Digitaalinen euro on siirtymässä suunnitelmista lainsäädännöksi. Euroopan unioni valmistelee parhaillaan digieuron oikeudellista kehystä, jonka on määrä olla valmis tämän vuoden aikana.
Jos laki hyväksytään, pilottivaiheen on arvioitu alkavan 2027 ja käyttöönoton viimeistään 2029.
Suomen Pankin johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki kirjoitti taannoin Turun Sanomissa, että Eurooppa tarvitsee oman digitaalisen rahansa. Argumentti nojaa geopoliittiseen uhkakuvaan. Amerikkalaisten maksuverkkojen, Visan ja Mastercardin, ylivalta on riski Euroopalle. Välimäki esittää digieuron ratkaisuksi, joka vahvistaisi eurooppalaista autonomiaa.
Argumentti on tuttu. EU-instituutiot perustelevat uusia hankkeita strategisella autonomialla. Se ei tee perusteluista automaattisesti pitäviä.
Visan ja Mastercardin maksujärjestelmät ovat Euroopalle elintärkeitä, mutta niin ovat myös Microsoftin ohjelmistot ja Amazonin pilvipalvelut. Yhdysvaltain teknojätit eivät ole katkaisemassa suhteitaan Eurooppaan, joka on niille tärkeä markkina.
Valvontamahdollisuus pysyvänä rakenteena
Digieuron tekniikka tarkoittaa, että eurojärjestelmä pystyy seuraamaan jokaista maksutapahtumaa. Käteisellä maksettaessa tietoa ei jää kenellekään. Digieurolla tieto maksusta jää aina.
EKP vakuuttaa, ettei se yhdistä henkilötietoja maksutapahtumiin suoraan. Lupauksia on kuitenkin helpompi antaa ennen käyttöönottoa kuin pitää sen jälkeen. Lainsäädäntö muuttuu. Hallitukset vaihtuvat. Tekninen infrastruktuuri jää.
Kriitikot ovat nostaneet esiin ohjelmoitavan rahan uhan. Digieuroon voitaisiin teknisesti rakentaa ominaisuuksia, jotka rajoittavat sen käyttöä: päättymispäivämääriä rahalle, kategoriaperusteisia kulutusrajoituksia tai automaattista käyttäytymisseurantaa.
EKP kiistää aikovansa tehdä digieurosta ohjelmoitavaa. Tekniset edellytykset olisivat silti olemassa. Teknisiä edellytyksiä on historiallisesti käytetty, kun poliittinen tahtotila on riittänyt.
Pankit varoittavat
Marraskuussa 2025 neljätoista eurooppalaista suurpankkia – mukaan lukien saksalainen Deutsche Bank, alankomaalainen ING ja ranskalainen BNP Paribas – julkaisivat yhteisen kannanoton. Pankit varoittivat digieuron kielteisistä vaikutuksista rahoitusjärjestelmälle. Ne pelkäävät talletusten siirtymistä kaupallisista pankeista suoraan EKP:n tileille, mikä murentaisi pankkien rahoituspohjaa ja heikentäisi luotonantoa koko euroalueella.
EKP jatkoi silti etenemistä. Liikepankkien varoitus ei muuttanut aikataulua.
Kansalaiset eivät pidä tarpeellisena
Perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen on ollut digieuron kriittisin suomalainen ääni. Tynkkysen mukaan tutkimukset osoittavat, etteivät kansalaiset pidä digieuroa erityisen tarpeellisena. Projekti on poliitikkojen ja keskuspankkivirkamiesten ajama – ei kansalaisten toiveista syntynyt.
Perussuomalaiset ei ole antanut ohjelmakannanottoa digieurosta. Tynkkysen kommentit heijastavat kuitenkin yleistä linjaa: EU-byrokratiaa ei kaivata lisää, eikä varsinkaan sellaista, joka kaventaa kansalaisen taloudellista vapautta ja yksityisyyttä.
Kansalaisilta ei kysytä
Suomen Pankin johtokunnan jäsen Välimäki kehystää digieuron Euroopan yhteisenä etuna. Kriittisempi lukija voi kysyä, kenen etu todellisuudessa on kyseessä.
Digieuro vahvistaa EKP:n ja eurojärjestelmän valtaa tavalla, johon käteinen tai yksityiset maksujärjestelmät eivät pysty. Se luo seurantakapasiteetin, jota ei tähän mennessä ole ollut olemassa. Lainsäädännöllinen suoja on olemassa tänään, mutta tekninen infrastruktuuri on pysyvämpi kuin yksikään laki.
Onko välttämätöntä rakentaa järjestelmä, joka tekee taloudellisen valvonnan mahdolliseksi tulevaisuudessa? Vastausta kansalaisilta ei ole kysytty – eikä näytä siltä, että sitä aiotaan jatkossakaan kysyä.
