Eduskunnassa keskusteltiin tänään lakiesityksestä, joka sallii Suomen sekä antaa apua että ottaa apua vastaan EU:n Lissabonin sopimuksen turvalausekkeen perusteella. Lakia esitteli ulkoministeri Timo Soini.
Avunantoasia tuli ajankohtaiseksi viime vuonna, kun terrorin kohteeksi joutunut Ranska vetosi yllättäen Lissabonin lausekkeeseen eikä Naton viidenteen artiklaan avun saamiseksi terrori-iskun jälkeen. Ranska katsoi iskujen jälkeen olevansa sotatilanteessa ja tarvitsevansa kansainvälistä apua.
Aiemmin vain tätä turvalauseketta oli luultu kuolleeksi kirjaimeksi. Suomi ilmoitti heti antavansa sellaista apua mitä vain voi. Ongelmaksi havaittiin, ettei Suomella ollut lakia joka mahdollistaisi avun antamisen täysimääräisesti. Myös vastaanottoon tarvittiin uutta lakia. Tärkeintä oli moraalinen vastaavuus: Suomi saisi tarvittaessa itse apua todennäköisesti vain, jos olisi itse valmis auttamaan muita.
Tällaista lainsäädäntöä oli kyllä valmisteltu jo vuodesta 2008 saakka ja nyt se on tulossa eduskuntaan.
Suomi päättää avun antamisesta aina itse
Kokoomuksen Timo Heinonen kysyi, voiko Suomi tosiasiassa päättää itse avun antamisesta, jos haluaa saada apua tarvittaessa itse, kun turvalausekkeessa sitoudutaan antamaan apua kaikin keinoin. Soini oli juuri korostanut, että Suomi päättää kaikissa tilanteissa itse, miten autamme jos autamme tai otamme apua vastaan jos otamme.
– Sitä ei päätä EU eikä Venäjä, vaan me itse, Soini tiivisti.
Soini vastasi Heinoselle, että kyllähän velvoite meitä moraalisesti sitoo, mutta ei ole määrätty tarkemmin, miten apua annetaan. Siten Suomi voi määritellä avun antamisen itse.
Soini piti huonona asiana, että Ranskan auttamisesta käydään eri maissa nyt suurta Jaakopin painia, miten maata autetaan vai autetaanko.
– Tämä ei ole hyvä, Soini moitti.
Pakollisista komennuksista kysyttiin yli puoluerajojen
Lakia kyseenalaistettiin lähinnä siitä näkökulmasta, pitääkö suomalaisten sotilaiden lähteä ulkomaille pakolla vai voitaisiinko palauttaa jonkinlainen vapaaehtoisuuteen perustuva menetelmä. Tätä kysyttiin sekä hallituspuolueiden että opposition puolelta.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) vastasi mm. Mikko Kärnän (kesk.) ja Mikko Savolan (kesk.) kysymyksiin, että ulkomaankomennusten pakollisuutta koskeva laki tulee eduskuntaan kesätaukoon mennessä, joten asiasta päästään puhumaan vielä lähiaikoina.
Niinistö korosti, että pakollisuus koskisi harvinaisia tilanteita, joihin tuskin koskaan tarvitsee mennä. Suomi haluaa kuitenkin joka tapauksessa lähettää maailmalle parhaita kykyjä, joita meillä on kotimaankin turvaamiseen.
Pitääkö kokki jättää Turkuun?
Niinistö esitti vapaaehtoisuuden huonoista puolista esimerkin, että Ruotsi olisi pyytänyt avukseen suomalaisen laivaston aluksen etsimään sukellusvenettä. Sitten laivan kokki sanoisikin, ettei tämä häntä innosta, että jättäkää hänet Turun satamaan. Sitten hänet pitäisi viedä Turun satamaan ja ehkäpä sukellusvenekin ehtisi rannasta karkaamaan, Niinistö teorioi.
Kärnä kysyi entisenä ammattisotilaana, pitäisikö sotilasvalaakin muuttaa, kun se velvoittaa isänmaan puolustamiseen, eikä puhu kansainvälisistä tehtävistä mitään. Niinistö vastasi, että asiaa on pohdittu ja tullaan pohtimaan edelleen.
Soini vastasi myös Tiina Elovaaran (ps.) kysymykseen, onko hallitus valmis vastaamaan hallinnonrajat ylittäviin kriiseihin, jotka edellyttäisivät eri ministeriöiden välistä yhteistyötä, kuten ympäristö- tai terveysalan katastrofien yhteydessä. Hän vastasi, että ilman muuta yhteistyötä pitää tehdä, kuten tehtiinkin ulkoministeriön johdolla heti, kun Ranskan terrori-iskut tapahtuivat.
Samalla hän vastasi myös kysymykseen, pitäisikö sisäministerin tulla jäseneksi tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen valiokuntaan (TP-UTVA:an).
– Totta kai sisäministerin pitää olla TP-UTVAssa tarvittaessa. Joskus voi kansainvälinen asia kuulua myös oikeusministerille, jonka pitää olla paikalla, Soini totesi.
Veli-Pekka Leskelä