Lue uusin: PS-lehti 4/2026

PS-Naiset 2/2026

PS-Naiset 1/2026

Bergbom tulistui Veronika Honkasalolle: ”Suomi ei ole velkaa Somalialle”

Maahanmuutto pienituloisuuden kasvun taustalla – Rostila: ”Luvatut huippuosaajat löytyivät leipäjonoista”

Seppänen jyrähtää Tavion Somalia-kohusta: ”Vain sairas maa löylyttää omaa ministeriään”

Purra: Lindtmanilta ei vieläkään säästölistaa – nuoruustarinoita sen sijaan riittää kirjan verran

Yleislakko meni mellakoinniksi Espanjassa – hövelin maahanmuuton aktivoima asuntokriisi ravistelee maata vaalien alla

Garedew: ”Myös Suomen on julistettava Suomen islamilainen yhdyskunta ja Muslimiveljeskunta terroristijärjestöiksi”

Helsinki varautuu opettamaan 54 äidinkieltä – samaan aikaan perheet karsastavat vieraskielisiä kouluja

Viron yleisradio pyörittää kanaviaan murto-osalla Ylen kustannuksista – sopeuttamisvaraa  Suomessa jopa 350 miljonaa euroa

Somalian media noteerasi Tavion linjan – Yle uutisoi päätöksestä somaliksi

EVA: Menoleikkaukset saavat suomalaisilta selvästi enemmän kannatusta kuin veronkiristykset

Teemu Keskisarjan kolumni: Ylen tanskalainen roskapönttö

Näissä helsinkiläiskouluissa yli puolet oppilaista on vieraskielisiä

Tynkkynen pudotti uutispommin RKP:lle: Ruotsinkieliset nuoret tyrmäävät lisämaahanmuuton

Ruotsin hallituskriisissä täyskäännös – Åkesson: ”Olette omillanne”

Tavio torppasi hankkeet Somaliaan

Oikeus tuomitsi kaksi ulkomaalaistaustaista nuorta – pahoinpitelivät ja puukottivat 15-vuotiasta Helsingin Kaivopuistossa

Koneen Säätiön rahoittama liike ja Elokapina tunkeutuivat hakkuutyömaalle – aktivistien väitteet romahtivat faktantarkistuksessa

Puolassa kansallinen surupäivä – Krakovan joukkoampuja surmasi myös oman perheensä

Ulkomaalaistaustainen mies raiskasi ravintolassa tapaamansa päihtyneen naisen – yli kaksi vuotta vankeutta

Somalian avustusrahat jäihin – Vigelius: ”Erinomaista”

Henkilökuva

Jussi Halla-ahon elämäkerta julkaistaan viikon kuluttua – tulossa on vaihteeksi kirja, jossa esitetyt tiedot pitävät paikkansa

HENKILÖKUVA | Kansanedustaja Juho Eerolan (ps.) on kuluvalla eduskuntakaudella toiminut varapuhemiehenä. Hän raottaa nyt Suomen Uutisille työskentelytilojaan ja kertoo ajatuksiaan eduskunnasta sekä oman roolinsa muutoksista. Hän puntaroi myös syitä sille, miksi miesten, isien ja poikien asema ei yhteiskunnassamme ole niin vahva kuin sen pitäisi olla. 

Katso haastattelu täältä: :
<iframe loading="lazy" title="Juho Eerola puhuu kauniisti isyydestä." width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/XuO3HZG1FsU?start=570&#038;feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
Suomen Uutisten toimittaja Maria Asunta haastattelee varapuhemies Juho Eerolaa. Youtube, 15 min 25 sek.
Eerola pohtii kulunutta vuosikymmentä. 2011 eduskuntaan nousseen miehen viestintätyyli on nykyään rauhallisempi, mutta huolenaiheet ovat pysyneet samoina. Miesten, isien ja poikien asema huolettaa.
&#8211; Pojat ovat hukassa. He pärjäsivät entisessä maailmassa paremmin. Yhteiskunta häivyttää maskuliinisia roolimalleja. Naisten asioissa on menty eteenpäin, mutta miesten asioissa ei ole edetty niin paljon kuin olisi ollut suotavaa, Eerola pohtii.
Hän oudoksuu erityisesti sitä, miksi valtavia ihmisjoukkoja koskevat ongelmat &#8211; kuten lastensuojelu ja huostaanotot &#8211; eivät saa mediassa ansaitsemaansa huomiota. Sen sijaan translain tapaisista marginaalisen kokoista ihmisryhmää koskevista asioista vouhkaa koko mediakenttä.

