Ilmiö nimeltä Keijo Kaarisade – miksi valtakunnan suurimmat lehdet julkaisevat täysin älyvapaita mielipidekirjoituksia, jos vain tekstien arvopohja on riittävän vihervasenta?

Voisiko olla mahdollista, että valtakunnan suurimmat lehdet ovat valmiita julkaisemaan mitä tahansa älyvapaata höpinää, kunhan sen ideologinen arvopohja vastaa niiden omaa linjaa? Twitterin suosikkikirjoittaja Keijo Kaarisade on todistanut, että näin todellakin on. Jouduttuaan Twitterin bannaamaksi Kaarisade siirtyi kirjoittamaan lehtien yleisönosastoille, ja jälki on ollut aivan hulvatonta.

Lähes kaksi vuotta vallanpitäjille ja erityisesti politisoituneelle poliisille irvaillut parodiahahmo ”Vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade” suljettiin ulos Twitteristä juuri eduskuntavaalien alla huhtikuun alussa. Suomen Uutiset julkaisi tuolloin Keijon laajan haastattelun.

Kaarisateen jouduttua pois Twitteristä alkoi lehtien yleisönosastoille ilmestyä mielipidekirjoituksia, jotka eivät linjaltaan poikenneet näiden lehtien normaalistikin julkaisemista kirjoituksista, mutta joissa oli kuitenkin jotain epäilyttävää. Monet arvelivat, että Keijo on tehnyt paluun.

Nyt Keijo Kaarisade myöntää blogikirjoituksessaan olleensa näiden yleisönosastokirjoitusten takana.

– Minun on epäilty olleen takana useissa älyvapaina pidetyissä mielipidekirjoituksissa, joita valtakunnan ykköslehdet ovat julkaisseet, Kaarisade kirjoittaa.

– Tunnustan tässä tehneeni tekstit ja piilottaneeni niihin vihjeitä tarkoituksella.

Vihjeillä Kaarisade tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tekstin viiden viimeisen sanan alkukirjaimet ovat muodostaneet sanan Keijo, kuten tekstissä “käytäntöjä eri ilmansuunnista ja oikeusmalleista”. Asiasta on Twitterissä vinkannut muun muassa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho.

– Kaikkein hulluinta tässä hulluudessa on, että toimituksissa ei oikeasti ymmärretä, mitä hauskaa Kaarisateen kirjoituksissa on, ja miten ne voi tunnistaa, Halla-aho kommentoi.

Missä lehdistön parodiahorisontti?

Kaarisade kertoo kirjoittaneensa tekstit inspiraation vallassa, muutamassa minuutissa.

– Olen yrittänyt saada tekstejä hylättyä kirjoittamalla niistä mahdollisimman sekavia ja älyttömiä. Julkaisuprosentti on silti ollut 100,0%. Mitä hullunkurisempaa sisältö on, sitä nimekkäämpään ja laajalevikkisempään lehteen sillä näyttää pääsevän.

– Olisiko lukijoilla vinkkejä, miten saada teksti hylättyä ja löytää raja lehdistön parodiahorisontille? Kaarisade kysyy.

Twitter-nimimerkki Alaston totuus rakensi kuvakollaasin Keijo Kaarisateen jekutuksista.

Keijo Kaarisateen kysymys on varsin aiheellinen, sillä niin innokas media on ollut julkaisemaan hänen tekstejään. Kaarisade toteaa itsekin, että media voisi nyt tutkiskella itseään ja katsoa peiliin.

Perussuomalaisten ex-kansanedustaja ja sitä ennen paikallislehden päätoimittajana työskennellyt Reijo Tossavainen on samaa mieltä.

– Onneksi on Keijo Kaarisade, joka osoittaa kirjoituksillaan agendajournalismin onttouden, kirjoittaa Tossavainen Twitterissä.

Höpinä ”Neuvostoliiton roolimallista” upposi valtalehdille

Kaarisateen uusin mielipidekirjoitus julkaistiin sekä Helsingin Sanomissa että Aamulehdessä 16.6. Aamulehti poisti kirjoituksen ”Miesten ei tarvitse pelätä ministerien naisenemmistöä” iltaan mennessä vedoten siihen, että sen lähettäjä esiintyi väärällä nimellä. Aamulehti korostaa, että ”kirjoitus itsessään oli hyvien tapojen rajoissa eikä esimerkiksi sisältänyt olennaisesti virheellisiä tai loukkaavia väitteitä.” Epäilemättä ei, sillä kirjoituksen sisältö noudattelee Aamulehden yleistä linjaa.

Tarkkaavaisempi lukija saattaa huomata, että tamperelaiskirjoittaja Kemppi-Pirhosen sukunimi on sananmuunnos.

Helsingin Sanomissa kirjoittajan nimi oli lyhennetty muotoon Elina Kemppi. HS ei ole poistanut tekstiä, jonka otsikossa julistetaan, että ”naisvaltainen hallitus on askel oikeaan suuntaan”, mutta lehden toimituspäällikkö Esa Mäkinen kertoo maikkarilla, kuinka lehti lopulta havahtui asiaan.

 

Helsingin Sanomat pahoittelee höynäytetyksi joutumistaan:

”HS:n toimitukselle kävi ilmi, että tämän mielipidekirjoituksen kirjoittaja ei ollut oikea henkilö. Sama tekaistu kirjoitus julkaistiin myös Aamulehdessä. Toimitus pahoittelee tapahtunutta.”

Kaarisateen tapaus tuo mieleen Alan Sokalin tapauksen, josta Suomen Uutiset kertoi lokakuussa. Kolme yhdysvaltalaista tutkijaa testasi parodia-artikkelien avulla, toimiiko tieteellinen laadunvarmistus sellaisilla aloilla kuin sukupuolentutkimus, kulttuurintutkimus tai rasismin tutkimus. Hilpeät valeartikkelit läpäisivät humanististen tiedejulkaisujen seulan – niiden mukaan anaalitappi auttaisi miesten ”transhysteriaan”, ja lihominen on verrattavissa kehonrakennukseen.