Perussuomalainen 2/2026

Perussuomalainen 1/2026

Purra: Suomalaisilla ei ole syytä huoleen – julkisen talouden vaikea tilannekin on ratkaistavissa

Hallitus korjaa Marinin hallituksen epäreilun YEL-järjestelmän – Strandman iloitsee: Perussuomalaiset tuovat helpotusta pienyrittäjille

Junnila toppuuttelee ”sakset seis” -vaatimuksia pahenevassa taloustilanteessa: ”Ennemmin pitäisi siirtyä saksista raivaussahaan

SDP vaatii yhteisöveron alennuksen perumista – ideologiaa vai verotuloja?

Hallitus ehdottaa kattoa koppikorvauksille

STEA-avustuksiin tulossa uusia leikkauksia kehysriihessä – hallitus kiristää taas järjestöjen rahoitusta

Yrittäjät tyytyväisiä Purran ajamaan YEL-korjaukseen – monilla eläkemaksu jatkossa pienenee

Purra: Kehysriihen kasvu- ja työllisyystoimista jo alustava sopu, yrittäjien eläkemaksuihin tulossa helpotusta

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmiltä 50 uutta norminpurkuehdotusta – Junnila: ”Juuri sellaista norminpurkua, jota suomalaiset yritykset ja työntekijät tarvitsevat”

Elinkeinoministeri Puisto kritisoi luvitusta: Hankkeiden hyödyt on huomioitava päätöksenteossa

Feminismi halusi eroon miesten ahtaista ja ”toksisista” roolimalleista, mutta kuinkas sitten kävikään?

Mitä Ylen nationalismikeskustelussa jäi sanomatta?

Kolumni: Kaikki tietää

SDP:n Mäkynen vihjailee valtion ruokakaupoilla – Vigelius: ’’Neuvostoliitossa se tarkoitti tyhjiä hyllyjä ja pulaa kaikesta’’

Bergbomilta yllättävä lukusuositus: Jokaisen tulisi lukea vasemmistopuolueiden vaihtoehtobudjetit

Vasemmistohallituksen velkajuhlan lasku tuli maksuun – Mäkelä muistutti opposition vastuusta Suomen talousahdingosta

”DEI:stä on tullut kirosana” – monimuotoisuus saa kritiikkiä Hollywoodissa

Euroopan vasemmisto muuttui nuivaksi – Suomessa toverit vielä jumittavat poteroissaan

Länsimainen kulttuuri taantuu: sisäinen pehmeys ja massamaahanmuutto tuhoavat Eurooppaa

Perussuomalaisten Lapin piiri nimesi lisää eduskuntavaaliehdokkaita

Jan von Gerich

Kansainvälisen valuuttarahaston mielestä euromaiden tulee myöntää Kreikalle lisää velkahelpotuksia, talouslehti <a href="https://www.ft.com/content/02f49c50-94c0-11e8-b747-fb1e803ee64e">Financial Times</a> kirjoittaa. Rahaston mielestä Kreikka jää markkinoiden rahoituksen ulkopuolelle, kuten vuonna 2010. Näin kävisi 20 vuoden sisällä, kun Kreikan velkataakka käy kestämättömäksi. Kreikka valmistautuu uudelleen markkinarahoitukseen pitkien bail-out -jaksojen päätteeksi.

