akateeminen tutkimus

Mikä tahansa tohtorin tutkinto ei ole enää automaattisesti kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Merkittävä osa nykyisestä akateemisesta humanistisesta tutkimuksesta on absurdia. Asiasta kirjoittaa brittilehti Spectator. Kirjoittaja Arabella Byrne on itse akatemiasta journalismin pariin palannut filosofian tohtori, joka näkee tutkintojen arvon menettävän hohtoaan. Isossa-Britanniassa tohtoriopintojen parissa on lähes ennätysmäärä ihmisiä. Samaan aikaan työelämässä on pulaa kovatasoisista käytännön osaajista. Arabella Byrnen mukaan veronmaksajat rahoittavat kyseenalaista akateemista tutkimusta. Hän muistuttaa, että Isossa-Britanniassa toimiva, Suomen Akatemian kaltainen tutkimusneuvosto on saanut kritiikkiä eriskummallisten ja poliittisesti värittyneiden hankkeiden tukemisesta. Tutkijat ovat käyttäneet verovaroja esimerkiksi ”osallistavan audiovisuaalisuuden” avulla Palestiinan aaveilmiöiden tutkimiseen, ”queer-tekstitysten materiaalisuuden” selvittämiseen sekä menstruaation kuvaamiseen elokuvissa.

Opiskelija käytti tenttivastauksensa yhdessä osassa sanaa ”islamisaatio.” Tentaattori ilmoitti, ettei tenttivastausta voi arvioida, koska siinä esiintyi termi, joka ei yliopiston mielestä ollut "akateemisesti vakiintunut". Tapaus osuu tieteenteon ytimeen. Opiskelija oli ehdottanut islamisaatiota jatkotutkimuksen aiheeksi. Jos jotakin väitettyä tai oletettua ilmiötä ei saa ehdottaa edes tutkimuskohteeksi siksi, että ilmiö ei ole ”akateemisesti vakiintunut”, putoaa tutkimukselta pohja. Yliopistojen tehtävä kun on juurikin tutkia sitä, mikä ei ole vielä tiedossa.