Juho Eerola puhuu kauniisti isien ja poikien puolesta

James Hirvisaari on oikeasti rauhallinen, hillitty ja hiljaa puhuva mies. Hän on myös kansanedustaja, laki- ja talousvaliokunnan jäsen ja mm. kotikuntansa Asikkalan valtuutettu ja Vääksyn Kanava Jazz -tapahtuman taiteellinen johtaja.
Maahanmuuttokriitikkona tunnettu mies tunnetaan myös erikoisesta etunimestään, joka ei ole perinteisen suomalainen.
&#8211; Nimestäni huolimatta olen sataprosenttisesti hämäläinen. Äiti on syntyisin Viljakkalasta ja isä Asikkalasta. Ristimänimi on Erkki, ja Ekiksi minua aikoinaan kutsuttiin. Nykyinen nimeni on musiikkipiireissä syntynyt taiteilijanimi, jonka otin viralliseksi 90-luvun alussa, James selventää.
Papiksi opiskeleva veturinkuljettaja
Moni luulee, että papiksi lukenut mies hurahti jostain syystä veturinkuljettajaksi, mutta ei siinä niin käynyt.
&#8211; Päinvastoin, kirjoitin jo 7-vuotiaana kaverini ystäväkirjaan, että minusta tulee veturinkuljettaja, ja niin sitten tulikin. Työni ohessa olen sitten opiskellut teologiaa. Suunnittelin niin, että olisin sopivan hitaalla aikataululla saanut opinnot valmiiksi, kun pääsen rautateiltä eläkkeelle. Koska matkaan tuli suuria elämänmuutoksia, opinnot jäivät sikseen, James naurahtaa.
&#8211; Olen kuitenkin edelleen yliopiston kirjoilla. Metafysiikka on aina ollut intohimoni, ja teologian opiskelu on ollut kaiken kaikkiaan hyvin mielekästä. Olen hurahtanut erityisesti kirkkohistoriaan ja muinaiskreikkaan.
Veturi ei tuonut James Hirvisaarta eikä usko johdattanut, kun hän lähti mukaan politiikkaan.
&#8211; Politiikkaan vei huoli Suomen tulevaisuudesta, ja halusin lähteä tukemaan hienoa kansanliikettä eli perussuomalaisia. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut upota näin syvälle politiikan syövereihin kuin nyt olen. Eli ei työ eikä kristinusko mitenkään valintoihini vaikuttanut, hän painottaa.
&#8211; En ollut koskaan aiemmin kiinnostunut politiikasta, mutta perussuomalaisista löysin puolueen, jonka ohjelmaan voin täydellisesti yhtyä. Iloitsen siitä, että esimerkiksi eduskuntavaaliohjelmassamme ei ole yhtäkään lausetta, jota en voisi sataprosenttisesti allekirjoittaa. Perussuomalaiset on kristillissosiaaliseen arvopohjaan perustuva kansallismielinen puolue, mikä sopii minulle kuin nenä päähän.
Erotettiin eduskuntaryhmästä
Hirvisaari on saanut matkan varrella lunta tupaan myös omiltaan, kuten esimerkiksi silloin,  kun hänet erotettiin eduskuntaryhmästä kahdeksan kuukauden ajaksi. Välirikon syynä oli Hirvisaaren haluttomuus erottaa eduskunta-avustajansa, kun tämä joutui keskelle ”hihamerkkikohua”.
&#8211; En erottanut avustajaani, koska olisin joutunut erottamaan hänet toimittajien valehtelun takia. Sellaista oikeudentuntoni ei tietenkään sallinut. Lahjakas avustajani ei ole koskaan ehdottanut kenellekään hihamerkkejä, vaan hän kirjoitti tyylinsä mukaista satiiria. Pidin eduskuntaryhmän reagointia hätiköintinä, mutta se on nyt ollutta ja mennyttä, Hirvisaari painottaa.
Naisten puolesta vihaa vastaan
Usein monikulttuurisuuden arvostelijoita pidetään nimenomaan muslimivihamielisinä. Näin ei ole aina, sanoo James Hirvisaari. Hirvisaari sai kuitenkin hovioikeudelta sakkotuomion muslimien arvostelusta. Ja edelleen häntä suututtaa monien – ei kaikkien – muslimimiesten suhtautuminen tyttöihin ja naisiin.
&#8211; Eniten minua ärsyttää naista monin tavoin alistava kulttuuriympäristö, jossa myös islam majailee. Eli ei itse uskomisessa välttämättä mikään häiritse, mutta islamin ääriuskonnollinen tulkinta on toki suuri ongelma. Ei kuitenkaan pidä yleistää, sillä esimerkiksi sisareni mies on muslimi, eikä hänessä ole yhtään mitään moitittavaa. Ajattelen niin, että islam kaipaa valistusta, Hirvisaari perustelee.
