Purra: EU-lakien vaikutus puolustusmateriaalien tuottamiseen huolettaa – ”Tästäkin pitäisi uskaltaa puhua”

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra huomauttaa, että tällä hetkellä, kun puolustusmateriaaleista on joka puolella kysyntää ja myös materiaalien hinnat ovat nousseet, EU:n kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmä eli taksonomia vaikuttaa selvästi puolustusteollisuuden mahdollisuuksiin toimia.

Nato on asettanut jäsenvaltioilleen puolustusmenojen kansalliseksi tavoitteeksi kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta painetta menojen nostamisellekin on ilmennyt. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi äskettäin, että kahdesta prosentista tulee jatkossa Nato-maiden puolustusmenojen lattia eikä katto.

Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran mukaan kuitenkaan pelkän kahden prosentin tuijottaminen ei ole järkevää, koska menojen nostamista tulee tehdä tarpeiden mukaisesti.

– Lisärahoituksen tarvetta on seuraavaksi Suomen maavoimissa, hävittäjä- ja laivuehankintojen jälkeen. Jotta kansallisen puolustuksen taso pysyy kovana ja jotta puolustuskyky säilyy, maavoimiin tarvitaan investointeja ja lisäresursseja, että kahden prosentin taso varmasti toteutuu, todennäköisesti jopa kasvaa, Purra sanoi tänään Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vaalipaneelissa.

Myös kokoomuksen kansanedustajan Antti Häkkäsen mukaan kahden prosentin taso puolustusmenoissa tulee ylittää seuraavalla eduskuntakaudella maavoimien kehittämishankkeiden tarpeita varten, joille hankkeille on Häkkäsen mukaan saatava rahoitussitoumukset heti seuraavan vaalikauden alussa.

Puolustusmateriaalin kysyntä kasvussa

Purra huomautti myös, että tällä hetkellä, kun puolustusmateriaaleista on joka puolella suurta kysyntää, minkä seurauksena myös materiaalien hinnat ovat nousseet, EU:n kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmä eli taksonomia vaikuttaa selvästi puolustusteollisuuden mahdollisuuksiin toimia ja tuottaa uutta materiaalia.

– Aseteollisuutta ei ole EU-taksonomiassa laskettu kestäväksi teollisuudenalaksi, koska se on varsin energiaintensiivistä. Tätä huolta olen kuullut sekä kansallisesti että Euroopan tasolla. Tästäkin aiheesta pitäisi uskaltaa pystyä puhumaan, Purra sanoi.

Samalla kun Suomi on nostanut oman puolustuksensa rahoitusta, Suomi on myös toimittanut Ukrainalle toistuvasti raskaita aseita ja ampumatarvikkeita taistelussa Ukrainaan hyökännyttä Venäjää vastaan. Kaikkiaan Suomen Ukrainalle korvattavien asepakettien arvo on äskettäin päätetyn kahdennentoista paketin myötä liki 590 miljoonaa euroa.

Aseapua Ukrainalle oikea-aikaisesti

Vielä vuosi sitten puhuttiin riskistä sodan eskaloitumiseen, mikäli länsi käynnistää Ukrainan auttamisen aseistamalla. Etenkin Venäjän valtiojohdon suulla länsimaita on varoiteltu auttamasta Ukrainaa ja vihjailtu riskeistä. Purran mukaan tällä ei ole merkittävää vaikutusta lännen päätöksiin.

– Me tietenkin arvioimme tilanteen omista lähtökohdistamme kuten myös sen, että Ukraina saa koko ajan enemmän apua ja aseistusta. Kaluston toimittamisen yhteydessä maat pohtivat myös omaa, kansallista puolustuskykyään ja turvallisuutta, ja kaikki tämä yhdessä määrittää sen, miten edetään.

– Vielä ei ole ollut aika hävittäjille, mutta mitä ilmeisimmin sekin tulee pian. Olisikin tärkeää, että toimitukset tapahtuisivat oikea-aikaisesti, jolloin avusta on mahdollisimman paljon hyötyä, eikä vasta sitten, kun paine esimerkiksi mediasta tai kansalaisyhteiskunnasta etenee.

Suomi Natoon ennen Ruotsia?

Suomen ja Ruotsin Nato-prosessi on loppusuoralla. Tunnetusti enää vain Unkarin ja Turkin ratifioinnit puuttuvat.

Vaikka Yhdysvaltoja myöten kaikki muut Nato-maat ovatkin ratifioineet Suomen ja Ruotsin hakemukset, Nato-keskustelua on viime kuukasina käyty suuren epävarmuuden tilassa esimerkiksi siitä syystä, että Unkari on toistuvasti lykännyt Suomen ja Ruotsin hakemusten käsittelyä. Myös Turkki on vihjannut, että se saattaisi erottaa maiden hakemukset toisistaan ja päästää Suomen ennen Ruotsia Natoon.

Purra ei liiemmin lähtenyt spekulointeihin mukaan.

– Sitä emme ensisijaisesti tavoittele vaan lähdemme siitä, että Suomi ja Ruotsi yhdessä pääsevät Naton jäseniksi. Mutta mikäli jäljellä olevat maat päättävät ratifioida ensiksi Suomen, niin sitten Suomi menee edeltä Natoon. Siinä tilanteessa se on myös Ruotsin ja Pohjois-Euroopan kannalta parempi vaihtoehto kuin se, että jäisimme ”porstuaan odottamaan”.