Euromaiden hallitukset sopivat tänä kesänä Kreikan velkahelpotuksista. Maan velkaohjelman viimeinen erä maksetaan tuon sopimuksen mukaan takaisin vuonna 2076. Euroalueen valtiovarainministerit ja Euroopan komissio ovat kuitenkin täysin eri mieltä IMF:n kanssa Kreikan ahdingon helpottamisesta.
<h4>IMF:llä ja euromaiden hallituksilla eri yleisöt</h4>
Euromailla ja IMF:llä on ennenkin ollut vaikeuksia löytää yhteistä säveltä Kreikan lainaohjelman mielekkyydestä. IMF:n mielestä Kreikalta vaaditaan ennennäkemättömän suuria budjettiylijäämiä useiksi perättäisiksi vuosiksi. Sellaisiin ei ole pystynyt kuin muutama valtio lyhytaikaisesti.
Toisaalta euromaat eivät halua antaa äänestäjilleen sellaista kuvaa, että heidän verorahojaan käytetään holtittomasti. Tahojen yleisö on siksi hyvin erilainen. Erityisesti IMF:n Latinalaisen Amerikan jäsenvaltiot ovat olleet näreissään siitä, että rahaston varoja käytetään miljarditolkulla kehittyneen maan tukemiseen.
IMF on uhannut jopa kävellä lainaohjelmasta ulos. Se olisi merkinnyt euromaille kirpeää arvovaltatappiota.
<h4>Euromaat joutuneet myöntämään virhearvioitaan</h4>
Kaksi erilaista näkemystä merkitsevät sitä, etteivät molemmat osapuolet voi olla oikeassa Kreikan velkakestävyydestä. Voi tosin olla niinkin, ettei kumpikaan osapuoli ole oikeassa. Se on kuitenkin varma asia, etteivät euromaat ole osuneet oikeaan.
Viikkoa ennen kuin Kreikka anoi virallisesti ensimmäistä tukipakettia, silloinen talouskomissaari Olli Rehn lupasi mahtipontisesti, ettei euromaille <a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001669651.html">koidu tappioita</a> Kreikan tukipaketeista. Euromaat ovatkin pitäneet vankasti kiinni siitä ajatuksesta, ettei hätäluottojen nimellismäärää leikata. Tällainen tulkinta nojaa vahvasti kadunmiehen näkemykseen &#8221;tappiottomasta&#8221; lainasta tai sijoituksesta.
Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich kirjoitti kuitenkin jo vuonna 2015, että Suomen Kreikka-saatavat ovat jo <a href="https://www.nordea.com/fi/media/uutiset-ja-lehdistotiedotteet/Jan-von-Gerich/2015/2015-02-06-suomen-kreikka-lainat-jo-lahes-arvottomia.html">lähestulkoon arvottomia</a>. Hän perusteli jo tuohon mennessä myönnettyjen velkahelpotusten syöneen Suomen saatavien kuormaa rajulla kädellä. Velkojen takaisinmaksuaikojen pidentäminen ja lainakorkojen laskut ovat olleet Suomelle tappiollisempia kuin suora velkojen nimellisarvojen leikkaus.

IMF varottaa euromaita: Kreikka tarvitsee lisähelpotuksia velkoihinsa

Euroopan keskuspankki on tehnyt eurokriisin vuoksi lukuisia sellaisia toimia, jotka eivät alun perin kuuluneet pankin toimintaan. EKP:n oli määrä olla itsenäinen keskuspankki, jonka tehtävä oli pitää euroalueen inflaatio lähellä kahta prosenttia, mutta mielummin hieman tämän rajan alle. Toimia ja niiden seurauksia tarkasteltiin <a href="https://www.helsinki.fi/fi/unitube/video/20868">Keskuspankit kriisin jälkeen</a> -seminaarissa.

