitusten tekemästä päätöksestä vaihtaa Suomen pitkät kiinteäkorkoiset velkakirjat käyttäytymään vaihtuvakorkoisesti. Rakennusala ajautui vaikeuksiin. Tästä kaikesta seurasi työttömyyttä ja kotitalouksien kulutuksen heikkoutta. Korkojen kääntyminen laskuun helpotti kaikkien osapuolien tilannetta, ja talous kääntyi takaisin kasvuun.

Valitettavasti energia on nyt uudelleen kallista ja korot ovat kääntyneet uudelleen nousuun. Kahdentoista kuukauden euribor pyöri vielä alkuvuonna 2,25 prosentin tasolla, mutta on kevään aikana noussut 2,8 prosentin tasolle Iranin sodan takia. Suomeksi sanottuna energiahintojen kallistuminen saa keskuspankit nostamaan korkoja, ja mikäli sota tai sen vaikutukset jatkuvat pitkään, talouskasvu voi tyssätä taas uudelleen. Euribor-koron kuvaajaa voi katsoa täällä.

Talousennusteet pettivät

Julkisen talouden ennusteet nojaavat reaalitalouden ennusteisiin. Julkisen talouden sopeutustarve ja tavoitteet ovat tämän vaalikauden aikana pettäneet nimenomaisesti sen takia, että talousennusteet ovat pettäneet. Sopeutustarve laskettiin hallitusneuvotteluissa silloin käytössä olleiden talousennusteiden kautta, ja kun talouskasvu on ollut ennusteita hitaampaa, on budjettiriihissä päädytty etsimään lisää menoleikkauksia ja lisää veronkorotuksia. Tämä on se poliittinen kivi hallituksen kengässä.

Hallitusneuvotteluihin itsekin osallistuneena voin vannoa, että silloin päätetyt sopeutustoimet tehtiin talousennusteiden nojalla. Kyse ei ole niinkään hallituksen epäonnistumisesta, vaan siitä, että talousennusteet eivät osuneet. Jos talousennusteet olisivat pitäneet kutinsa, suuri osa hallituksen tavoitteista olisi hyvää vauhtia toteutumassa eikä hallitusta ja erityisesti perussuomalaisten valtiovarainministeri Riikka Purraa olisi riepoteltu julkisuudessa taas uusista leikkauksista ja yleisestä epäonnistumisesta.

Vaikka talouden käänne olisi totta, sopeutukset ovat silti edessä

Koska talouskasvu ei tullut odotetulla ajallaan ja koska hallitusohjelmaankin kirjattiin näkemys, että sopeuttaminen on kahden vaalikauden urakka, seuraava hallitus ei tule välttymään sopeutustoimilta. Nykyinen konsensusarvio on, että seuraavalla vaalikaudella hallitus saa tehtäväkseen 10 miljardin euron vuotuiset sopeutustoimet. Summa määräytyy Suomen velka- ja vajetilanteen sekä EU:sta tulevan talouskurilainsäädännön perusteella. Jos sitä kymppiä ei saada kasaan, edessä on ainakin EU:lta sakkoja, luottoluokitusten heikkeneminen ja vaikeasti pysäytettävä polku kohti velkakestämättömyyttä eli Suomen luottotiedottomuutta.

Talouden käänne ja palaaminen takaisin kasvu-uralle tarkoittaa vain sitä, että sopeutustarve ei kasva tuosta kymmenestä miljardista. Tämäkin tulee olemaan kansalaisille myrkkyä jo nähtyjen leikkausten päälle. Monelle tulee tuottamaan vaikeuksia hyväksyä sitä, että Suomen talous kasvaa lehtiotsikoissa, ihmiset ovat aiempaa useammin töissä ja silti pitäisi palveluita leikata, sosiaaliturvaa heikentää ja veroja kiristää.

Miksi vasemmisto vihaa talouskasvua?

Vasemmalla ja erityisesti SDP:ssä talouskasvuun tullaan suhtautumaan avoimen skitsofreenisesti. SDP:lle vaarallisinta olisi vaalien alla saada näyttöä, että talous kasvaa, jolloin keskusteluun viriäisi näkökulma, että hallituksen toimet kantavat hedelmää. Talouskasvu on se, mitä suomalainen työtön, hoitokodin asukki ja yritysjohtaja tarvitsee. Ilman sitä ei olisi muuta kuin ikuisia leikkauksia viimeiseen mieheen.

Todennäköisesti vasemmalla tullaan ensin vähättelemään asiaa. Talous kasvaa kuulemma hallituksen huonosta politiikasta huolimatta.

