Vihreätkö kunnianhimoisia ilmastopolitiikassaan – puheet ja teot pahasti ristiriidassa

Jos Suomi haluaa todella saavuttaa kunnianhimoisia tavoitteita ilmastopolitiikassaan, se ei voi vihreiden tapaan syrjiä ydinvoimaa, kirjoittaa palkittu energiakysymyksiin erikoistunut tietokirjailija Rauli Partanen Kaikenhuippu-blogillaan.

Suomen Kuvalehdessä julkaistiin viime viikolla juttu Vihreistä ja heidän ydinvoimakannoistaan. Jutusta voi päätellä, että puolueen sisällä ydinvoimakannat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

– Siinä missä osa porukasta on ymmärtänyt, että ilmastonmuutoksen hillintä vaatii heiltäkin muutosta totuttuun ajatteluun ja toimintaan, osa Vihreistä on yhä lukkiutunut päiväuneen, jossa meillä on edelleen varaa nihkeillä päästövähennyskeinojen kanssa ja poimia omaa positiota puolustamaan tarkoin valittuja ja jopa paikkansa pitämättömiä väitteitä, Partanen kommentoi omassa kirjoituksessaan.

Partanen käy blogillaan läpi näitä ydinvoimakielteisten vihreiden Suomen Kuvalehden jutussa esittämiä kommentteja ja väitteitä.

Partanen todistaa grafiikallaan, että ydinvoima on ollut ylivoimaisesti nopein tapa vähentää energiantuotannon päästöjä. Jopa pahasti viivästynyt Olkiluoto 3 kuuluu ennätysnopeisiin hankkeisiin.

Muutamat Vihreiden isot nimet kuitenkin antavat edelleen lausuntoja, joissa he valittelevat niemenomaan ydinvoiman hitautta, Partanen harmittelee.

– Jos ja kun ilmastonmuutoksen hillinnällä on kiire, niin eiköhän silloin olisi tarpeen miettiä, miten ydinvoimankin rakentamisesta saataisiin entistä nopeampaa. Vinkki: se tapahtuu rakentamalla enemmän ydinvoimaa. Suurin syy läntisten voimalaprojektien ongelmien taustalla on vuosikymmenten tauko rakentamisessa, Partanen summaa.

Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo sanoo SK:ssa, että ”ilmastonmuutoksen kannalta ratkaisevassa roolissa ovat jo seuraavat 10–15 vuotta, joten uudet voimalat ovat auttamattomasti myöhässä.”

– Juuri 15 vuoden aikana ydinvoimalla on hallussaan puhtaan energian tuotannon per capita lisäysennätys, moninkertaisesti. En oikein tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella. Pitääkö ratkaisut, jotka kenties auttavat vasta 16 vuoden päästä, siis kieltää, Partanen hämmästelee.

Partanen muistuttaa, että 1990-luvun alussa Suomeen haettiin lupaa uudelle reaktorille. Eduskunta hylkäsi lupahakemuksen syksyllä 1993.

– Silloin oli vielä hieman aikaa tehdä ilmastonmuutokselle jotain, ja jos lupa olisi tullut, olisi mylly jauhanut puhdasta sähköä jo vuosikausia. Se ei olisi liian kaukana tulevaisuudessa, vaan se olisi täällä nyt.

– Se, että silloin tehtiin virhe on minusta heikko peruste sille että virheiden tekemistä pitäisi jatkaa edelleen.

IPCC:n tuoreessa raportissa nähdään, että 2050 mennessä ydinvoiman pitää kasvaa 2-6 kertaiseksi nykyisestä. Isoin osa tästä potista tulee 2030-2050 välillä, joten meidän täytyy ruveta toimiin sen mahdollistamiseksi tänään, Partanen argumentoi.

– Meillä ei ole varaa 2030 luvulle tultaessa todeta, että ”oho, no ei tässä nyt enää ehdi mitään näitä käynnistää, kun ei ole tehty vuosikymmeneen mitään.”

Onko ydinvoima kallista?