Väitteet, joiden mukaan omat koirat olisivat purreet ja pakottaneet hänen eroamaan Suomen Sisu -järjestöstä, ovat Hirvisaaren mukaan pötypuhetta.
&#8211; Luovuin nuorisojärjestöstä jo ikänikin takia, mutta painostuksena olen todellakin kokenut sen, kun poliittinen vastapuoli on lyönyt Suomen Sisun jäsenyydellä perussuomalaisia. Esimerkiksi ministeri Tuomioja on syytellyt puolueen puheenjohtajaa sen takia erittäin ilkeästi, Hirvisaari huomauttaa.
&#8211; Oman puolueen jäsenet eivät tietenkään painostaneet minua, koska he ilmeisestikin tietävät, että Suomen Sisu ei ole mikään epämääräinen äärijärjestö vaan Suomalaisuuden liittoon verrattava, kansallismielinen ja varsin kunniallinen yhdistys.
Kirjoitan kärkevästi
Kansanedustaja James Hirvisaarta voi – ainakin ulkoisesti ja käyttäytymisen perusteella &#8211; luonnehtia vakaaksi ja tyyneksi henkilöksi, mutta häntä on arvosteltu lujastikin poliittisten vastustajien toimesta.
&#8211; Olen rauhallinen mies, mutta kirjoitan aika kärkevästi. Olen varmasti sanonut suoria sanoja vihreistä ja muistakin poliittisista kilpailijoista. Heitä en moiti harmistumisesta, mutta mediaa kritisoin. Väitän, että kansalaisten ja perussuomalaisten välissä on valehteleva media. Tosin olen havaitsevinani, että vihdoin ollaan jo menossa parempaan suuntaan, Hirvisaari lataa.
Hirvisaari kirjoitti maaliskuun alussa Uuden Suomen blogissaan ”Ketut ja konnat” mm. seuraavasti: ”Pahanpuhujia en voi arvostaa. Pahanpuhujilla on musta sydän. Pahanpuhujilla on paha tahto. Pahanpuhujat myös kirjoittavat. Pahanpuhujat eivät rakenna vaan hajottavat”.
&#8211; Käytän toki värikästä kieltä, mutta en koskaan kirjoita vihan vallassa. Demonisointi on poliittisen vastustajan käyttämä lyömäase, jolla pyritään leimaamaan erityisesti niitä, joiden mielestä monikulttuurisuus ei ole ihanaa. Pikemminkin vastustajien kynästä irtoaa jatkuvasti silkkaa vihapuhetta perussuomalaisia vastaan, vihapuhujaksi leimattu Hirvisaari muistuttaa.
Valittu linja pitää 
James Hirvisaari ei suostu kantamaan ”vastarannan kiisken” manttelia. Hänen mielestään syyllisiä hänestä piirrettyyn kuvaan ovat toimittajat.
&#8211; Kohut syntyvät toimituksissa. Toisaalta on hyvä, että on vauhtia, vaarallisia tilanteita ja säpinää, sillä keskeinen tavoitteeni on keskustelun synnyttäminen. Se ei aina onnistu ilman ravistelua. Minusta on pääasia, että omien piirissä jokaista tuetaan eikä erehdytä median ansoihin. Vastapuolihan yrittää meitä hajottaa kaikin mahdollisin keinoin. Kiilaa yritetään lyödä milloin kenenkin väliin, Hirvisaari uskoo.
Kohuista huolimatta Hirvisaari aikoo pitäytyä omassa linjassaan.
&#8211; Eihän koira karvoistaan pääse. Luulen, että kohutoimittajatkin vähitellen oivaltavat jutun jujun. Näet ei jokaisesta Twitter-viestistä kannattaisi otsikoita repiä. Eli aion toki jatkossakin kirjoittaa värikkäästi. Sehän on minut politiikkaan tuonut. Minkä olen ennen vaaleja luvannut, se pitää myös vaalien jälkeen, hän huomauttaa.
&#8211; Olen suora ja lahjomaton kanava kansalaismielipiteelle EU-kriittisyydessä, maahanmuuton järkiperäistämisessä, suomalaisuuden puolustamisessa, vallan väärinkäytön tuomitsemisessa ja totuudenmukaisen tiedonvälityksen vaatimisessa. Siinä lienee yhdelle miehelle perussuomalaista linjaa ihan riittävästi.
(Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 6/2013 -lehdessä)

