Nepsyjä eli neuropsykiatrisia erityispiirteitä (mm. ADHD, ADD, Asperger) omaavia henkilöitä on noin 10 % väestöstä. Usein oireet jäävät kokonaan tunnistamatta, eikä perheille ole kokeiltu neurokirjolle sopivia tukitoimia. Palvelujärjestelmä kaipaisi nopeasti uudistusta, mutta hallitus ei ole tekemässä mitään asian edistämiseksi.

Kansanedustaja Ari Koponen on seurannut jo vuosia nepsylasten perheiden surullisia ulostuloja somesta ja mediasta. Avunhuutoja satelee myös hänen sähköpostiinsa. Viimeinen niitti oli ministeri Krista Kiurun (sd.) antama vastaus kansanedustajakollega Pihla Keto-Huovisen (kok.) jättämään kirjalliseen kysymykseen, jossa Kiuru kertoo, ettei hallitus suunnittele erillisiä diagnoosikohtaisia ohjelmia tai neurokirjostrategioita. Sen sijaan nepsyjen ja heidän läheistensä aseman edistäminen sisältyy osana kansalliseen mielenterveysstrategiaan.

– Luuleeko hallitus, että näillä mitättömillä toimilla he korjaavat palvelujärjestelmän ongelmat ja ehkäisevät nepsynuorten syrjäytymistä? Miksei hallitus lisää resursseja ja tee hoito- ja tukipolulle konkreettisia muutoksia, kuten lisää sosiaalipuolen ja koulun henkilöstölle laadukasta koulutusta autismin kirjon ymmärryksessä, tai miksei neuro-ongelmia voitaisi kartoittaa jo neuvolassa osana normaalia neuvolaohjelmaa? tivaa Koponen.

Byrokratia estää avun saamisen

Jopa 69 prosentilla kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista on nepsydiagnoosi.

– Lapset ajautuvat lastensuojelun asiakkaiksi, koska diagnosointi saattaa kestää vuosia, ongelmia vähätellään, resursointi on heikkoa, palvelulinjauksissa on isoja kuntakohtaisia eroja eikä esimerkiksi kouluissa ja sosiaalihuollossa osata ottaa huomioon nepsylapsen erityistarpeita, harmittelee Koponen.

Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten tuen saaminen edellyttää usein vanhempien vuosikausien taistelua byrokratiaa vastaan, jolloin tilanne ehtii kriisiytyä ja vanhemmat uupua.

Vanhempien uupumus voi olla syvä

– Erityislapsen vanhemmilla uupumus voi olla niin syvää, että vanhempi tippuu työelämästä. Tämä voi johtaa pitkäaikaisiin taloudellisiin ja henkisiin ongelmiin, kertoo Koponen.

Lakisääteiset palvelut eivät voi olla Koposen mukaan paikkakunnista riippuvaisia. Ne on saatava toteutumaan ja tasalaatuisiksi koko maassa.

– Hallitus puhuu paljon tasa-arvosta, mutta tässä tilanteessa näemme jälleen kerran, että ollaan vain puheiden tasolla, Koponen päättää.

Suomen Uutiset