Psykologian tutkijatohtori: Neuvolasta saadaan tarkat ruokaohjeet, mutta voisiko sieltä saada myös digiohjeita?

Ei ole tavatonta nähdä bussissa, miten taaperoikäinen tyytymätön matkustaja hiljennetään vanhemman älypuhelimella. Joskus puhelin tai tabletti jopa kiinnitetään lastenvaunuun vauvan virikkeeksi tai rauhoittajaksi. Mitä tapahtuu, jos älylaitteet hotkaisevat lasten huomiosta liian suuren osan? Suomen Uutiset kysyi asiasta varhaiskasvatuksen asiantuntijoilta.

Amerikassa on jo tavattu ilmiötä, jossa vanhemmat kasvattavat lapsiaan kännykättömään ympäristöön. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapsen lähellä olevat aikuiset eivät käytä puhelinta lapsen läsnäollessa. Tämän taustalla on yksinkertaisesti se, että lapsi oppii, ettei maailmaa havainnoida jatkuvasti älypuhelimen kautta.

Aiheesta puhutaan liian vähän

Psykologian tutkijatohtori Aino Saarinen Helsingin yliopistosta on koonnut tutkimustietoa digitaalisten laitteiden käytön vaikutuksia pienten lasten kehitykseen.

Hänen mukaansa asiasta puhutaan kohtuuttoman vähän suhteessa siihen, kuinka suuren osan lasten ja nuorten ajasta älylaitteiden käyttö kuluttaa.

– Digitaalisuus on ikään kuin kaksiteräinen miekka. Älylaitteiden käytöstä on mahdollista saada hyötyä tai haittaa lapsen kehitykselle riippuen siitä, kuinka niitä käytetään. Älylaitteiden hyödyllinen käyttö pitää sisällään esimerkiksi luku- tai laskuharjoituksia, jotka parantavat esimerkiksi kouluvalmiutta.

Saarinen viittaa useisiin tutkimuskatsauksiin (1, 2, 3), joissa todetaan, että älylaitteiden liiallinen ja kehitystasoon nähden sopimaton käyttö on yhteydessä laajaan kirjoon riskejä: muun muassa heikompaan itsekontrolliin ja suurempaan riskiin monille psykiatrisille oireille kuten käytöshäiriöille sekä ADHD-, masennus- ja ahdistuneisuusoireille. Joillakin lapsilla on havaittu myös univaikeuksia sekä riippuvuusoireita älylaitteiden liiallisen käytön seurauksena.

Miten laitteita sitten tulisi käyttää osana kasvatusta?

Saarinen lähestyisi asiaa neljän perusperiaatteen kautta.

– Ensinnäkin älylaitteen käyttö ei tulisi olla lapselle rauhoittumisen väline. Lapsen on tärkeää oppia treenaamaan itsekontrollia ja tunteiden säätelyä myös ilman älylaitteen tarjoamia virikkeitä, hän sanoo.

Saarinen sanoo, että toinen tärkeä periaate on, että laitteen käytöstä ei tulisi muodostua keino järjestää vanhemmalle omaa aikaa.

– Joidenkin raporttien mukaan jopa 70 prosenttia aikuisista kertoo antavansa lapselle älylaitteen siksi, että he saavat itselleen omaa aikaa. Kohtuullisessa määrin tämä on ihan ok, mutta olisi kuitenkin tärkeää pyrkiä siihen, että lapselle jäisi työ- ja koulupäivien ohessa riittävästi yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Kolmas asia on se, että älylaitteiden käytöstä ei kannattaisi tulla arjen pääsisältö vaan pikemminkin oheisaktiviteetti. Lapsen motorinen kehitys edellyttää riittävän määrän liikuntaa ja ulkoilua., ja sosiaalinen kehitys edellyttää kontakteja kasvotusten kavereiden ja aikuisten kanssa. Älylaitteiden käytön ei tulisi nielaista näitä muita aktiviteetteja lapsen elämästä tai poistaa lapsen kiinnostusta niitä kohtaan, hän selventää.

Neljättä pointtia voi verrata Saarisen mukaan karkinsyöntiin.

– Älylaitteiden käyttö on mennyt liian pitkälle, jos se aiheuttaa lapselle riippuvuutta. Riippuvuuden tunnistaa siitä, että lapsen elämänsisällöt alkavat pyöriä älylaitteiden ympärillä, lapsi vaatii saada käyttää älylaitteita yhä pidempiä ajanjaksoja päivässä ja ahdistuu tai kiukuttelee, mikäli ei saa älylaitetta käyttöönsä. Aivotutkimus on osoittanut, että älylaitteiden käyttö voi tuottaa samantyyppistä hetkellistä mielihyvää ja aktivoida samoja mielihyvän kokemukseen liittyviä aivoalueita samoin kuin karkin syönti.

Alle kaksivuotiaalle ei tulisi antaa älylaitetta

Saarinen sanoo, että lastenlääkäreillä ja –psykologeilla on tästä erilaisia näkemyksiä eri maissa.

– Esimerkiksi Australiassa 20 minuutin päiväkäyttöä pidettiin huolestuttavana, kun taas monissa Euroopan maissa 5-vuotiaat käyttävät päivässä tyypillisesti kahden tai kolmen tunnin ajan älylaitteita. Ei ole olemassa mitään konkreettista minuuttimäärää vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla ja mihin tarkoitukseen älylaitteita käytetään.

