Kauko-idän politiikkaan ja diplomatiaan keskittynyt lehtori Casper Wits kirjoittaa Politicossa EU:n ongelmallisesta ja riippuvasta suhteesta Kiinaan. EU katselee ja joutuu sietämään Kiinan toimia esimerkiksi Hongkongin demokratian eliminoinnissa ja Liettuan kohtelussa. Tämä johtuu siitä, että EU on tullut riippuvaiseksi Kiinan kaupasta. Kiina puolestaan käyttää asemaansa häikäilemättömästi hyväkseen.

EU:n tulisi vaalia demokratiaa, ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Sen lisäksi EU:n eräänlaiseksi tehtäväksi on muodostunut viedä näitä yleviä arvoja ympäri maailmaa.

Sen sijaan EU on joutunut Kiinan kaltaisen autoritaarisen maan täydelliseksi heittopussiksi. Casper Wits kirjoittaa, että EU:n tulee tehdä huomattava ryhtiliike ja puolustaa omia arvojaan. Selektiivinen moraali johtaa tekopyhyyteen, ja Kiina on lisännyt sen avulla vaikutusvaltaansa eteläisellä pallonpuoliskolla ja Euroopassa.

Maton alla ei enää tilaa

EU on ilmeisesti tiedostanut ongelmallisen asemansa itsekin. Ylen artikkeli lääketeollisuuden riippuvuudesta kertoo karua kieltään riippuvuudesta. Kiinan kyseenalaiset toimet Liettuaa vastaan hierovat nekin ongelmaa niin määrätietoisesti EU:n kasvoihin, ettei ongelmaa enää voida sulloa maton alle.

Erityisesti Saksan ex-liittokansleri Angela Merkelin kausilla EU pyrki ”kesyttämään” vähemmän demokraattisia valtioita sitomalla niitä kansainväliseen kauppaan globalisaation nimissä. Saksan uudella johdolla on mahdollisuus tarkistaa kantaansa Euroopan riippuvuuden toimivuudesta.

EU on saanut kylmää kyytiä myös muilla riippuvuuksiensa alueilla. Riippuvuus venäläisestä maakaasusta yhdistettynä utopistiseen vihreän energian siirtymisnopeuteen on johtanut sähkökriisiin ja siten hampaattomuuteen Venäjän edessä. Yhtä lailla Yhdysvaltain kaaottinen vetäytyminen Afganistanista nosti kysymyksen Euroopan turvallisuudesta ja puolustuksesta. Tällä haavaa se on riippuvainen Yhdysvalloista.

EU on kauppapolitiikkansa vuoksi joutunut ongelmiin Yhdysvaltojen kanssa. Terästullit antoivat esimakua ongelmista.

Ongelmien maailmanennätys

Mikäli ongelmien hakeminen olisi urheilulaji, olisi EU:lla tässä lajissa hallussaan maailmanennätys. Yksinomaan kauppapolitiikkaan tähtäävä strategia (merkantilismi) on haavoittuvaa itsessään. Strategia on johtanut epäsuorasti myös muihin mainittuihin ongelmiin.

Yhdysvallat ei katso hyvällä unionin aikeita ajaa useammilla rattailla samaan aikaan. Yhdysvallat pitää EU:n energiariippuvuutta Venäjästä ongelmallisena. Yhdysvallat ilmaisi halunsa myös sopia EU:n kesken yhteisestä strategiasta Kiinaan. EU tuijotti mielummin kauppatilastojaan Kiinan kanssa.

Australia vaihtoi sukellusvenetilauksensa Ranskasta Yhdysvaltoihin. Ehkei Yhdysvallat, Yhdistyneet kuningaskunnat ja Australia vielä katso EU:n olevan täysin Kiinan ja Venäjän talutusnuorassa, mutta näiden maiden liekassa on vahva EU-magneetti.

EU:n turvallisuus ja puolustus on jatkossakin hyvin pitkälti Yhdysvaltain käsissä. EU:n oma armeija toisi liiaksi päällekäisyyksiä Eurooppaan puolustusliitto Naton kanssa. Näin totesi muun muassa perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen.

Wits: Elettävä oppiensa mukaan

Wits ei jätä luovalle tulkinnalle suurta sijaa. Hänen mielestään EU:n on ryhdyttävä elämään perusarvojensa mukaan voidakseen torjua Kiinan kansainvälisen vaikutusvallan laajentuminen. Ei liene epäselvyyttä siitä, pyrkiikö Kiina toteuttamaan suurvaltahankettaan EU:n mukaisin arvoin vai häpeilemättömällä röyhkeydellä. Samaa voinee todeta myös Venäjästä.

Witsin mukaan EU voisi samalla hakea muita kehittyviä talouksia kumppaneikseen oikeudenmukaisemmalla kohtelulla. Toki kumppanuusmaiden kanssa on syytä olla tarkkana. Ei siitä vielä niin montaa vuotta ole, kun Turkista mietittiin EU:n jäsenmaata. Kun maassa pistettiin Youtube ja Twitter kiinni, sopimus jäädytettiin.

Voi vain kuvitella, miltä Puolasta ja Unkarista EU:n kaksoisstandardit tuntuvat. Näissä maissa saatetaan toivoa, että EU puuttuisi vähintäänkin yhtä suurella tarmolla Venäjän ja Kiinan oikeusvaltiokysymyksiin, demokratian tilaan ja ihmisoikeuksiin kuin mitä unioni kuluttaa puhtiaan Puolaan ja Unkariin.

Suomen suhtautuminen EU:n toimintaan kaipaisi sekin ryhdistymistä. Valitettavan usein vihervasemmistohallituksemme linja on, että Suomi odottaa EU:n valmiiksi pureskellut visiot ja lähtee toivottomalta takamatkalta tuomaan omaa ääntään kuuluviin. On vaikea välttyä mielikuvalta, että Suomen hallitus on jopa tyytyväinen autoritaaristen valtioiden vaikutusvallan leviämiseen ja EU:n surkastumiseen.

Henri Alakylä