KOLUMNI Olemme saaneet vanhuspalvelulain, jonka pitäisi turvata jokaiselle ikäihmiselle turvallisen kodin missä asua, terveydenhoidon, tarvittavat vanhuspalvelut, lämpimän ruoan, inhimilliset olosuhteet.
Kenen vastuulla on, että tämä kaikki toteutuu? Laitospaikat ajetaan alas, esimerkiksi Lappeenrannassa oli yli 800 laitospaikkaa vielä vähän aikaa sitten. Tänä päivänä laitospaikkoja tuskin on 200 paikkaa.
Eksote, meidän terveydenhoitojärjestelmämme iloitsee siitä, että säästöä on tullut ja miljoonia ylijäämää kertynyt. Kenen kustannuksella näin on tapahtunut? Palveluasumista rakennetaan koko ajan lisää ja tehostettua palveluasumista myös. Tämä ei todellakaan riitä. Useita kymmeniä vanhuksia on jonossa odottamassa tehostettua palveluasuntoa taikka laitospaikkaa.
Kotihoitoon on lisätty henkilökuntaa, mutta sekään ei riitä. Saamme kuulla ja lehdistäkin lukea ikäviä uutisia siitä, kuinka vanhuksia kuolee yksinäisenä kotiinsa. Vanhuksia ei pestä edes kerran viikossa, aamiaista saa odottaa keskipäivään saakka, yksinäisyys on jatkuva seuralainen, puhumattakaan turvallisuuden tunteesta.
Päivittäin kodinhoitaja käy pikaisesti vanhuksen luona, aikaa ei ole rupatteluun, ihmisen kohtaamiseen, hymyyn tai ajatusten vaihtamiseen, joihin inhimillisesti katsoen pitäisi olla aikaa. Kunnanvaltuutetut voivat järjestää asiat niin, että ne menevät parempaan päin.
Ikäihmiselle, jonka kunto on huono ja paljon sairauksia, koti jossakin syrjäisessä paikassa ei ole oikea paikka. Vanhus kaikkine vaivoineen kuuluu paikkaan, jossa hänelle voidaan tarjota kokoaikainen hoiva ja hoito. Näitä paikkoja on vanhanaikaisesti sanottuna vanhustentalot, laitokset, joissa on koko ajan henkilökuntaa paikalla.
Ikäihmiset eivät ole vain välttämätön kuluerä yhteiskunnassa, he ovat henkilöitä, jotka työllään aikanaan ovat Suomeamme olleet rakentamassa. Heillä on Suomen lakeihin perustava oikeus tulla hoidetuiksi parhaalla mahdollisella tavalla aina viimeiseen henkäykseen saakka.
Perussuomalainen puolue on koko historiansa ajan kannattanut ohjelmissaan sitä, että maassamme on oltava riittävästi laitospaikkoja huonokuntoisille vanhuksille. Meitä vanhoja tulee kokoajan lisää. Suuret ikäluokat ovat yksi valtava ryhmä, joka pikkuhiljaa jää työelämästä, ja osalle tulee valitettavasti iän tuomia terveysongelmia, jotka voivat johtaa siihen, että yksin ei pärjää.
Kuntapäättäjät, uudet valtuutetut ovat niitä henkilöitä, jotka kunnissa joutuvat paneutumaan näihinkin kysymyksiin. Vanhusten palvelut ja hyvä hoito ovat kunnan yksi tärkeä tehtävä.
Esitänkin vakavan haasteen kaikille ehdokkaillemme: ottakaa yhdeksi vahvaksi teemaksi itsellenne näissä kuntavaaleissa, että tulette tekemään parhaanne, jotta ikäihmiset saavat viettää onnellisen vanhuuden tässä 100-vuotiaassa Suomen maassa.
Marja-Leena Leppänen
puheenjohtaja
Perussuomalaiset Naiset