EKP:n toimia ja päätöksiä on toisinaan pidetty jopa poliittisina. Kreikan ja Italian eurokriisien hoidossa EKP istui käsiensä päällä tasan niin kauan, kunnes EU sai haluamansa päättäjät ja päätökset. EU-oikeuden professori Lorenzo Pace huomautti, että kyseessä on näkökulmakysymys. EU-maat eivät ole yksi valtio, vaan kilpailijoita keskenään. EKP:n toimet siksi vain saattavat tuntua poliittisesti motivoituneilta riippuen siitä, minkä maan vinkkelistä EKP:n toimia tarkastellaan.
Suomen Pankin osastojohtaja Hanna Freystätter kuvaili varsin seikkaperäisesti eurokriisivuosilta alkaen EKP:n rahapoliittisia toimia. Hän vertaili suurten keskuspankkien toimia finanssi- ja eurokriisien iskettyä. Korkotaso laski nopeasti neljän prosentin tuntumasta nollan ja yhden prosentin välille. Freystätterin mukaan rahapoliittiset erikoistoimet ovat tepsineet ja kriisi on saatu hallintaan.
<h4>EKP:n itsenäisyys vaakalaudalla</h4>
Omassa alustuksessaan Antti Ronkainen pohti EKP:n itsenäisyyttä. Itsenäisellä keskuspankilla tarkoitetaan sitä, ettei keskuspankki ole poliittisessa ohjauksessa. Ronkainen arveli, että EKP:sta on tullut jo itsenäisyytensä vanki. EKP ei välttämättä voi koskaan enää palata eurokriisiaikoja edeltävän kaltaiseen rahapolitiikkaan.
Toinen EKP:n itsenäisyyden uskottavuutta nakertava päätös oli keskuspankin liittyminen eurokriisimaissa pelättyyn Troikkaan. Siihen kuului EKP:n lisäksi Euroopan komissio ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.
Troikka vaati kriisimailta hätäluottojen eteen kosolti sellaisia toimia, joita voi pitää kansantaloustieteellisesti jopa EKP:n oman mandaatin vastaisina. Luottojen ehtoina oli lukuisia leikkauksia, mitä pidetään deflatorisina. Se tarkoittaa toimia, mitkä laskevat inflaatiota.
Investointipankkiiri Sami Miettisen mukaan EKP osallistui vastentahtoisesti Troikkaan. Nordean pääanalyytikko Jan Von Gerichin mukaan EKP:n ei olisi pitänyt osallistua Troikkaan lainkaan.
<h4>Euron sijaan korieuro</h4>
Miettisen alustus koski digitaalisuuden mahdollisuuksia eurojärjestelmän rahapolitiikassa. Miettisen mukaan kiinteät 1:1 valuuttakurssit eivät toimi euroalueella ihanteellisella tavalla. Hän esitteli IMF:n &#8221;oman rahan&#8221; <a href="http://www.imf.org/en/About/Factsheets/Sheets/2016/08/01/14/51/Special-Drawing-Right-SDR">SDR</a>:n (Special Drawing Rights) ja vertaili sen mahdollisuuksia hänen kutsumaansa korieuroon nykyisen euron tilalle. Hän on ehdottanut korieuroa aiemminkin, muun muassa <a href="http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114624-korieuro-siet%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4n-kevyt-lippalakki">täällä</a> ja <a href="http://neuvottelu.blogspot.fi/2011/12/eurosta-korivaluutta-suunnitelma-joka.html">täällä</a>.
