Peltokangas: Caruna-kauppa avasi Pandoran lippaan sähkön siirron riistohinnoitteluun

KOLUMNI Vuonna 2013 sixpack-hallituksen aikana rukattiin voimaan uusi sähkömarkkinalaki, joka mahdollisti sähkönsiirtoyhtiöiden myymisen ulkomaiseen omistukseen. Taustalla sähköyhtiö Fortumin myyntiaikeet. Laki allekirjoitettiin tasavallan presidentin Sauli Niinistön ja silloisen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren toimesta 9.8.2013. Hallituskoalitioon kuuluivat kokoomus, sdp, vihreät, rkp, kd ja vasemmistoliitto.

Itse Caruna-kauppaa olivat valmistelemassa omistajaohjauksesta vastanneet vihreiden Heidi Hautala ja Pekka Haavisto. Hautala ei tiettävästi ollut myötämielinen Fortumin myymiseen ja olisi halutessaan voinut vaihtaa koko Fortumin hallituksen estääkseen kaupan. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska Hautala ”joutui” eroamaan ministerin tehtävistään ja vastaavaksi ministeriksi valittiin Haavisto, joka sitten nopealla aikataululla toteutti kaupan. Kauppahinta oli 2,55 miljardia euroa.

Kauppa itsessään päätettiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa eikä siitä äänestetty valtiopäivillä. Kauppaa käsiteltiin ainoastaan eduskunnan kyselytunnilla 12.12.2013 ja jossa silloinen kokoomuksen pääministeri Jyrki Katainen puolusti kauppaa mm. sillä, että perustettava uusi sähköverkkoyhtiö maksaa veronsa Suomeen. Myös kokoomuksen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori vakuutti, ettei hintapiikkiä lain mukaan sähkön siirtoyhtiöt kykene edes rakentamaan.

Itse kaupan maaliin vienyt omistajaohjausministeri Haavisto ei vaivautunut olemaan keskustelussa edes paikalla, vaan lenteli muissa asioissa Brysseliin.

Kuinkas sitten kävikään siirtohinnoittelun? 80 prosenttisesti ulkomaalaisomistuksessa olevan Carunan vuoden 2014 liikevoitto oli yli 50 miljoonaa euroa, josta veroja yhtiö maksoi Suomeen noin 800 000 euroa eli 1,6 % ja loput rahat hävisivät kuin tuhka tuuleen veroparatiisimaihin. Se siis siitä ”verojen maksusta” Suomeen.

Vertailun vuoksi otan esiin vuoden 2018 liikevoiton, joka oli hulppeat 154,4 miljoonaa euroa. Kolminkertainen liikevoitto neljässä vuodessa eikä Vapaavuoren kieltämästä hintapiikistä ole muka tietoakaan. Ei lisääntyvä voitto sinne yrityksen kassaan tule muutoin kuin jatkuvalla siirtohintojen nostamisella ja verokikkailuilla, eikä tähän trendiin ole näillä näkymin tulosta muutosta. Trendi on vuosi vuodelta nouseva ja kuluttajaa riistävä. Niin sanottuun aggressiiviseen verosuunnitteluun ei suomen hallituksilla ole ollut muutenkaan halua puuttua, vaikka teknisesti se olisi mahdollista verolakeja muuttamalla.

Lain mukaan sähkönsiirtoyhtiöt voivat nostaa siirtohintojaan peräti 15 % joka vuosi eikä mitään määräaikaa ole. Laki on voimassa toistaiseksi. Yksikään yhtiö ei sitä kuitenkaan ole vielä tehnyt vaan nostot ovat pysyneet n. 3-4 prosentin vuosiluokassa. Jo tuo 15 %/vuosi on syy, miksi tähän riistohinnoitteluun tulee valtion taholta puuttua, eikä selitys korkeaan hinnoitteluun sähköverkon parantamisen investoinneista ja uusimisesta oikein mene läpi, sillä lain mukaan yhtiöillä ei voi näiden toimien jälkeen olla ylijäämää ja jos on, pitää se ylijäämä kompensoida kuluttajille takaisin.

