Kulmuni kaatui, koska hän myi sielunsa keskustan läpimädille kuiskaajille – ja niin käy myös seuraaville puheenjohtajille

KOMMENTTI | Koko 2000-luku on ollut entisen mahtipuolueen keskustan jatkuvaa rämpimistä taloussotkusta toiseen. Kun kohut murskaavat yhden puheenjohtajan, puolue on yrittänyt rimpuilla negatiivisesta julkisuudesta eroon marssittamalla estradille tuoreen kasvon. Mutta kun puolueen läpimädät kuiskaajat koulivat nuorista kyvyistä uusia keulakuvia, he myrkyttävät samalla näiden mielen tavalla, joka vääjäämättä katkaisee näiden poliittisen uran.

Palataan hetkeksi vuoteen 2019. Edellisen puheenjohtajan Juha Sipilän hallitus on juuri kaatunut.

Talousosaajana tunnettu Sipilä sai keskustan hetkeksi lentoon, mutta lopulta vääjäämätön on edessä. Sipilän paskalakibisnekset, Katera Steel, vakuutuskuorisalailu, Nuorisosäätiöstä pursuava mätä ja maakunta”uudistuksen” varjolla toteutettava massiivinen tulonsiirto keskustapoliitikoille painavat teltan kasaan. Sipilä eroaa.

2019 puheenjohtajuudesta kisaa kaksi henkilöä. Toinen on Katri Kulmuni, joka on nuori, raikas ja näennäisen synnitön. Juuri sellaisia kasvoja keskusta nyt tarvitsee. Loputtoman kohutaakan jälkeen on julkisuuteen saatava henkilö, jolla ei ole sotkuja kontollaan.

Toinen on Antti Kaikkonen, jonka CV:ssä komeilee ehdollinen vankeustuomio talousrikoksesta.

Hölmömpikin keskustasatraappi ymmärtää, ettei talousrikoksesta kiinni jäänyttä ei voi asettaa puheenjohtajan pallille. Kaikkonen on vain näennäisvaihtoehto. On epäselvää, tiesikö hän tätä itse. Keskustan keulakuvaksi kiinnitetään Katri Kulmuni, ja puolueen taustavaikuttajat aloittavat julkisuuskoulimisen. Sen myötä Kulmuni sotketaan taloussotkuihin jo ennen kuin puheenjohtajuuskausi on edes vielä alkanut.

Kuluu hetki.

+++

2020, kesäkuun viides päivä. Keskustapuolueen puheenjohtaja Katri Kulmuni jättää tehtävänsä. Itketään. “Tuntuu kohtuuttomalta”. Julkisuuteen suolletaan diipadaapaa, jonka tarkoitus on saatella ihmiset tunteenomaiseen tilaan. Saada Kulmuni näyttämään uhrilta eikä varkaalta.

Politiikan kommentaattorit pohtivat, onko eron syy sukupuolessa. Ei ole. Syy on keskustan DNA:ssa.

+++

Tämä päivä 6.6.2020. Keskusta pohtii keskuudessaan nimitystä seuraavaksi valtionvarainministeriksi. Esiin nousevat Antti Kaikkonen, jolla on ehdollinen tuomio alla talousrikoksesta sekä Matti Vanhanen joka joutui väistymään pääministerin tehtävästä taloussotkujen .. anteeksi siis .. nivelrikon vuoksi.

Vaihtoehtoja ei jää kovin montaa. Antti Kurvinen on niin heikko, että hän tarvitsisi pitkän perehdytyksen. Me tiedämme, mitä se tarkoittaa.

Esko Aho kieltäytyy. Matti Vanhasen kansansuosio on surkea. Mika Lintilä on todennäköisin, mutta hänkin on “kehittyvien” maakuntien mies.

Mikä keskustassa oikein on vikana? Minäpä kerron.

Jos et pidä karkeasta tekstistä, kannattaa varmaan lopettaa lukeminen tähän.

+++

Kulmunin eron välittömät syyt liittyvät talousepäselvyyksiin. Voi olla, että Katri Kulmuni tiesi, minkälaisia rahajärjestelyjä hänen koulutuksensa taustalla oli. Tai voi olla, ettei tiennyt. Mutta yksi asia on varma. Kun Kulmuni hyväksyy luottohenkilöidensä joukkoon keskustan mustien operaatioiden miehet, hän varmistaa samalla oman tuhonsa.

Avokätisen tuen ja sisäpiiritiedon vääjäämättömänä kylkiäisenä nuoreen toivoon isketään rakenteellisen korruption myrkkypiikki. Keskustan mustat taustavaikuttajat myrkyttävät vähän kerrassaan puolueen nousevien kykyjen mielet. Nämä koulitaan maalailemaan musta valkoiseksi, paha hyväksi, varkaus hyväntekemiseksi.