James Hirvisaari – hiljainen öykkäri

Ossi Sandvik käveli Mannerheimintien laitaa kohti Töölössä tuolloin sijainnutta puoluetoimistoa.
Oli kesä 2007. Musiikkitalon kohdalla oli vain karu monttu ja perustuksien aiheet.
&#8211; Ajattelin, että perustuksia sitä tässäkin vasta valetaan, Sandvik muistelee kuuden vuoden takaisin tunnelmiaan ja lisää:
&#8211; Perusta on valettu huolella ja työ on tuottanut tulosta.
Kiireisen puoluesihteerin elämä pitää Sandvikin arkisin tiiviisti kiinni helsinkiläisessä elämänrytmissä. Välillä tie vie kokouksiin ja tapahtumiin eripuolille maata. Usein reissut painottuvat viikonloppuihin, mutta silloin, kun on mahdollista, hän suuntaa kotiinsa Jalasjärvelle, jossa koulunkäyntiavustajana työskentelevä Päivi-vaimo pitää kotia pystyssä.
&#8211; Matkustelu ei rasita minua. Viihdyn hyvin sekä maalla että kaupungissa – ja nyt sitä on juuri sopivassa suhteessa, hän sanoo.
Suomi on paras matkailukohde
Vapaa-ajan harrastuksia on turha kysellä Sandvikiltä – niihin ei ole nyt aikaa. Jos sitä olisi, hän viettäisi aikaa enemmän perheensä luona, harrastaisi puutöitä, kävisi kalassa ja paneutuisi palveluskoiraharrastukseensa.
&#8211; Yhtenä haaveena olisi kasvattaa vielä rottweiler-koira rinnalle kulkemaan, useamman rottiksen kasvattanut Sandvik visioi.
Matkustelua tai saati sitten lomailua Sandvik ei ole juuri ehtinyt harrastaa, sitten nuoruusvuosien Ruotsiin ja Norjaan suuntautuneiden virvelöintireissujen.
&#8211; Mikäli minulta sattuisi löytymään vapaata aikaa, matkustelisin pitkin Suomea. Minulla on niin monta sauna- ja kalapaikkaa vielä käymättä – kutsuja riittää. Eikä missään ei ole niin hienoa matkustaa kuin Suomessa, hän tunnelmoi.
Pientalon ahkera poika
Sandvik syntyi nelilapsiseen perheeseen.
&#8211; Meitä oli kolme veljestä ja sisko, mutta pieni siskoni oli kuollut jo ennen syntymääni. Suunnaton suru kohtasi perhettämme toistamiseen, kun menetimme pikkuveljen ollessani itse 5-vuotias. Elämän rajallisuus iski karulla tavalla tietoisuuteeni jo varhaisella iällä. Se oli kovaa ja raskasta aikaa perheelle, hän kertoo.
&#8211; Perheen äiti emännöi pitkälti pientilan arkea itsekseen, sillä isäni toimi maanviljelyn lisäksi rakennustöissä sekä -urakoitsijana, ja joutui välillä matkustelemaan paljon ympäri Suomea.
Sotien jälkeinen aika pikkutilalla piti koko perheen elämän työntäyteisenä. Konekantaa ei juuri ollut, työ oli fyysistä ja raskasta. Leikkien ohella Sandvikin lapsilla olikin aina jotain puuhaa pihapiirissä.
&#8211; Totuin jollain tavoin lapsesta asti tekemään töitä. Ahkeruus on meidän suvussamme veressä, mutta ei se minulle luontaista ollut lapsena. Mieluummin pyrin värkkäilemään omia touhujani silloinkin, kun olisi pitänyt tehdä jotain oikeasti tarpeellista, Sandvik hymähtää.