SK:n jutussa haastatellun kansanedustaja Satu Hassin mukaan uudet ydinvoimahankkeet kaatuvat hitautensa lisäksi myös kustannuksiin: uusiutuvan energian ratkaisuista on tullut niin edullisia, ettei ydinvoima kamppaile niiden kanssa enää edes hinnallaan.

Jos ydinvoimalat ovat niin kalliita, ettei niitä kannata rakentaa, niin lupahakemuksia tuskin tulee. Ja jos lupahakemus tulee, niin sehän tarkoittaa, että tämä ei pitänytkään paikkaansa, vaan ydinvoimaa kannattaa sittenkin rakentaa, Partanen järkeilee.

– Jos uusiutuvat puolestaan ovat niin halpoja ja hyviä, että vain niitä kannattaa rakentaa, niin totta kai niihin investoidaan – ilman mitään tukia tai sitä, että muut vaihdtoehdot kielletään. Eihän uusiutuviin investoimista ole kukaan kieltänyt tai kieltämässä.

Partonen kuitenkin muistuttaa Lappeenrannan teknillisen yliopiston viimevuotisesta laskelmasta, jonka mukaan ydinvoima on kustannuksiltaan toiseksi edullisinta, tuulivoiman tuntumassa. Ja mikäli tuulivoiman voimakkaan lisäämisen aiheuttamat lisäkustannukset lasketaan mukaan, ydinvoimasta tulee selkeästi halvinta puhdasta energiantuotantoa.

Entä pienreaktorit?

Hassi ja kansanedustaja Krista Mikkonen ottivat SK:ssa hyvin kielteisen kannan nykyistä pienempiin reaktoreihin, joita moni pitää erityisen turvallisina ja edullisina.

– Keskustelua käytiin jo 80-luvulla, mutta mikään firma ei myy sellaista [pienreaktoria] vieläkään. En toivo Suomen lähtevän jälleen uuden reaktoriprototyypin koekaniiniksi, sillä riskinä on aikataulujen venyminen ja kustannusten kasvu”, Hassi sanoo.

Mikkonen toistaa kiireargumentin.

– Meillä ei ole aikaa odottaa ratkaisuja, jotka ovat vasta tutkimus- ja kehitysvaiheessa.

Lämmityksessä päästövähennykset vasta aivan alussa

Partanen muistuttaa, että esimerkiksi ruotsalaista Secure-kaukolämpöreaktoria myytiin Suomeen jo 1970-luvun lopulla, mutta poliittisen valinnan (pelkuruuden) seurauksena emme sitä ostaneet, ja päädyimme rakentamaan maakaasua. Secure olisi tuottanut vain kaukolämpöä ja sen alhaisen käyttölämpötilan vuoksi se olisi ollut sähköä tuottavia reaktoreita huomattavasti turvallisempi.

Partanen ihmettelee myös, pitääkö vihreien puheista vetää se johtopäätös, että tutkimus ja kehitys ja uusien asioiden pilotointi voidaan lopettaa, koska ne ovat tutkimus/kehitysvaiheessa ja aikataulut voivat venyä?

– Että Suomen ei tulekaan rikkaana maana näyttää esimerkkiä ja tietä päästövähennyksissä? Minä kun luulin että halusimme nimenomaan lisää kunnianhimoa ja toimia päästövähennyksiin.

– Muotoilenpa asian toisin: Meillä ei ole aikaa olla satsaamatta kaikkiin toimiviin ratkaisuihin. Etenkin lämmöntuotannon puhdistamisessa pienreaktoreilla voi olla valtava rooli, ja etenkin siellä puhtaat vaihtoehdot ovat melko vähissä, Partanen väittää.

Partasen mukaan nimenomaan siellä tarvitaan tutkimus- ja kehitystoimintaa, sillä emme ole oikeastaan edes aloittaneet lämpösektorin päästövähennyksiä.

– Se mitä on tapahtunut on puun polton lisäys, ja puu on nollapäästöistä vain paperilla.