Turkin kriisi hermostutti EU-maiden johtajat – maan asema tulppana siirtolaisvirralle vaakalaudalla

Myös euromaiden mahdolliset sijoitustappiot huolestuttavat vaaleihin valmistautuvaa poliittista johtoa – IMF:ää haikaillaan pelastamaan kasvot. Taloustoimittaja ja analyytikko Juhani Huopainen analysoi Turkin finanssikriisin poliittisia seurauksia.

Turkin finanssikriisin syveneminen on huolestuttanut EU-maiden johdon. Financial Times -lehden mukaan Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) virkamies on kertonut EU-neuvoston pyytäneen heinäkuussa tapaamista IMF:n kanssa.

Neuvoston eli EU-maiden pääministerien huolenaiheena oli, että Turkin kriisi saattaisi tuhota EU:n ja Turkin välisen sopimuksen siirtolaisvirran pysäyttämisestä.

Vuoden 2015 siirtolaiskriisin jälkimainingeissa EU ja Turkki tekivät maaliskuussa 2016 sopimuksen, jossa Turkki sitoutui käytännössä sulkemaan EU:n vastaisen rajansa siirtolaisliikenteeltä. Kaikki Turkin kautta EU:n puolelle tulleet siirtolaiset ja turvapaikanhakijat voidaan palauttaa Turkkiin.

Vastineeksi EU suostui ottamaan vastaan Turkissa hyväksytyn turvapaikan saaneita syyrialaisia, maksamaan Turkille kuusi miljardia euroa sekä pohjustamaan viisumipakon keventämistä maiden välillä.

Turkki on toistuvasti uhkaillut katkaisevansa sopimuksen, koska EU ei ole maksanut sovittua summaa ja viisumivapaus ei ole edennyt.

Toimittajan kommentti

EU:n ja Turkin välistä pakolaissopimusta on kritisoitu voimakkaasti. Geopoliitikkojen mielestä sopimus tukee ja vahvistaa Turkin monella tapaa ongelmallisen hallinnon legitimiteettiä. Lisäksi se antaa Turkille vaarallisen vipuvarren, jolla kiristää Eurooppaa.

Tervetuloa-tahojen mielestä pakolaisten ja siirtolaisten oikeudet ja hyvinvointi eivät toteudu Turkissa luotettavalla tavalla. Nuivien mielestä sopimus on kaksinaismoralistinen, koska laajasti on kerrottu siirtolaisvirtojen vastaanottamisen olevan rikkaus, voimavara ja velvollisuus, vaikka EU todellisuudessa pyrkii aktiivisesti estämään siirtolaisten saapumista Eurooppaan.

Mikäli Turkin tulppa poistuisi, EU-maat joutuisivat itse valitsemaan rajojen sulkemisen tai siirtolaisvirran väliltä. Jos rajat pidettäisiin auki siirtolaisille, se tulisi sietämättömän kalliiksi, olisi merkittävä turvallisuusriski ja sataisi kansallismielisten puolueiden laariin. Jos taas rajoja laitettaisiin kiinni, se sataisi EU:n ulkorajamaissa populistien laariin ja heikentäisi jo entisestään heikossa tilassa olevaa Euroopan sopimuspohjaisuutta.

Miksi EU sitten halusi tavata IMF:n tämän asian tiimoilta? Euroalueen pankit ovat luotottaneet Turkkia. FT:n mukaan espanjalaisilla pankeilla on 80 miljardin, ranskalaisilla 40 miljardin ja italialaisilla vajaan 20 miljardin euron saatavat.

EU-maiden johto toivoo, että joku maksaisi Turkin ulos kriisistä ennenkuin Turkin presidentti Recep Erdoğan esittää rahavaatimuksen. Jos IMF ”pelastaisi” Turkin, ei näyttäisi siltä, että Eurooppa maksaa taas jonkun sille kuulumattoman finanssikrisin tai on kiristettävissä. Samalla halutaan välttyä tilanteelta, missä EU joutuisi EU-parlamenttivaalien alla väsäämään muutaman pankkinsa kallista pelastusohjelmaa. Päättymättömät vastuunkantokierrokset tuskin äänestäjiä ilahduttaisivat.