Aikaa riitti silti perinteisimpiin maaseutulasten töihin.
&#8211; Kyllä me kylän ”kakarat” kujeilimmekin eemelimäisillä tempuilla, mutta mitään häjyjä kolttosia ne eivät olleet, Sandvik nauraa.
Urheilua ja puutöitä
Nuorempana Sandvik urheili runsaasti. Juoksuharrastuksen makuun hän pääsi 1970-luvun alussa Lasse Virenin ja Juha Väätäisen innoittamana.
&#8211; Siihen aikaan oli vallalla melkoinen hölkkäinnostus, jota sitten kesti aikansa ja kun maalla asuin,  niin hiihtäminen oli luontevaa talviliikuntaa. Nyttemmin urheilun harrastaminen on jäänyt olemattomiin. Ja jos penkkiurheilen, seuraan mielelläni yleisurheilua, Sandvik selittää.
Puusepän ammatista haaveilleen Sandvikin ensimmäinen virallinen kesätyö oli perinteinen raksaduuni.
&#8211; Taisin olla viisitoista eli juuri ja juuri mopoikäinen. Ja moporahathan sinä kesänä sitten tienattiinkin, hän tarkentaa.
Puusepän ammatti jäi Sandvikin osalta kakkostyöksi, sillä moottorit ja autot veivät miehen mielenkiinnon vuosikymmeniksi.
&#8211; Korjaamo- ja huoltamoalalla sitä tulikin sitten oltua töissä yhteensä 20 vuotta. Autojen varaosapuolella sekä pitkään huoltamonhoitajana ja -esimiehenä, Sandvik kertoo.
Kiinnostus puutöihin on kuitenkin säilynyt läpi elämän, sillä Sandvik nikkaroi yhä &#8211; tosin perinteisiä tuppipuukkoja. Ainoastaan puukon pää tehdään puusta ja tupen lesti, jos sekään.
Harrastuksen pariin hän ajautui yhdessä poikiensa kanssa. Hän oli ilmoittanut poikansa puukkojenrakennuspajaan. Poikien kuskina olleelle Sandvikille autossa istuminen kävi tylsäksi, joten hän lähti kokeilemaan miten puukon rakentaminen vanhalta puusepältä sujuisi.
&#8211; Ensimmäisestä puukostani tuli yllättävän hyvä. Erityisen hienoa on kuitenkin se, että kaikki me &#8211; minä ja poikani &#8211; osaamme tehdä kelvon tuppipuukon alusta loppuun omin käsin, Sandvik kehaisee.
Mies jytkyn takana
Puolueensa vankkana taustahahmona tunnettu Sandvik ei nosta itseään jalustalle – ei perinteisessä mediassa tai saati sitten sosiaalisessa mediassa.
&#8211; Sosiaalisen median sijaan keskityn töihini. Facebookit ja twitterit vaatisivat aikaa, jota minulla ei ole. Perinteisempää mediaa tulee kuitenkin seurattua tiiviisti uutisten, ajankohtaisohjelmien, dokumenttien ja päivän lehtien kautta, hän sanoo.
Omia uran kohokohtia hänen on vaikea summata. Tosin puolueen suosiosta hän suostuu ottamaan itselleen edes vähän kunniaa.
&#8211; Olin järjestötyössä mukana jo 1990-luvulla, kun Suomen maaseudun puolue (SMP) tuli tiensä päähän. Vuonna 1995 olin yksi niistä puolueen kannattajakorttien kerääjistä &#8211; 5 000 nimeä saatiin kasaan. Ja siitähän se perussuomalaisen puolueen historia sitten alkoi, hän muistelee.