SDR arvo määräytyy viiden suuren valuutan korista ja niiden arvoista. Koriin kuuluvat Yhdysvaltain dollari, euro, Japanin jeni, Kiinan renminbi ja Ison-Britannian punta.
Digitaalisuus toisi mahdollisuuden SDR:n kaltaiseen korieuroon. Esimerkiksi dollarilla on nyt SDR:ssä noin 41,5 prosentin painoarvo. Toisin sanoen dollarin kurssi muuntaa omalla painoarvollaan SDR:n kurssia.
Korieuron arvon määrittelyssä tehtäisiin samoin. Nykyisin Saksan painoarvo on liian suuri ja se kohottaa muidenkin euromaiden käyttämän euron arvon kestämättömän korkeaksi. Jos muiden euromaiden painoarvo kasvaisi, euro heikkenisi. Se helpottaisi muiden euromaiden vientiä. Totta kai tuonti kallistuisi, mutta se ohjaisi jäsenmaita kotimaiseen kysyntään. Vanhan viisauden mukaan: jos ei ole varaa ostaa niin tehdään asia itse. Työvoimareserviä euroalueella on rutkasti tähän.
<h4>Seuraava taantuma pelottaa</h4>
Von Gerichin alustus koski EKP:n valmiuksia vastata seuraavaan talouskriisiin tai taantumaan. Hän esitteli nipun erilaisia vaihtoehtoja, joista osa törmäsi poliittiseen tai lailliseen esteeseen. Saksaa ei saada taivutettua niin sanotun helikopterirahoituksen taakse. Helikopterirahoitus on kielikuva, jossa keskuspankkiiri helikopterista käsin pudottelee rahasäkkejä kansalaisten käytettäväksi. Käytännössä keskuspankki esimerkiksi siirtäisi kuluttajien tileille rahaa.
Korot ovat euroalueella jo nyt pohjalla, eikä korkojen painaminen kovin syvälle negatiiviselle puolelle ole ennustettavaa. EKP:n tase on paisunut sen arvopaperien osto-ohjelmansa vuoksi. Nyt keskuspankki on rajannut ostonsa siten, ettei se hamua euromaan velkakirjoja, jos niitä on euromääräisesti jo noin kolmannes keskuspankin taseessa.
Von Gerich kertoi, että jos keskuspankin taseessa on enemmän kuin 35 prosenttia kunkin maan velkakirjoista niin kaupankäynti kyseisillä velkakirjoilla häiriintyy. Esimerkiksi Japanin keskuspankki on elvyttänyt ahkerasti ostamalla Japanin valtionvelkakirjoja. Japanin keskuspankki on niin määrävässä markkina-asemassa omistaessaan suuret määrät Japanin valtion velkakirjoja niin kaupankäynti on jopa <a href="https://www.bloomberg.com/news/articles/2018-03-14/not-a-single-japanese-10-year-bond-traded-tuesday-death-by-boj">pysähtynyt</a>. Hinnanmuodostus käy mahdottomaksi.
Von Gerichin esityksen anti on, että me voimme vain toivoa uuden taantuman pysyttelevän vielä muutaman vuoden päässä.