Sama piikki on tarjoiltu Antti Kaikkosen lisäksi Mari Kiviniemelle ja Matti Vanhaselle. Ja lukemattomille muille.

Pienille lapsille tarkoitetuissa lääkkeissä on toisinaan karkinmakuinen kuori. Viheliäinen pilleri on helpompi niellä, jos se on kääritty sokeriin. Keskusta toimii samalla periaatteella. Korkeimpien toimijoiden myönteinen huomio, vaalirahoitus, ohituskaistat, puolueseen kytkeytyneiden medioiden myönteiset henkilökuvat, pääministeritasoiset kuiskaajat. Pääsy epäsymmetrisen tiedon lähteelle. Taikaportit avautuvat hänelle, joka on valmis myymään sielunsa.

Mitä korkeammille portaille keskustassa nousee, sitä suurempi annos rakenteellisen korruption myrkkyä seuraa. Se toimii kuin steroidi. Suorituskyky kyllä hetkellisesti paranee, mutta kammottava hinta lankeaa maksuun ennen pitkää.

Kun kuiskaajien työ on tehty, on kurssitettujen moraalinen kompassi täysin sekaisin. Ja se on tarkoituskin.

Kun oikeudessa selvitettiin Kaikkosen ja Nuorisosäätiön välisiä rahavirtoja, Kaikkonen puolustautui sillä, että hänet on vain nostettu asiassa tikunnokkaan, ja että hänen toimintansa on ollut tavanomainen käytäntö. ”Mulle taisi jäädä Musta-Pekka käteen tässä”. ”Ei tunnu tasapuoliselta, että esiin otetaan vain muutama tapaus”, Kaikkonen harmitteli.

Uskomatonta puhetta.

Keskusta on se, mikä Suomessa on vikana.

Keskusta symboloi toiminnallaan ja olemuksellaan kaikkea sitä, mikä Suomessa ylipäätään on vikana.

Suomeen on rakennettu valtava lypsykone, jonka tarkoituksena ei ole maan viisas hallinnointi eikä vaurauden tuottaminen, vaan varallisuuden imeminen kaikkialta, mistä sitä on mahdollista imeä.

Tämä loismainen järjestely rakentaa ”uudistuksia”, jotka kuulostavat hienolta, humaaneilta ja edistyksellisiltä, mutta joiden tarkoitus on siirtää suomalaisten rahat keskustalaisiin taskuihin.

Samaa temppua sovelletaan jatkuvasti, ainoastaan nimikkeet vaihtuvat. Ensin tarjoillaan tunteisiin vetoava ongelma, sitten esitellään ratkaisu, joka kummallisesti aina sattuu hyödyttämään juuri keskustan taustapiirejä.

Esimerkkejä:

Nuoriso tarvitsee asuntoja. Kuulostaa hyvältä, joten perustetaan nuorisosäätiö. Ikävä kyllä säätiön perimmäinen tarkoitus ei ole keskustalle eettinen vaan valtapoliittinen. Sen varsinainen tarkoitus on ollut valtavien omaisuusmassojen ohjailu ja skimmaaminen omalle taustayhteisölle. Säätiö sotkut ovat johtaneet tilanteeseen, jossa sen yleishyödyllisyys on katkolla. Keskustalle yleishyödyllisyys tarkoittaa erityishyödyllisyyttä. Mahdollisuutta kupata yhteisiä varoja.

Välillä sinulle uskotellaan, että jätevedet pilaavat Suomen puhtaat järvet. Niinpä on tarpeen hankkia jokaiseen syrjäseudun pirttiin hillittömän kallis paskapönttö, joka ei edes toimi. Pönttöjä tarjoilevat keskustaan kytkeytyneet yritykset. Muistinko mainita, että Juha Sipilän Green Rock –yhtiö on myi puhdistuslaitteistoja kymmenillä miljoonilla euroilla. Olisi myynyt enemmän, ellei hankkeelle olisi laitettu stoppia.

Se, mikä on kansalaisen kannalta järjetöntä, on keskustan lypsykoneiston kannalta erinomaista.

Välillä sinulle uskotellaan, että perinteiset energiantuotantomuodot on ympäristösyiden vuoksi korvattava tuulimyllyillä. Tämä on Suomen energiaportfolion kannalta mieletöntä, mutta jos asiaa pohtii keskustataustaisten toimijoiden kannalta, ajatus on mahtava.