Tulevaisuuden poliittisista tavoitteistaan Sandvik ei osaa sanoa vielä mitään.
&#8211; Pienen ja suuren puolueen aikana olen tehnyt niin monen moista – töitä on mennyt ja niitä on tullut. Tehtävät ovat siis vain vaihtuneet. Elän aina niin vauhdikkaasti ”tätä päivää”, hän myhäilee.
Tuoreet kannatusluvut myhäilyttävät
Puoluesihteeri myhäilee tyytyväisenä, kun perussuomalaisten kannatus jatkaa kasvuaan. Viimeisimmissä gallupeissa puoleen kannatus hipoo jo 19 prosenttia. Sandvikin mukaan hallitusta pitää kasassa enää perussuomalaisten pelko.
&#8211; Meillä taas menee mukavasti – tällaisia gallup-käppyröitä on mukavaa seurata, Sandvik myöntää.
Sandvikin mukaan Ylen tuore gallup, joka nostaa perussuomalaiset keskustan ja kokoomuksen jälkeen kolmanneksi, merkitsee kauhua niille, jotka kuvittelivat perussuomalaisten kannatuksen olevan kunnallisvaalien tuloksen tasolla.
&#8211; Nouseva linja merkitsee palkintoa pitkäjänteiselle linjalle. Perussuomalaiset on ja pysyy kasvavana voimana Suomen politiikassa!
Miksi kokoomus sitten roikkuu ykkösenä tai kakkosena? Sandvikin mukaan kokoomus on huolehtinut imagopolitiikastaan pitkään hyvin. Mutta tuskin sekään jatkuu loputtomiin. Muuta selitystä hän ei kokoomuksen menestykselle löydä.
&#8211; Kokoomus on hyvinvoivien puolue, mutta tuskin tässä maassa on niin paljon hyvinvoivia. Ehkä monet sitten haluavat samaistua hyvinvoiviin. Kokoomuksen politiikasta ei menestys voi johtua, Sandvik toteaa.
Kokoomuksen heikkouksina hän pitää hurmahenkistä europolitiikkaa ja ylimielisyyttä, joka henkii SDP:stäkin.
&#8211; Korvat kuuntelevat, mutta nöyryys on unohtunut!
(Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 6/2013 -lehdessä)
&nbsp;
KUKA?  
Nimi: Ossi Sandvik 
Syntymäaika ja paikka: 16.4.1953 Jalasjärvellä 
Perhesuhteet:vaimo Päivi, kolme aikuista poikaa ja koira 
Kotikunta: Jalasjärvi 
Koulutus: kansalaiskoulu, useita ammattikursseja 
Puoluetoiminta: Perussuomalaiset rp: puoluehallitus, puoluesihteeri 2007-, puoluevaltuuston jäsen (1997-2000), 2004-, Etelä-Pohjanmaan piirin sihteeri (1997-2001, 2004-2006), Etelä-Pohjanmaan piirin vpj. (1995-1996), Jalasjärven Perussuomalaiset ry:n pj. 2007-, Jalasjärven Perussuomalaiset ry:n sihteeri (1995-1997), Perussuomalaiset rp:n perustajajäsen (1995) 
 Kunnalliset luottamustehtävät: Jalasjärven kunta: kunnanvaltuutettu (1993-1996), 2009- varavaltuutettu (1997-2000,  2005-2008), sosiaalilautakunnan jäsen (1993-1996), valtuuston ja vaalilautakunnan jäsen (1993-1996),  terveyslautakunta valvontajaoston jäsen (1989-1992), kunnanhallituksen varajäsen (1991-1992, 2001-2004), terveyslautakunnan varajäsen (1987-1988) 
Eduskuntatoiminta: kansanedustaja Raimo Vistbackan avustaja (2003-2004)

