Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Ilmari Rostila: Joustamattomuus vesittämässä kielikokeilun – ”Vaikenemisen kulttuuri pakkoruotsin ympäriltä on murrettava”

Perussuomalaisten vaatimuksesta vuoden 2015 hallitusohjelmaan kirjattu kielikokeilu, jonka puitteissa pieni määrä koululaisia oli tarkoitus vapauttaa pakollisesta ruotsin opiskelusta, näyttäisi olevan kuivumassa kokoon. Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Ilmari Rostila näkee kokeilun epäonnistumiselle useita syitä.

Näillä näkymin kokeiluun on osallistumassa noin 450 oppilasta, mikä ei ole lähelläkään alkuperäistä 2 500 oppilaan tavoitetta. Se on erittäin huono tulos ja syitä kokeilun vesittymiseen löytää etsimättäkin. Suurin syy epäonnistumiselle oli se, etteivät kokeilun ehdot olleet sellaisia, että vanhemmilla olisi ollut mahdollisuuksia nähdä sitä myönteisenä hankkeena.

– Isoin ongelma oli se, ettei kokeiluun osallistuvia suoraan vapautettu ruotsin opiskelun vaatimuksesta korkeakouluissa ja yliopistoissa, vaan asia jätettiin näiden oppilaitosten harkittavaksi. Käyttäisin sanaa kaksoisviestintä, eli tehdään kokeilu, mutta laaditaan kokeilun säännöt sellaisiksi, ettei siihen osallistuminen innosta, kertoo Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Ilmari Rostila.

Käsijarru päällä

Syitä kielikokeilun vähäiseen suosioon voidaan hakea myös poliittisista puolueista, joista vain hyvin harvalla tuntuu olevan aitoa mielenkiintoa kielipolitiikan muuttamiseksi. Myös opetus- ja kulttuuriministeriöllä on ollut kokeilun kanssa käsijarru päällä, koska mistään vaatimuksista ei olla valmiita joustamaan.

– Jos kielipolitiikkaa halutaan oikeasti lähteä muuttamaan, pitää luopua yliopistojen ja korkeakoulujen asetuksista, jotka edellyttävät pakollista ruotsin opiskelua. Ruotsin opiskelu ei saisi olla tutkinnon saamisen ehto. On myös kohtuullista, että julkisten tehtävien ja virkojen yleisistä kelpoisuusehdoista poistetaan vaatimus osata ruotsia. Osaamisen vaatimus tulee sen sijaan määritellä todellisen tehtäväkohtaisen osaamistarpeen pohjalta.

– Ruotsin osaamista voitaisiin edellyttää esimerkiksi kaksikielisissä kunnissa, mutta ei yleisellä tasolla kaikilta. Myös ajatus, että ruotsin osaaminen kuuluu yleissivistykseen, on vanhentunut, Rostila pohtii.

Näillä ehdoilla kokeilun tavoitteet eivät toteudu

Kielikokeilun tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään, voisiko suomalaisten yksipuoliseksi todettua kielitaitoa monipuolistaa lisäämällä ruotsin vapaaehtoisuutta. Asian selvittäminen tällä kokeilulla ei onnistu. Suurin syy kokeilun saamaan vähäiseen mielenkiintoon on siinä, että osallistujille ei selvästi luvattu ruotsin osaamisvaatimuksista luopumista yliopistoissa ja korkeakouluissa.

– Harvassa lienevät sellaiset vanhemmat, jotka varmuudella tietävät, etteivät heidän lapsensa koskaan mene yliopistoon, korkeakouluun tai julkisen sektorin tehtäviin. Kokeilun ehdot olivat sellaiset, että ruotsin poisvalinta näyttää tyhmältä. Vapaaehtoisuuden lisäämisen vaikutuksia ei pystytä siten selvittämään, Rostila toteaa.

Ruotsin asemalla pitkät perinteet

On paljon historiallisia syitä sille, miksi ruotsin kielellä on perinteisesti ollut Suomessa tietty asema. Toisen maailmansodan jälkeen luovuttiin kieliopetuksessa käytännön kysymyksistä ja luotiin pohja pohjoismaiselle identiteettipolitiikalle, jossa määriteltiin, mitä kieliä suomalaisten pitää osata. Kuskin paikalla istui tuolloin muiden muassa RKP.

