Kansanedustajien jättämässä toimenpidealoitteessa esitetään lisäksi, että hallitus selvittää perusteellisesti syyt läheisverkostosijoitusten alhaiseen määrään sekä varmistaa, että läheisverkostoselvitykset toteutuvat laadukkaasti ja johdonmukaisesti koko maassa.
– On huolestuttavaa, että nykylain edellyttämä läheisverkostoselvitys ei näy käytännön sijoitusratkaisuissa. Jostain syystä Suomessa turvaudutaan usein suoraan laitoshoitoon, vaikka lain mukaan sen tulisi olla viimesijainen keino. Syyt läheisverkostosijoitusten vähyydelle tulisi selvittää ja niiden ensisijaisuutta sekä lain että käytännön tasolla tulisi vahvistaa, toteaa Kaisa Garedew.
Laitokseen joutuminen on raskas ratkaisu
Suomessa oli vuonna 2024 yhteensä 17 100 sijoitettua lasta, joista noin puolet oli sijoitettuna lastensuojelulaitoksiin. Voimassa olevan lastensuojelulain mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle tulee aina selvittää lapsen läheisverkoston mahdollisuudet tarjota turvallinen kasvuympäristö. Tästä huolimatta vain noin 6–7 prosenttia lapsista oli sijoitettuna sukulaisten tai muiden läheisten luokse.
– Suomessa jäädään kauas jälkeen esimerkiksi Norjasta, jossa noin neljännes sijoitetuista lapsista asuu läheisverkostosijoituksessa. Sijoitus tutun läheisen luo on usein lapselle inhimillisin vaihtoehto, jos lähivanhempi ei pysty huolehtimaan lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, sanoo Helena Marttila, joka työskenteli lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä ennen nousemistaan eduskuntaan.
– Laitoshoidon lisääntyminen herättää kysymyksiä. Se on raskas ratkaisu sekä lapselle että yhteiskunnalle, ja siihen tulisi päätyä vain silloin, kun muut vaihtoehdot eivät ole mahdollisia. Lapsen edun kannalta läheisten suhteiden säilyminen on tietysti ensiarvoisen tärkeää, Garedew korostaa.
Kyse on lasten oikeuksista
Laitossijoitukset ovat taloudellisesti kaikkein kallein vaihtoehto. Lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten määrä on ollut kasvussa, mikä lisää lastensuojelun taloudellisia kustannuksia. Samaan aikaan läheissijoitusten matala osuus viittaa kansanedustajien mukaan siihen, että olemassa olevia vaihtoehtoja ei hyödynnetä riittävästi.
– Läheisverkostossa kasvaminen tukee lapsen identiteettiä ja turvallisuuden tunnetta. Siksi meidän on selvitettävä, miksi läheissijoituksia tehdään Suomessa näin vähän, Marttila jatkaa.
– Kyse on ennen kaikkea lasten oikeuksista. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus kasvaa tutussa ja turvallisessa ympäristössä aina kun se on mahdollista, Marttila ja Garedew päättävät.
Toimenpidealoite keräsi eduskunnassa laajan kannatuksen yli puoluerajojen, mikä kertoo huolen lapsista ja nuorista olevan kaikkien yhteinen. Toimenpidealoitteen on allekirjoittanut 45 kansanedustajaa yhdeksästä eduskuntaryhmästä.