Puoluesihteeri Ossi Sandvik – periksiantamaton pohjalainen

Perussuomalaisten kansanedustajan Jussi Halla-ahon mukaan hänestä tuli poliitikko vahingossa.
&#8211; Satuin olemaan oikeassa – tai väärässä – paikassa oikeaan aikaan. Lähdin blogini lukijoiden yllyttämänä ehdokkaaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleihin, ja sillä tiellä ollaan.
Halla-aho kasvoi ja vietti nuoruutensa tamperelaisessa Peltolammin lähiössä. Sairaanhoitaja-äidin ja bussikuski-autokoulunopettaja-toimittaja- isän lisäksi perheeseen kuului kaksi ja puoli vuotta vanhempi isosisko.
Lapsuudessaan 1970- ja 1980-lukujen taitteessa nuori koulupoika haaveili arkeologin urasta.
&#8211; Kaivaminen ja etsiminen on ollut minusta aina hyvin kiehtovaa.
Ensimmäiseen haaveammattiin liittyy myös Halla-aholle mieluisa nuoruusmuisto.
&#8211; Ala-asteella paras kaverini Janne asui alakerrassa. Huoneemme olivat päällekkäin. Päätin joskus tehdä Jannen huoneeseen suoran reitin hakkaamalla vasaralla lattiaani reijän.
Kyllä siihen jonkinlainen monttu tulikin, mutta isompana ymmärsin, että olin päässyt työkaluillani vain muovimaton läpi. Muuten vietimme paljon aikaa metsissä ja kallioilla, joita Peltolammilla varsinkin tuohon aikaan riitti, Halla-aho nauraa.
Tarjoilijasta tutkijaksi
Peruskoulun jälkeen Halla-aho ei harkinnut ammattikoulua, vaan meni suoraan lukioon. Lukion jälkeen Halla-aho jatkoi opintojaan Pirkanmaan hotelli- ja ravintolaoppilaitoksessa, josta hän valmistui tarjoilijaksi vuonna 1994.
Helsinkiläinen Halla-ahosta tuli vuonna 1995, kun hän aloitti venäjän kielen opinnot Helsingin yliopistossa.
&#8211; Valmistuin maisteriksi vuonna 2000, ja jäin yliopistolle tutkijaksi, tuntiopettajaksi ja jatko-opiskelijaksi.
Halla-ahon perhe ei ollut kovin uskonnollinen. Hän kävi kuitenkin rippikoulun – kuten tuohon aikaan oli tapana. Kirkosta hän erosi 18-vuotiaana, mikä menee &#8221;teinikapinoinnin piikkiin&#8221;.
&#8211; En ole uskonnollinen, mutta olen vanhemmiten alkanut nähdä luterilaisuudessa ja ”kansankirkossa” paljon hyvääkin. Ennen kaikkea näen ne kiinteänä osana suomalaisuutta.
Käymme lasten kanssa joskus kirkossa ja sanomme iltarukouksen. Kirkkoon en tosin aio liittyä uudelleen niin kauan kuin virallinen kirkkomme keskittyy markkinoimaan ”suvaitsevaisuutta” ja monikulttuurisuutta, Halla-aho painottaa.
Keskustelen paljon lasteni kanssa
Halla-ahon ensimmäinen vakavampi rakkaussuhde alkoi 17-vuotiaana. Nuoren miehen ja häntä kaksi vuotta nuoremman tyttöystävän romanttinen interrail-matka suuntasi Pariisiin ja suhde kesti pari vuotta. Nykyisen vaimonsa Hillan Halla-aho kohtasi Helsingin yliopistolla.
&#8211; Valmistuimme samaan aikaan vuonna 2000 ja päädyimme töihin samaan tutkimusprojektiin.
Tapasimme slaavilaisten kielten laitoksen kahvihuoneessa kokouksessa, Halla-aho muistelee
&#8211; Kummallakaan ei ollut tarvetta &#8221;arpoa&#8221; asian kanssa pitkään. Menimme kihloihin ja muutimme yhteen vuonna 2001. Häät olivat seuraavana vuonna.
Perhekeskeiseksi ihmiseksi tunnustautuva Halla-aho viihtyy kotona. Hän kertoo panostavansa enemmän läsnäoloon kuin siihen, että yrittäisi keksiä lapsille tekemistä ja pitää heidät kiireisinä.
&#8211; Keskustelen paljon lasteni kanssa. Lomalla yritämme välttää kiirettä ja paikasta toiseen sinkoilua. Tai ainakin minä yritän, hän naurahtaa.
Halla-ahon mukaan rasittavinta kansanedustajan työssä on sen sitovuus ja jatkuva kiire, myös työaikojen ulkopuolella.
&#8211; Omaa aikaa työn ja perheen ulkopuolella ei juuri ole. Yksinolo silloin tällöin on minulle kuitenkin tärkeää, ja jos olosuhteet sallivat, saatan lähteä myös talvella kesäpaikkaamme muutamaksi päiväksi. Harrastan urheiluammuntaa, ja sen tiimoilta teen välillä lyhyitä matkoja Suomessa ja ulkomailla, hän selittää.