EKP menetti eurokriisissä itsenäisyytensä, eikä se näytä saavan sitä enää takaisin

Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich kertoo, että euroa ei olisi pitänyt perustaa. Eurojäsenyyden nettohyöty Suomelle on negatiivinen. Gerich oli Ylen Brysselin Kone-ohjelmassa toimittaja Maija Elonheimon haastatteltavana. Ohjelma on kuunneltavissa <a href="https://areena.yle.fi/1-4388828?autoplay=true">Yle Areenassa</a>.

Von Gerich ei ole tyytyväinen euroalueen tilaan.
– Useimmissa Euroopan maissa talouden rakenteet ovat pielessä. Saksalla on kilpailukykyinen talous, mutta kotimarkkinat eivät toimi tehokkaasti. Saksan talouden tuottamista ylijäämistä syntyvä hyöty on vaatimatonta, eivätkä saksalaiset hyödy siitä oikein edes itsekään. Saksan ylijäämäinen kauppa tarkoittaa, että Saksa rahoittaa muiden maiden kulutusta.
<h4>Tiukka &#8221;ei&#8221; yhteisvastuille ennen sääntöjä</h4>
Pankkiunionin synnyttäminenkin takkuilee. Siinä sillä kriisimaiden pankkien kirjanpidossa on vielä paljon vanhoja ongelmaluottoja, joita ei pyrkimyksistä huolimatta ole saatu putsatuksi.
Pankkiunionin kolme keskeistä osaa, ”pilaria”, ovat yhteinen valvonta, yhteinen ongelmapankkien selvitysmenettely ja talletussuojarahasto. Ne ovat kaikki vaikeuksissa.
Von Gerichin mukaan valvontaa ei aiemmin ole tulkittu ja toteutettu samalla tavalla kaikissa jäsenmaissa. Riittävän valvonnan aikaansaaminen tuntuu vaikealta. Jo olemassa olevien ongelmaluottojen hoitaminen takkuaa pahasti. Edes siitä, miten jatkossa syntyviä ongelmaluottoja käsiteltäisiin, ei ole yhteisymmärrystä.
Kakkospilarin eli ongelmapankkien selvittämisen osalta on jo nähty repeäminen yhteisestä käsittelymekanismista, kun Italian valtio pääomitti maan pankkeja.
Kolmospilari eli talletussuoja ei puolestaan etene, ennenkuin kaksi ensimmäistä pilaria ovat kunnossa. Jäsenmaat eivät halua olla takaamassa todennäköisimpien ongelmamaiden pankkijärjestelmiä ennenkuin ne pankit on laitettu kuntoon ja sääntökirjat ja sääntöjen noudattamisen valvonta ovat kunnossa.
Von Gerich luonnehtii pankkiunionia ”aika mädäksi omenaksi”, ja kysyy, että jos tulehtunutta osaa ei olla valmiita korjaamaan aikaisemmin, kannattaako sitä koko omenaa mennä Suomenkaan takaamaan.
Pankkiunionin von Gerich näkee kuitenkin Euroopan pitkän aikavälin tulevaisuuden kannalta tärkeänä juttuna, mutta vasta sitten, kun pankkien kunto ja niiden valvonta ovat riittävällä tasolla. Pohjoisen Euroopan harjoittama jarrutus ja kapuloiden rattaisiin lyöminen Etelä-Euroopan pyrkimyksille höllentää pankkiunionin sääntöpohjaisuutta saa von Gerichiltä kehuja.
<h4>Euroa ei olisi pitänyt perustaa, eurojäsenyyden nettohyöty Suomelle negatiivinen</h4>
Suoraan kysyttäessä olisiko euroa pitänyt perustaa, von Gerich sanoo ei. Euro perustettiin ilman välttämätöntä poliittista liittovaltiota ajatuksella, että liittovaltio perustettaisiin myöhemmin.
– Euro on tuonut Euroopassa hyviäkin ominaisuuksia osana EU:ta , vaikka se ei talousmielessä ole ollut mikään riemuvoitto.
Suomen taloudellisia menetyksiä eurojäsenyydestä von Gerich ei halua lähteä arvioimaan, mutta toteaa, että miinuksen puolelle mennään.
<h4>Seuraavan taantuman tullessa ”ollaan liemessä”</h4>
Von Gerich arvelee, että seuraava taantuma käynnistyy vuoden 2020 tietämillä Yhdysvalloissa, ja Euroopassa pian sen jälkeen. Euroopan keskuspankki ei ole kriisin käynnistyttyä ehtinyt nostaa korkoja ja tähän asti merkittävintä elvytystyökalua, velkakirjojen osto-ohjelmaa, ei ole mahdollista jatkaa.
Euroopan keskuspankki omistaa jo nyt lähes kolmanneksen Saksan valtion velkakirjoista. Koska EU:n perussopimus kieltää keskuspankkia rahoittamista valtioita, on päätetty, että keskuspankki ei saa omistaa yli kolmasosaa yksittäisen maan velkakirjoista. Tämä tarkoittaa, että seuraavassa taantumassa Euroopan keskuspankki on voimaton.
– Silloin ollaan liemessä. Tavallinenkin suhdanneluonteinen taantuma voi pitkittyä, kun rahapolitiikalla ei saada taloutta käyntiin. Se on ongelmallinen tilanne. Silloin nousevat pinnalle uudestaan pankkien ratkomattomat ongelmat esimerkiksi Italiassa ja kränä maiden välillä ehkä lisääntyy. Pitkään jatkuessaan siitä tulisi ehkä euronkin ongelma.
Hieman rauhallisempi kasvukausi on von Gerichin mielestä hyydyttänyt poliittisen päätöksenteon.
– Nyt ei ole kriisi päällä, niin ehkä tässä ei niin hirveästi tarvitse tehdä. Olen huolestunut siitä, että meillä ei löydy yhteistä visiota siitä, millainen Eurooppa halutaan saada aikaiseksi.