Energiavirasto säätelee ja valvoo siirtoyhtiöiden tulosta tältä osin ja määrää hyvityksistä kuluttajille. Mikäli siirtoyhtiö ei näin tee, voidaan se haastaa markkinaoikeuteen. Tiedossani ei ole, onko markkinaoikeuteen saakka ketään vielä haastettu. Se, mikä hiertää monia kuluttajia on, että se on se kuluttaja, joka nämä sähköverkon investoinnit maksaa sähkönsiirtolaskuissaan osamaksuperiaatteella, mutta mitään omistusoikeutta ei verkkoon kuitenkaan synny. Lopulta suurin hyötyjä on osakkeenomistaja.

Caruna on suurin jakeluverkkoyhtiö Suomessa ja kattaa n. 20 % siirtoverkosta. Carunalla on yli 680 000 asiakasta ja näin ollen suuri vaikutusvalta siirtohinnoittelussa. Vaikka yhtiö ei nykyhinnoittelultaan olekaan kallein, antoi se kuitenkin alkuperäisen lähtölaukauksen hintojen villiintymiseen.

Energiaviraston mukaan siirtohinnoissa on suuret alueelliset erot ja itäsuomalainen kerrostalossa asuva kuluttaja maksaa siirrostaan eniten, keskimäärin 16 senttiä kilovattitunnilta. Siirtohinnat halvimman ja kalleimman välillä ovat jopa kaksinkertaiset eikä kuluttaja voi tähän millään vaikuttaa muuten, kuin muuttamalla pois. Siirtoyhtiöillä on monopoliasema alueellaan.

Kuluttajan sähkölasku kasvoi reilut 10 % vuonna 2018, eli noin 85 euroa enemmän kuin vuonna 2017. Sähkölämmittäjän lasku kasvoi noin 260 euroa. Vaikka summat eivät vaikuta kovilta, pitää ottaa huomioon, että hinnat nousevat näillä summilla joka vuosi. Nousevatko palkat, nousevatko eläkkeet ja sosiaaliturva samassa suhteessa? Eivät nouse. Sinä maksat.

Nelivuotinen tarkastelujakso päättyi 2019 ja tätä edellisellä tarkastelujaksolla näitä ahneita siirtoyhtiöitä oli peräti 25, jotka perivät siirrostaan ylihintaa. Yhteensä 175 miljoonaa euroa. Suurimpana perijöinä Elenia ja Caruna. Energiaviraston mukaan vuoden 2019 loppuun mennessä edellisen jakson liikaveloitettu siirtohinta on maksettava kuluttajalle takaisin, eikä ylijäämää nyt päättyneen tarkastelujakson lopussa saa olla. Mielenkiinnolla odottelen energiaviraston uutta raporttia asiasta.

Oravanpyörä, jossa häviäjinä ovat molemmat: valtio sekä kansa.

Omat hallituksemme eivät ole kautta aikojen ymmärtäneet sitä, että pienet sisämarkkinat ja myös työtä tekevän väestön jatkuva köyhtyminen veronkorotusten ja näin ollen lopulta kuluttajahintojen nousun seurauksena eivät nosta talouskasvua, vaan vähentävät sitä radikaalisti. Kun ostovoima laskee, laskevat myös verotulot. Tämän vuoksi katse olisi suunnattava vientiin ja helpotettava esimerkiksi vientiyritysten verotusta siten, että yritykset olisivat kilpailukelpoisia myös maailmanmarkkinoilla. Sähköenergian hinta ja siirtohintojen alentaminen voisi olla myös yksi keino.

Niin kauan, kun Suomi ei ole omavarainen sähköntuotannossaan, hinnoittelevat muut sähkön markkinahinnan. Huoltovarmuutemme on muutoinkin jo koetuksella, eikä hallitusta näytä sekään huolettavan.

Mauri Peltokangas
kansanedustaja (ps.)