Rikosilmoituksia uhkauksista
Halla-aho kertoo järkyttyneensä suuresti poliittisen julkisuuden pelisäännöistä. Hänen mukaansa kohut ovat syntyneet täysin mitättömistä asioista.
&#8211; Poliittisen urani alussa olin järkyttynyt siitä, että pahansuopuutta ja tyhmyyttä tai tyhmäksi heittäytymistä tunnutaan politiikassa ja mediassa pidettävän suoranaisena hyveenä.
Vähitellen tähän on tietysti tottunut. Toiselta puolen katsottuna en tietenkään olisi ollenkaan yhtä tunnettu kuin olen, ellei sanomisistani olisi pidetty näin kovaa meteliä. Onneksi merkittävä osa ihmisistä ei niele purematta sitä, mitä lehdet sanovat, Halla-aho myöntää.
Halla-ahon turvallisuutta on uhattu useaan kertaan esimerkiksi nettikeskusteluissa.
&#8211; Olen tehnyt joistakin uhkauksista rikosilmoituksen, mutta syyttäjä on ilmoittanut, etteivät perussuomalaiset ole sellainen ryhmä, jota vastaan voisi syyllistyä laittomaan uhkaukseen!
Halla-ahoa on totuttu pitämään osana puolueensa konservatiivisempaa jäsenistöä.
&#8211; Uskoisin olevani arvoiltani vähemmän konservatiivinen kuin keskiverto puolueeni jäsen, hän kuitenkin huomauttaa.
Median luomat ennakkoluulot
Halla-ahon mukaan virheellisiä käsityksiä ja jännitteitä ovat aiheuttaneet median luomat ennakkoluulot, jotka yleensä vähenevät, kun hän pääsee kohtaamaan ihmisiä kasvokkain.
Halla-ahon mielestä suomalainen journalismi on kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen heikkotasoista.
&#8211; Toimittajiksi eivät pääsääntöisesti valikoidu penaalin terävimmät kynät, ja marxilainen toimittajakoulutus hoitaa loput. Tiedotusvälineiden välillä ei ole lainkaan kilpailua, vaan kaikki toimittajat ovat toistensa kaljakavereita, hän sivaltaa.
Omaa some-linjaansa (sosiaalisen median) ja sen suhdetta politiikkaan Halla-aho ei aio muuttaa.
&#8211; Jatkan omalla linjallani kuten tähänkin asti, koska tämä linja on se, mitä äänestäjäni ovat äänestäneet, hän painottaa.
&#8211; Jos toimittajilla on asiallista asiaa, olen valmis yhteistyöhön kuten tähänkin asti. En kuitenkaan koe tarvetta kunnioittaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät kunnioita minua.
Suuri rooli maahanmuuttokriittisyydessä
Kysymykseen tärkeimmästä poliittisesta saavutuksesta, Halla-aho vastaa epäröimättä:
&#8211; Minulla on varmaankin ollut melko suuri rooli siinä, että maahanmuuttokriittisyys on tullut vakavasti otettavaksi poliittiseksi liikkeeksi, eivätkä sitä enää edusta julkisuudessa uusnatsit ja kylähullut.
Omia tulevaisuuden visioitaan Halla-aho kuvailee selkeästi.
&#8211; Henkilökohtaisena tavoitteena on ennen kaikkea antaa lapsille turvallinen ja hyvä lapsuus. Politiikassa tavoitteena on päästä sellaisiin asemiin, joista käsin on nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niihin kysymyksiin, joita pidän tärkeänä, ja joiden vuoksi minua on vaaleissa äänestetty.
(Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 5/2013 -lehdessä)

Kritiikki ei keikuta Halla-ahon laivaa

Lähetä uutisvinkki:
<a class="_ymio1r31 _ypr0glyw _zcxs1o36 _mizu194a _1ah3dkaa _ra3xnqa1 _128mdkaa _1cvmnqa1 _4davt94y _4bfu18uv _1hms8stv _ajmmnqa1 _vchhusvi _kqswh2mm _2rkolb4i _ect4ttxp _syaz13af _1a3b18uv _4fpr8stv _5goinqa1 _f8pj13af _9oik18uv _1bnxglyw _jf4cnqa1 _30l313af _1nrm18uv _c2waglyw _1iohnqa1 _9h8h12zz _10531ra0 _1ien1ra0 _n0fx1ra0 _1vhv17z1" title="mailto:toimitus@perussuomalaiset.fi" href="mailto:toimitus@perussuomalaiset.fi" data-renderer-mark="true" data-is-router-link="false" data-testid="link-with-safety">toimitus@perussuomalaiset.fi</a>