Nordean pääanalyytikko Ylelle: Euroa ei olisi pitänyt perustaa, eurojäsenyys on ollut Suomelle haitallinen, pankkiunioni on ”mätä omena”

VTT Heikki Koskenkylä ihmettelee Nordean pääanalyytikko Jan von Gerichin Helsingin Sanomien <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005262532.html">kirjoitusta</a>. Von Gerich kirjoitti, että euromaiden tulisi löytää laajamittainen ratkaisu yhteisiin velkakirjoihin eli eurobondeihin. Hän ei kuitenkaan mainitse tekstissään suoraan eurobondeja. Myös Euroopan komissio on jättänyt termin pois käytöstä, koska sen mainitseminen on saanut nihkeän vastaanoton lukuisissa euromaissa.

– Euroalueen yhteisistä velkakirjoista ei tule koskaan ratkaisua ­euroalueen maiden velkaongelmaan. Mahdollisemmalta näyttää malli, jossa yhteisiä velkakirjoja käytettäisiin rahoittamaan euro­alueen syvempää yhteistä finanssipolitiikkaa, von Gerich pyörittelee kirjoituksessaan.
Koskenkylän mielestä von Gerich ei kirjoita avoimesti sitä, mihin nämä velkakirjoista saadut tulot käytetään. Hän muistuttaa, että finanssipoliittisia tuloja voidaan saavuttaa niin velkarahoituksella kuin verotuksellakin. Euromaille on pyöritelty arvonlisäverosta korvamerkittyä osuutta euromaiden yhteisen budjetin tulonlähteeksi.
<h4>Mihin Euroopan komissio tarvitsee velkarahaa?</h4>
Euroopan komissio haluaa von Gerichin mukaan lisää yhteistä velkaa. Koskenkylä muistuttaa, ettei velkarahaa haalita kassakaappeihin. Sitä aiotaan myös käyttää. Koskenkylä mainitsee kolme esillä ollutta menokohdetta.
Ensimmäinen menokohde olisi euroalueen yhteiset infrastruktuurihankkeet. Koskenkylän mielestä tämä voisi vielä onnistuakin, mikäli kohteet vain osataan valita viisaasti. Viisaus ei vain ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi Espanjassa Real Ciudadin lentokenttä maksoi tuhat miljoonaa euroa ja se myytiin lähes käyttämättömänä <a href="http://www.bbc.com/news/world-europe-33578949">huutokaupassa</a>. Huutokaupassa lentokenttä vaihtoi omistajaa 10 000 eurolla.
Toinen käyttökohde komission mielestä voisi olla suhdannetasoitusrahasto. Tämä tarkoittaa yksittäisten euromaiden suhdannekuoppien tasoittamista yhteisillä varoilla.
Kolmantena visiona on ollut euroalueen työttömyyskorvausrahasto.
– Tämä on ollut erityisesti Ranskan lempilapsi, Koskenkylä muistuttaa.
<h4>EU-perussopimukselle lisää sopimusrikkomuksia</h4>
Yhdestä asiasta von Gerich ja Koskenkylä ovat samaa mieltä: Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismi (EVM) ovat tosiallisesti jo toteutettuja eurobondeja. Ne ovat Koskenkylän mukaan jo ilmiselviä EU-perussopimusrikkomuksia. Hän lisää, että Euroopan keskuspankin harjoittama rahapoliittinen keventäminen on niin ikään kiertotie eurobondien käytöstä.
– Tämä on erittäin huolestuttavaa, Koskenkylä huokaa sopimusrikkomuksista.
Hänen mielestä EU:n perussopimusta olisi pitänyt muuttaa. Sopimukseen ei olla haluttu koskea, koska politiikot pelkäävät sen kaatuvan kansanäänestyksissä. Muutamissa euromaissa EU:n perussopimus tulee viedä kansanäänestykseen ennen muutosten ratifiointia.
– Jos kansa on niin tyhmää, että he hyväksyvät muutokset niin silloinhan eurobondeja ei tarvitse piilottaa selän takana, Koskenkylä naurahtaa.
<h4>Lisävastuut hallitusohjelman vastaisia</h4>
Von Gerichin mukaan Suomelle sopisi &#8221;ajatus rajoitetuista yhteisistä velkakirjoista&#8221;. Asialla on myös kiire. Hänen mukaansa asiaa ei voida lykätä ensi vaalikauteen. Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki ei näe yhteisiä velkakirjoja <a href="http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238019-turvabondit-eivat-ratkaise-euroalueen-systeemikriisia">ratkaisuna</a> – ei edes &#8221;rajoitettuina&#8221;.
Koskenkylä muistuttaa hallitusohjelmasta, jossa kielletään yhteisvastuun lisääminen euroalueella. Hän ei ryhdy arvailemaan sitä, miten uusi hallituskokoonpano asian kanssa etenee. Koskenkylä muistuttaa, että uusi eduskuntaryhmä Sininen tulevaisuus on kuitenkin sitoutunut noudattamaan jo aiemmin tehtyä hallitusohjelmaa.