Tämä ei kuitenkaan auta SDP:tä sen varsinaisessa ongelmassa: SDP joutuu nielemään sen 10 miljardin sopeutustarpeen ensi kaudella. Suurta osaa nykyisen hallituksen menoleikkauksista ja veronkiristyksistä ei SDP tulisi perumaan. Aivan kuten SDP on vaihtoehtobudjeteissaan jättänyt tekemättä tähänkin asti.

Tälle on saatu myös vahvistus Ibiza-Antilta itseltään. Ilta-Sanomien tuoreessa haastattelussa toimittaja kysyi:

– Eli ette peru kaikkia hallituksen toteuttamia sosiaaliturvaleikkauksia?

– On täysin selvää, että tämän hallituksen jäljet ovat niin mittavia, että niitä ei kaikkia pysty yhdessä vaalikaudessa korjaamaan, kuului vastaus.

Ei se olisi mikään kovin kummoinen asia perua vaikka kaikki Petteri Orpon hallituksen toimet ensimmäisenä vuonna, mutta sitten niiden leikkausten perumiseen pitäisi osoittaa rahaa jostain. Tämä ei tietenkään SDP:ltä onnistu. Ibiza-Antin vastaus oli myöntö, että SDP:n reilummin tekeminen on ollut vain tarinaa. SDP voi tehdä miljardien korotuksia veroihin, kuten se on jo ääneen ilmoittanut, mutta mitään hyvinvointia ei tule olemaan jaettavana.

SDP:lle pahinta myrkkyä olisi, että talous osoittaa piristymisen merkkejä, koska se joutuisi hallitusvastuussa kuitenkin veronkorotusten ohella leikkaamaan menoista. Tämä olisi SDP:n mahdollisille hallituskumppaneille Suomen vasemmalla laidalla sietämätöntä, eikä hallitus pysyisi kasassa. Se olisi todennäköisesti sietämätöntä SDP:n vasemmanpuoleiselle siivellekin. Siellä kun monet raukat oikeasti uskovat reilummin tekemisen tarinaan.

Rahapolitiikan merkitys vuonna miekka ja kivi

Joskus kauan sitten, ennen hallitustunnusteluita, mietin, onko perussuomalaisten järkevää lähteä leikkaushallitukseen mukaan. Minulla ei ole kovin korkeaa käsitystä tavallisen äänestäjän hahmottamiskyvystä, kun en pidä monen huippupoliitikon tai ekonomistinkaan osaamista kovin kummoisena. Pelkäsin, että talouden tervehdyttämistä ei ymmärretä ja että pitkä viive toimenpiteiden ja niiden tulosten välillä saisi nykyisen hallituksen työn kantamaan hedelmää vasta sitä seuraavalle hallitukselle, joka tietenkin ottaisi kunnian käänteestä.

Oletin, että vuoden 2022 koronnostot johtaisivat laajoihin talousvaikeuksiin Euroopassa, jolloin Euroopan keskuspankki olisi pakotettu laskemaan korkoja jo vuoden 2023 aikana. Tämä olisi kääntänyt talouden kasvuun ja saanut hallituksen sopeuttamistoimet näyttämään onnistuneilta. Valitettavasti aliarvioin EKP:n itsepäisyyden, ja korkotaso kääntyi kunnolliseen laskuun vasta vuoden 2024 jälkipuoliskolla. Tämä oli se varsinainen asia, joka käänsi Suomenkin talouden takaisin kasvu-uralle. Aliarvioin myös Suomen talouden epäsymmetrian, mutta niin näköjään tekivät viralliset talousennustajatkin.

Kokoomuksessa tai Suomen Pankissa ei näistä asioista juurikaan ymmärretä. Kokoomuksen kalvot tulevat Elinkeinoelämän keskusliitosta ja Suomen Pankin kalvot Brysselistä ja Frankfurtista. Rahapolitiikan, eli valuuttakurssin ja korkotason merkityksen ymmärtäminen, on Suomessa enää harvojen herkkua. Ei nähdä, että kansainvälisen suhdanteen ohella rahapolitiikalla on paljon suurempi merkitys talouteen kuin eduskunnassa tai valtioneuvostossa tehtävillä päätöksillä.

Tämä on se Suomen ja monen muun euromaan todellinen tragedia. Me haluamme jostain syystä uskoa, että rahapolitiikalla ei juuri ole merkitystä, koska olemme siitä omalla päätöksellämme ja yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa luopuneet. Omat virheet pitää aina selittää menestystarinoiksi ja itse aiheutetut katastrofit selittää ulkoisiksi tilapäisiksi vastoinkäymisiksi. Tämäkin olisi hyvä muistaa, jos EKP seuraavaksi nostaa taas korkoja samalla, kun Ruotsi voi bailata kruunun 15 prosentin devalvoitumisen turvin. Joissakin maissa hoidetaan taloutta, meillä ylläpidetään tarinoita. Se on se suomalainen versio reilummin tekemisestä.