KOLUMNI | Mielistely ei sisälly tyylivalikoimaani. Olen vaihtanut Jussi Halla-ahon kanssa kaikkiaan satakunta sanaa, kuten ”arvoisa puhemies” ja ”edustaja Keskisarja”. Olemme eri puista veistettyjä, eri kirveillä hakattuja ja hommailemme eri foorumeilla.

En ole ”puolueen soturi” siten kuin taistolaiset lauloivat 1970-luvulla. Jos persuissa jokin on perseestä, jätän väliin.

Mutta tähän vaalikampanjaan lähden mukaan koko vakaumuksellani.

Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

Ensinnäkin vaihtoehdot ovat lohduttomia. Muut pääehdokkaat edustavat EU:n komissaarien neuvostovaltaa. Heidän otteissaan maailmansyleily tarkoittaa Suomen kuoliaaksi halaamista. Stubb, Rehn, Urpilainen ja Haavisto eivät unissaankaan mumise, että oma maa ensin.

Monikulttuuripiirissä pyörii sanonta: ”Ei saa antaa pelolle valtaa”. Väärin. Nimenomaan pelkurit välttävät pelottavien asioiden pelkäämistä ja ylläpitävät pelottomuuden itsepetosta.

Ullatus, ullatus, islamia oli syytäkin pelätä. Kappas, verorahoitteinen kotoutusteollisuus todella ansaitsi Scriptan nuivan tuomion. Halla-aho aloitti myös Venäjä-pelon ajoissa. Silloin kun normipoliitikot oikealla, vasemmalla ja keskustassa kaasuttelivat melko rajatonta ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa.

Viime vuosien kiroja ei arvannut ainutkaan tauti-, talous- ja sotaviisas. Seuraava presidenttikausi 2024–2030 leikkautuu läpitunkemattomaan kaaokseen. Ehkei väliä ole valtionpäämiehen arvoilla vaan älyllä, vaistolla, etiäisillä ja hermoilla. Parahin lukija, tutki ehdokkaiden entisyys mielikuvia syvemmältä. Kuuntele kutakin lause lauseelta, sana sanalta. Huomaat, että ”kovin epätasaisesti lankeevat täällä hengenlahjat päämme päälle”. Suomella ei ole varaa lörpöttelijään, kikattelijaan tai sopottajaan, kun kohtalonkello lyö.

Epävarman tulevaisuuden varmimpia asioita ovat väestöräjähdys ja kansainvaellukset. Niitä eivät estä edes ihmerauhan taikaisku Ukrainassa, Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa taikka siunauksellisimmat lämpötilat ja sademäärät. Apokalypsi tulee – oletko valmis sen hidastamiseen ja vaimentamiseen?

Kun rajoille rynnii satojatuhansia ulkolaisia, Suomen presidentti älköön sanoko: ”Jees, en tiedä, apua!” tai ”olkoon menneeksi”. Presidentin täytyy sanoa: Ei.

Siksi Halla-aho.

Teemu Keskisarja