VTT Koskenkylä ihmettelee von Gerichin salamyhkäistä kirjoitusta eurobondeista – ”Erittäin huolestuttavaa”

Euroopan keskuspankin (EKP) viime kesäkuussa ilmoittamat ja viimeksi elokuussa syventämät uudet rahapoliittiset toimet ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita. Nyt kun alkuperäisistä ilmoituksista on saatu ajallisesti hieman etäisyyttä ja niihin on ehditty perehtyä lähemmin, ekonomistien joukossa on alkanut levitä käsityksiä, että EKP:n toimet eivät sittenkään tulisi synnyttämään haluttuja myönteisiä vaikutuksia. Mahdollisten kielteisten vaikutusten pelätään lisäksi osoittautuvan myönteisiä suuremmiksi.
Keskuspankki ilmoitti odotuksia kovemmista toimista
Suomessa pankkien ekonomistit ja analyytikot olivat aluksi toiveikkaita. Helsingin Sanomien <a href="http://www.hs.fi/talous/a1409806990370">haastattelussa</a> 5.9.2014 Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju kehui EKP:n uusia toimia ”fantastisiksi”, ja suunsa loksahtaneen täysin auki yllätyksestä.  OP-Pohjolan pääekonomisti Reijo Heiskanen totesi EKP:n johtajan ilmoittaman tavoitteen kasvattaa keskuspankin tase vuoden 2012 tasolle olevan ”erittäin kunnianhimoinen”. EKP:n pääjohtaja Mario Draghin tavoite vaatisi EKP:n taseen kasvattamista melkein tuhannella miljardilla eurolla nykyisestä, ja Kangasharju arvioi, että EKP:n osto-ohjelmien koko voisi olla noin viisisataa miljardia euroa. Molemmat ekonomistit pitivät EKP:n toimia riittämättöminä ilman euroalueen maiden rakenneuudistuksia, minkä myös Draghi on tuonut moneen kertaan esiin.
EuroThinkTank epäilee tehoja ja korostaa riskejä
Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 10.9-2014 julkaistu <a href="http://www.hs.fi/mielipide/Euroopan+keskuspankin+keinot+ovat+v%25C3%25A4hiss%25C3%25A4/a1410234654347">Euroopan keskuspankin keinot ovat vähissä</a> –kirjoitus on hyvin skeptinen EKP-toimien suhteen.  Kirjoituksen allekirjoittajina on eurokriittisestä <a href="http://www.libera.fi/fi/euron-tulevaisuus/euron-tulevaisuus-suomen-vaihtoehdot/">Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot</a> -teoksesta tunnetun professori Vesa Kanniaisen johtaman EuroThinkTank-ryhmän (ETT) seitsemän jäsentä. ETT toteaa, että koska vakuudellisten joukkolainojen markkina on Suomessa kehittymätön, elvyttävä vaikutus jäisi meillä vähäiseksi.  Lisäksi EKP:n aloittamat toimet ovat yleensä keskuspankkien toiminnassa viimeisiä oljenkorsia, mikä on sinällään jo hälyttävä signaali. ETT:n mielestä määrällisen elvytyksen eli keskuspankin taseen kasvattamisen vaikutukset reaalitalouteen ovat monien maiden kokemusten perusteella epävarmat ja mahdollisesti vähäiset, mutta niiden vaikutukset finanssimarkkinoilla ovat valtavat. Tämän takia mm. USA:n keskuspankki Federal Reserve on parhaillaan päättämässä omat taselaajennustoimensa, koska mahdollisten hyötyjen uskotaan olevan mahdollisia haittoja pienempien.
