Virolainen Irja haluaisi kaksoiskansalaisuuden: Somalina tämä olisi helpompaa

Kansalaisuuden hakeminen ei ole yksinkertaista. Valtava paperiviidakko ja hulppea maksu pelästyttivät virolaisen Irjan.

– Minulle sanottiin TE-toimistossa, että jos olisin somali, tämä olisi helpompaa, Irja ihmettelee.

Tästä on kulunut nyt kymmenen vuotta. Sen ajan Irja on asunut Suomessa, viron kansalaisena. Viime vuoden lopulla Irja oli aikeissa hakea kaksoiskansalaisuutta, mutta nähtyään paperiviidakon, hän luopui ajatuksesta.

– Olisi pitänyt selvittää jokainen rajan ylitys viimeksi kuluneiden viiden vuoden ajalta. Se ei ole mitenkään mahdollista, koska käyn Ruotsin puolella pari kertaa viikossa. Virossa käyn myös hyvin usein.

Irja asuu Lapissa, Äkäsjoensuussa avopuolisonsa kanssa. Irja uskoo, että jos hän olisi naimisissa, kansalaisuuden hakeminen olisi helpompaa.

– Vaikka omassa lähipiirissä onkin menty naimisiin ensin ja erottu heti kansalaisuuden myöntämisen jälkeen, niin itse en aio tehdä niin.

Olisi hakenut kansanedustajaksi

Kaksoiskansalaisuus tuli mahdolliseksi Suomessa vuonna 2003. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö saa pitää aiemman kansalaisuuden, vaikka suomen kansalaisuus myönnettäisiin.

Irja olisi halunnut kaksoiskansalaisuuden muun muassa politiikan takia. Ilman kansalaisuutta ei voi hakea kansanedustajaehdokkaaksi. Hän on tällä hetkellä Kolarin Perussuomalaisten puheenjohtaja.

Byrokraattisen viidakon lisäksi Irja jätti hakemuksen lähettämättä taloudellisista syistä, sillä se maksaa verkossa tehtynä 350 euroa. Summaa ei saa takaisin, vaikka kansalaisuutta ei myönnettäisi. Hakeminen vaatii myös 100 euron suomen kielen tutkinnon suorittamisen.

– Olen ollut noin vuoden työtön, joten tuollainen rahasumma olisi aika kova pala hukattavaksi. Olen kuitenkin tehnyt töitä muuten koko ajan täällä asuessani. Tuntuu, että jos edustaisin jotain muuta maata, saisin kansalaisuuden helpommin ja sosiaaliviraston kustantamana, hän sanoo.

Avioliitto vaikuttaa
hakemisen edellytyksiin

Maahanmuuttoviraston kansalaisuusyksikön ylitarkastaja Eero Paanajärvi kertoo, että avioliitto vaikuttaa kansalaisuuden hakemisessa ainoastaan siihen, kuinka kauan Suomessa on pitänyt asua.

– Jos on avioliitossa Suomen kansalaisen kanssa, niin viiden vuoden sijaan täällä on pitänyt asua neljä vuotta yhtäjaksoisesti. Matkaselvitykset ja tarvittavat muut selvitykset vaaditaan kaikilta hakijoilta, huolimatta suomalaisesta avio- tai avopuolisosta.

Paanajärvi sanoo myös, että jos rajanylityksiä on paljon, selvitykseksi riittää esimerkiksi kopiot hakijan passin niistä sivuista, joissa on matkojen leimat. Ruotsin rajan ylittämisestä ei tule merkintää.

– On myös tapauskohtaisesti hyväksytty, että hakemisen yhteydessä mainitaan pelkästään niin, että rajan ylityksiä on ollut paljon ja selvitetään vain matkojen kohde, kestot ja niiden tarkoitus. On ymmärrettävää, että kaikkia sellaisia matkoja ei voi muistaa, jos niistä ei ole esimerkiksi jäänyt merkintää passiin.

Pakolainen saa
kansalaisuuden helpommin

Jos Suomeen tuleva on muuttanut tänne työn tai parisuhteen takia, hänen on täytynyt asua täällä yhtäjaksoisesti viisi vuotta tai yhteensä seitsemän vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen ennen kun kansalaisuutta voidaan myöntää.

Pakolainen on eri asemassa, sillä heidän kohdalla riittää neljä vuotta yhtäjaksoista asumista tai yhteensä kuusi vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Kummassakin tapauksessa viimeiset kaksi vuotta on täytynyt asua Suomessa yhtäjaksoisesti.

Immonen: Kansalaiseksi haluaville testi

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen mielestä Suomen kansalaisuus ei saisi olla itsestäänselvyys, sen pitäisi pikemminkin olla palkinto onnistuneesta kotouttamisesta.

– Mielestäni kansalaisuutta voisi hakea vasta, kun on asunut Suomessa 8–10 vuotta, hän sanoo.

Immosen mielestä hakemiseen liittyvää turhaa byrokratiaa voisi kuitenkin helposti yksinkertaistaa.

– Kansalaisuustestillä voisi selvittää tärkeimmät seikat. Ovatko esimerkiksi kielitaito ja yhteiskunnallinen osaaminen riittävällä tasolla. Tärkeää on myös, että henkilö pystyy vastaamaan itsestään taloudellisesti sekä sitoutumaan asumiseen maassa maan tavalla.

Liian liberaalia politiikkaa

Maahanmuuttopolitiikan suhteen Immonen kannattaa nykyistä tiukempaa linjausta.

– Nyt se on turhan liberaali. Esimerkiksi perheyhdistämistä ja turvapaikanhakumenettelyä olisi syytä järkeistää vastamaan kansallista etuamme. Toivottavasti hallitus ryhtyy nyt toimeen.

Immonen on kuullut, että tietyn ryhmän edustajat saavat kansalaisuuden helpommin kuin muut.

– En kuitenkaan ole varma, pitääkö tämä paikkaansa. Jos näin on, niin se ei sovi ainakaan minun käsitykseeni ihmisten välisestä tasa-arvosta. Asiaa on syytä selvittää tällä vaalikaudella.

Artikkeli on julkaistu Perussuomalainen/Naiset -liitteessä.