Järjestöleikkauskohun ydinkysymyksen ministeri Wille Rydman kiteytti suoraan: onko oikein, että veronmaksajien rahat virtaavat järjestöihin, joilla on hyvin vähän tekemistä sosiaali- ja terveystyön kanssa?
– Meillä on järjestöjä, jotka tekevät identiteettityötä. Se on sellaista, jolla ei ole tekemistä terveyden edistämisen kanssa. Haluamme saada rahat siihen toimintaan, jolla rahoitusta perustellaan, Rydman sanoi.
Hän muistutti, että kriteerit on laadittu virkamiesvalmistelussa.
”Ei tarvitse olla aina pummaamassa”
Vasemmiston huutoon lobbaamisoikeuden puolesta Rydmanilla oli vastaus valmiina.
– Yhdellä onnistuneella somevideolla voi olla valtava vaikutus järjestön työhön. Miksi ihmeessä lobbaamista pitäisi tehdä veronmaksajien rahalla? Vasemmistolaiset eivät jaksa tehdä somevideotakaan.
– Ei Sebastian Tynkkynenkään saa avustuksia siihen, että tekee somevideoita. Ei aina tarvitse olla pummaamassa veronmaksajien rahaa, Rydman totesi ja sai SuomiAreenan yleisöltä aplodit.
Varakkaat järjestöt veronmaksajien taskulla
Rydman esitti myös laajemman periaatteen: onko oikein, että esimerkiksi kiinteistöistä tuottoja saava varakas järjestötoimija on edelleen veronmaksajien taskulla?
Ministeri vaati järjestöiltä suurempaa omarahoitusta. Hän patisteli muitakin valtioneuvoston jäseniä päätöksiä tehdessään miettimään sitä, miten pienentää veronmaksajien velkapiikkiä.
Terveysbisnes ei ole aina markkinataloutta
Sosiaali- ja terveyspalveluista kysyttäessä Rydman hahmotteli tulevaisuuden terveysjärjestelmää, jossa paino siirtyy sairauksien hoidosta niiden ehkäisyyn.
– Tekoäly mahdollistaa vallankumouksen terveyden edistämisen puolella. Tulevaisuuden terveysjärjestelmässä painopiste on sairauksien ennaltaehkäisyssä.
Valinnanvapauden sote-palveluissa Rydman katsoi hyväksi, mutta asetti ehdot: julkisen toimijan on oltava ajurin paikalla. Hän sanoi olevansa markkinatalouden puolestapuhuja, mutta muistutti, että terveysbisnes ei täytä aina toimivan markkinan ehtoja.
”Jotkut yksityiset säästävät väärästä päästä”
Yksityisiä vanhuspalveluita Rydman lähestyi huolestuneena.
– Yksityisissä on vastuullisia toimijoita, mutta myös sellaisia, joiden toiminnassa on epäilyttävän usein ongelmakohtia.
– Tarvitsemme yksityistä palvelutuotantoa, se täydentää loistavasti julkista. Mutta jotkut yksityiset palvelutuottajat säästävät väärästä päästä, Rydman sanoi.