Niin ikään sinulle uskotellaan, ettei vanha bensalla käyvä autosi ole enää luonnon kannalta sovelias kulkuneuvo. Tilalle hankit sähköauton. Jälleen kerran: tunteita herättävä ongelma, johon tarjoillaan keskustaa hyödyttävä ratkaisu.

Huoltoaseman pitäjälle hyvä kaavoituspäätös on lupa painaa rahaa. Asemalla, jonka sijainnista päättää joukko ehdottoman korruptiovapaita keskustapoliitikkoja, saat tankata tuulivoimasähköä, joka niin ikään virtaa keskustataustaisten tuulivoimayrittäjien vempeleistä.

Ympyrä sulkeutuu.

Rahastuskuviot synnytetetään lainsäädännöllisellä pakolla. Kyseessä ei ole aito markkina, vaan regulaatiomarkkina. Tarkoitus tehtävä ei ole yleishyödyllisyys – päinvastoin. Tällaisen markkinan tehtävä on jakaa varallisuutta niille, jotka päättävät laeista.

Jos aihe kiinnostaa, ole käsitellyt aihetta kattavasti Suomen Perustan kaverikapitalismia käsittelevässä julkaisussa.

+++

Entä tulevat puheenjohtaja- ja ministerivalintinnat. Puolueella on niukalti vaihtoehtoja:

Se voi yrittää jälleen kerran koulia ja nostaa parrasvaloihin uuden poliittisen broilerin. Tämä vaihtoehto on huono, koska kouliminen myrkyttää ja tuhoaa kandidaatin yllä kuvatulla tavalla.

Toinen vaihtoehto on yrittää löytää jostain ulkopuolinen, taloudellisesti riippumaton henkilö, joka on näennäisen vapaa harvojen hyödyttämiseen keskittyvän kelmien kerhon suhmuroinneista. Varakas Juha Sipilä vaikutti aluksi tällaiselta henkilöltä, ja hänen onnistui välttää monia olennaisia sudenkuoppia.

Mutta riippumatonkaan henkilö ei pääse karkuun keskustan todellista luonnetta. Puolueen tarkoitus ei ole hallinnoida Suomea kansalaisten eduksi vaan nyhtää etuja ja valtaa omalle piirilleen aina kun se vain suinkin on mahdollista. Tällaisen ryöstökalastuksen johtajana toimiminen tuhoaa ihmisen vääjäämättä.

+++

Mitä heikommin Suomella menee, sen vähemmän ihmisillä on sietokykyä katsella keskustan jatkuvaa kotiinpäinvetämistä.

Helvetinkonetta ei voi kytkeä pois päältä. Se tikittää vain yhteen suuntaan, kiihtyvällä tahdilla. Mitä huonommin keskustalla menee, sen kiivaammin se imee varallisuutta kansalaisilta. Vaikka maailma kaatuisi ympäriltä, ei keskusta lopeta uusien veromuotojen tai riisto-innovaatioiden keksimistä. Lainaan taloustieteen professori Matti Vireniä:

“Onneksi olkoon kansalaiset: Sote-alueille oma verotusoikeus. EU:lle ”suora” verotusoikeus. Aiemmin verotusoikeus on jo valtiolla, kunnilla, eläkeyhtiöillä, kirkolla ja Yleisradiolla. Mitä luulette tuloistanne jäävän käteen uudessa verohelvetissä?”

Keskustan ajaman maakuntauudistuksen tarkoitus ei ole saattaa Suomen terveydenhuoltojärjestelmää kuntoon vaan luoda massiivinen määrä uusia väliportaan hallinnon hillotolppia maakuntiin. Sinä maksat.

+++

Keskustapuolue ei ole enää pelastettavissa. Sen juuri on myrkyttynyt.

Puolueen elintila kapenee, sillä suomalaisille käy hyvin huonosti kaupaksi ajatus siitä, että heidän pitäisi maksaa enemmän keskustapiirien hyväksi. Maailmassa ei ole viestintäneroa, joka tällaisen tarinan pystyisi ihmisille myymään. Tekirin Harri Saukkomaa yritti, ja laskutti palveluksistaan noin tonnin tunnissa. Ja huonosti kävi. Puolue juuttui yhä syvemmälle suohon.

Ainoa pelastus voisi olla se, että jostain ilmestyisi vanhoihin konniin kytkeytymätön hahmo, joka uudistaisi puolueen ja kaapisi mädän pois. Ikävä kyllä tällainen on lähes mahdotonta, koska hänet raivattaisiin välittömästi pois tieltä. Puolueen valtaistuimelle on vain yksi reitti, ja se käy lakeijoiden kautta.