KOMMENTTI | Kansanedustaja Mika Raatikainen (ps.) sai tänään hämmentävät terveiset. Hänelle ilmoitettiin, ettei hän voi järjestää sananvapautta käsittelevää tilaisuuttaan Eduskunnan kansalaisinfossa. Tilaisuuteen oli kutsuttu muun muassa taidehistoriasta väitellyt Lars Vilks, joka on tullut kuuluisaksi islamia käsittelevistä pilapiirroksistaan.

Eduskunnan turvallisuusjohtaja ilmoitti Raatikaiselle, ettei tilaisuutta voida järjestää. Kielteisen päätöksen tekijäksi kerrottiin ensin puhemies Eero Heinäluoma (sd.), mutta myöhemmin päivällä eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen otti muodollisen vastuun niskoilleen. Hän perusteli päätöstä suojelupoliisin antamilla uhka-arvioilla sekä sillä ja se, että tilaisuus ei liity eduskunnan toimintaan.

Tiitisen päätös näyttää ensivilkaisulta hyväksyttävältä. Toki on oikein, että eduskunnassa mietitään turvallisuusasioita, varsinkin näin lähellä vaaleja. Ja onhan Lars Vilks kieltämättä ristiriitaisia tunteita herättävä henkilö.

Asia on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Tiitisen kommentti siitä, että sananvapautta käsittelevä yleisötilaisuus ei liittyisi eduskunnan toimintaan, on hyvin omituinen. Kansalaisinfo-tilan nimenomainen tarkoitus on ollut sananvapauden käyttö erilaisissa poliittisissa kysymyksissä. Tilaa on jatkuvasti käytetty mitä erilaisimpien politiikkaan liittyvien keskustelujen areenana.

Sananvapaudesta määrätään perustuslakitasolla. Jos sananvapauden rajoitukset eivät ole poliittisia kysymyksiä, niin mitkä sitten ovat?

Maailmaa järkytti äskettäin Charlie Hebdo –satiirilehteen tehty terrori-isku. Sen jälkimainingeissa pääministeri Alexander Stubb otti voimakkaasti kantaa sananvapauden puolesta. Ranskassa sananvapauden puolesta marssinut Stubb totesi STT:lle, että terrori-iskujen jälkeen on tavattu nähdä poliittisia ylilyöntejä, jolloin terrorismiin on reagoitu sulkeutumalla ja tiukentamalla sääntöjä. Hän totesi myös, että avointa yhteiskuntaa on puolustettava avoimuudella.

– Turvallisuutta voidaan nostaa, mutta ei sulkeutumalla, Stubb sanoi tuolloin.

Toinen omituisuus tässä asiassa liittyy turvallisuuteen. Tiitisen näennäisen järkevä päätös avaa kauhistuttavia näkymiä.

En ole koskaan kuullut, että eduskunta jättäisi tilaisuuksia järjestämättä tai vieraita kutsumatta turvallisuusuhkien edessä. Vladimir Putinin vierailu on taatusti turvallisuusuhka, samoin kuin minkä tahansa maan päämiehen vierailu. Esimerkiksi Aasian ja Euroopan maiden huippukokousta varjosti rajun mellakoinnin uhka, mutta tilaisuus järjestettiin silti annetussa aikataulussa. Käytännössä joka ainoaan poliittisen johdon tekemään vierailuun tai tapahtumaan liittyy uhkia, mutta ne hoidetaan silti.

Turvallisuusuhka ei yksinkertaisesti saa olla valtiovallalle peruste jättää tilaisuuksia järjestämättä.

Kaikkein huolestuttavinta suomalaisen sananvapauden kannalta on se, että Tiitinen antaa päätöksellään selvin sanoin ymmärtää, että Suomi ei kykene edes poliisivoimin käsittelemään väkivallan uhkaa kansanedustajan tilaisuudessa. Mies, joka on toiminut yli kymmenen vuotta suojelupoliisin johdossa, viestittää eduskunnan antautuneen islamistien terroriuhan pelossa.

Tiitisen lausunto tarkoittaa suomeksi tätä: Olemme peloissamme. Ryhdymme siksi sopeuttamaan käytöstämme uhan edessä.

Voiko tämän suoremmin enää esittää kutsua uusille uhkailuille?

Eduskunta on painanut päänsä syvään kumaraan islamistisen väkivallan uhan edessä.

Matias Turkkila