– Se oli kylmän sodan aikaa, ja kehitys jatkui aina Neuvostoliiton romahtamiseen saakka, jolloin vasta alettiin pikku hiljaa kyseenalaistaa, onko ruotsin kielen osaaminen välttämätöntä kaikille suomalaisille. Ei voi olla minkäänlaisen käytännöllisen politiikan lähtökohtana, että järjestelmää pidetään yllä välittämättä kansalaisten tarpeista. Asiassa on esiintynyt myös epävirallista painostusta Ruotsin taholta jo vuodesta 1968 lähtien, jota Suomessa on myötäilty, Rostila kertoo.

Aika on ajanut vanhanaikaisen ja jäykän kielipolitiikan ohi

On muistettava myös, että korkeampi suomenkielinen opetus on Suomessa historiallisesti hyvin nuorta. Kun suomenkielistä opetusta ei 1800-luvulla ollut, puhui sivistyneistö ruotsia. Vasta vähitellen, suomalaisuusliikkeen toiminnan tuloksena, tuli suomen kielestä sivistyksen kieli.

Vastaavasti suomenkielisten suhde ruotsin kieleen on luonnollisen kehityksen tuloksena muuttunut. Ruotsista on muodostunut käytännössä vieras kieli. Tämä on ymmärrettävää, kun suomenkielisillä alueilla ruotsin puhujat ovat harvassa. Ruotsin asemalla on Suomessa pitkät perinteet, mutta nyt olisi jo aika siirtyä ajan vaatimuksia vastaavaan joustavaan kielipolitiikkaan.

– Ei voi olla niin, että valtio määrittelee ruotsin osaamisen osaksi suomalaisuutta. Aika on ajanut sellaisen ohi. Kun sosialismikin on romahtanut, ei kylmä sotakaan enää tarjoa perusteita nykyisen jäykän kielipolitiikan jatkamiselle, Rostila sanoo.

Suomalainen systeemi on ainoa laatuaan

Suomi on maailman ainoa länsidemokratia, jossa viiden prosentin kielivähemmistön kieltä opetetaan väkisin yli 90 prosentin enemmistölle. Vaikka suomalaista systeemiä on toisinaan yritetty perustella vertaamalla sitä muihin monikielisiin maihin, huomaa vähänkin pintaa raapaisemalla, miten ontuvia vertaukset ovat.

– Kanadassa ranskan kieli ei ole kaikille pakollinen ja asetelma on muutenkin toinen, koska ranska on englanninkielisten ensimmäinen vieras kieli; Belgiassa noin puolet puhuu ranskaa ja toinen puoli hollantia. Sveitsissä saksankielisten ei tarvitse opetella ranskaa pakollisena kielenä. Irlannissa lähtökohta on täysin erilainen, koska siellä kansalaiset ovat unohtaneet alkuperäisen kielensä ja iirinkielen opetus tähtää juurikin kansallisen perinteen elvyttämiseen. Vastaavaa järjestelmää kuin Suomessa ei siis ole muualla, kertoo Rostila.

Pakkoruotsi on väärin

Jotta vinoutuneesta kielipolitiikasta ja pakkoruotsista päästäisiin eroon, pitäisi asiassa saada aikaan poliittista kilpailua puolueiden välillä ja antaa kansalaisille mahdollisuus äänestää sellaisia poliittisia puolueita ja poliitikkoja, jotka ajavat kielipolitiikan uudistamista.

– Vaikenemisen kulttuuri pakkoruotsin ympäriltä on murrettava. Joka siinä onnistuu, tekee valtavan suuren palveluksen kaikille suomalaisille, Rostila uskoo.

Kielikysymys hiertää myös kieliryhmien välejä. Ärtymys ei välttämättä näy minään suoranaisena vihana tai vihapuheena, mutta Rostila tietää monen suomalaisen olevan tilanteesta harmissaan. Pakkoruotsi on väärin. Suomen- ja ruotsinkielisten välit parantuisivat, jos ruotsin opiskelu perustuisi vapaaehtoisuuteen.