Saarinen on yhdistänyt eri maiden lastenlääkärien näkemykset jonkinlaiseksi ”keskiarvosuositukseksi” ja sen pohjalta antaa suuntaa-antavat ohjeet älylaitteiden sopivaan käyttöön.

– Jonkinlaisina karkeina suuntaviivoina voidaan todeta, että alle kaksivuotiaille älylaitteita ei lähtökohtaisesti tulisi antaa käyttöön ollenkaan. 2–5-vuotiaille lapsille suositeltava älylaitteiden käyttöaika on enintään noin tunnin päivässä ja 5–6-vuotiaille enintään noin kaksi tuntia päivässä. Suositeltavaa olisi, että aikuinen tavalla tai toisella pitäisi huolta siitä, että lapsi käyttää älylaitetta järkeviin tarkoituksiin.

Syyllisyyttä ei pidä tuntea poikkeustilanteista

Saarinen painottaa, että tämä suositus ei luonnollisesti kata poikkeustilanteita. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi lentomatka, jolloin lapselle voi hyvin antaa tabletin käyttöön vaikka koko lennon ajaksi.

– Vanhempien ei tulisi murehtia yksittäisiä tilanteita. Tärkeintä on kiinnittää huomiota päivästä toiseen toistuviin rutiineihin.

Saarisen mukaan älylaitteiden käyttöä voi lähestyä tietoisuustaitojen (engl: mindful digital use) näkökulmasta.

– Toimintamalli perustuu siihen, että aikuisen tulisi esittää itselleen tietyt kysymykset ennen kuin antaa älylaitteen lapselle. Mihin kellonaikaan ja millaisissa tilanteissa annan älylaitteen lapselle? Miksi ja mihin käyttötarkoitukseen annan älylaitteen lapselle? Kenen kanssa älylaitetta käytetään?

Älylaitteiden vaikutusten tieteellinen tutkimus laahaa perässä

Tutkijatohtori ilmaisee huolensa myös Suomessa viime vuosina havaitusta ilmiöstä.

– Vanhempia on suorastaan syyllistetty tai pidetty vanhanaikaisina, jos he eivät anna pienen taaperon käyttää älylaitteita. Niitä kehitetään valtavan nopeasti, mutta tieteellinen tutkimus tulee jäljessä. Emme vielä tiedä täysin, kuinka ne vaikuttavat, hän sanoo.

Jos joku vanhempi kokee antaneensa älylaitteita lapselleen liian herkästi ja liian pitkiksi ajanjaksoiksi, Saarisen mukaan vanhempien ei tule syyllistää tästä itseään. Suomessa ei ole olemassa selkeitä ja käytännönläheisiä ohjeita vanhemmille siitä, kuinka älylaitteita tulisi antaa lasten käyttöön. Esimerkkinä hän mainitsee neuvolan.

– Neuvolasta saadaan melko pikkutarkat ohjeet esimerkiksi lasten ravitsemuksen osalta: minkä ikäiselle vauvalle tai taaperolle annetaan minkäkinlaista sosetta tai kiinteää ruokaa. Neuvolasta kuitenkin puuttuu selkeät suositukset älylaitteiden käyttöön, vaikka eletään 2020-lukua, hän sanoo.

Älylaitetta ei voi verrata videoiden katseluun

Parikymmentä vuotta sitten vanhempia huolestutti lasten runsas videoiden katselu. Miten digilaitteet eroavat aikoinaan pahennusta aiheuttaneista “muumivideoista”?

– Ero on valtava. Älylaitteet ovat koukuttavampia. Niissä on sovelluksia, jotka sisältävät sellaista ääni- ja videomateriaalia, joka voi aiheuttaa herkemmin addiktioita. Älylaitteita voi kuljettaa taskussa mukana minne vain, jolloin käyttöön ei välttämättä tule luontaisia taukoja, hän päättää.

Aihe on arka

Vanhemmuuteen liittyvä keskustelu on omiaan herättämään suuria tunteita, eivätkä kaikki aiheeseen perehtyneet ole valmiita kommentoimaan asiaa julkisesti. Suomen Uutiset tavoitti kaksi varhaiskasvatuksen asiantuntijaa. Aiheen arkaluontoisuuden takia molemmat kommentoivat asiaa anonyymisti.

Yli kolmekymmentä vuotta varhaiskasvatuksen opettajana työskennellyt kertoo havainnoistaan:

– Lasten levottomuus on yleisesti lisääntynyt. Siitä johtuuko se suoraan digilaitteiden käytöstä ei voi tietenkään varmasti sanoa. Olen kuitenkin havainnut, että osalla lapsista saattaa olla hankalaa kiinnostua esimerkiksi perinteisistä leikeistä tai leluista. Kohdalleni on osunut myös eskari-ikäisiä lapsia, joille kynän käyttö on hankalaa.

Pääkaupunkiseudulla seitsemän vuotta työskennellyt varhaiskasvatuksen opettaja on puolestaan havainnut alle kolmevuotiailla on vuorovaikutustaitojen heikentymistä.

– Katsekontaktin muodostaminen lapsen kanssa on asia, josta olen huolissani. Kohdalleni on osunut näitä tapauksia. On monia syitä, mistä tämä voi johtua, hän sanoo ja lisää:

– Näen kuitenkin laitteiden käytössä paljon hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi piirtämisen harjoittelu tabletilla on mainio esimerkki laitteen kehittävästä käytöstä.

---

Otsikkoa tarkennettu 6.1.2021 klo 16:38. Saarinen ei ole kasvatustieteen tutkijatohtori vaan psykologian tutkijatohtori.