ETT suhtautuu kriittisesti siihen, että EKP on efektiivisesti siirtämässä yksityistä riskiä yritysrahoituksen osalta yhteisvastuulliseksi EKP:n taseeseen, eli käytännössä julkiselle sektorille. ETT epäilee, että suunnitellut toimet eivät nosta toivotusti inflaatio-odotuksia euroalueella, ja vaikutukset tulevat näkymään lähinnä osake- ja asuntomarkkinoilla hintojen nousuna reaalitalouden sijaan.
Epäonnistuminen nyt johtaa rajuimpiin mahdollisiin keinoihin?
Myös Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich suhtautuu pankin verkkosivuilla 12.9.2014 julkaistussa <a href="http://newsroom.nordea.com/fi/blogpost/ei-nailla-viela-kuuhun-menna/">Ei näillä vielä kuuhun mennä</a> &#8211; artikkelissa varauksellisesti EKP:n toimiin. Von Gerich arvioi, että EKP ei onnistu yltämään taseenkasvatuksessaan tavoitteeseensa, ja että inflaatio-odotukset eivät piristy näiden lukemien valossa. Positiivisena hän näkee EKP:n ilmoitusten laukaiseman euron heikentymisen valuuttamarkkinoilla, mikä helpottaa euroalueen vientivetoista elpymistä ja osaltaan vähentää deflaatiopaineita. Tärkeintä von Gerichin mielestä on, että EKP on antanut viestin, että se on tosissaan. Kun nykyiset toimet epäonnistuvat, todennäköisesti pankkien odotuksia alhaisemman TLTRO-luottokiinnostuksen takia niiden ensimmäisenä merkintäpäivänä 18. syyskuuta, markkinat alkavat ennakoida seuraavia, raskaampia toimenpiteitä EKP:lta von Gerichin mukaan. Työkalupakin pohjalla paistaa enää EKP:n valtioiden velkakirjojen osto-ohjelma eli käytännössä setelirahoitus.
TAUSTAA
Euroopan keskuspankki (EKP) ilmoitti uusista rahapoliittisista toimista viime kesäkuun kokouksen yhteydessä. Sen jälkeen elokuun kokouksen yhteydessä EKP vielä vahvisti ja aikataulutti kyseisiä toimia. Pankkien analyytikot ja sijoitusmarkkinat ottivat ilmoitukset vastaan pääasiassa myönteisesti. Niitä pidettiin merkkinä, että keskuspankki ottaa vakavasti mannerta vaivaavan matalan inflaation ja yksityisen sektorin luottolaman, mitkä ovat yhdessä Ukrainan kriisin kanssa uhanneet kipata koko mantereen vielä nykyistä viitisen vuotta jatkunutta taantumaa syvempään deflaatiolamaan.
Merkittävänä toimia pidetään myös siksi, että EKP:n on yleisesti uskottu olevan ratkaisuissaan riippuvainen Saksan keskuspankin, Bundesbankin, näkemyksistä, sillä aiemmin Bundesbank on vastustanut useita EKP:n rahapoliittisia elvytyssuunnitelmia. Toimien siis nähdään viestivän, että tilanteen niin vaatiessa EKP on valmis toimimaan, ja että se pystyy toimimaan, Saksankin vastustuksesta huolimatta.
Nollakorkojen aikana vain keskuspankin taseella voi vaikuttaa
Rahapolitiikan keskeinen ongelma euroalueella on, että keskuspankkikorot ovat jo pitkään olleet nollan pinnassa ja nyt jopa sen alle, mutta pankkien antolainaus ei kasva ja pankkien vaatimat lainojen reaalikorot ovat edelleen korkeat. Kun keskuspankin korkomuutoksilla ei enää ole vaikutusta, jäljelle jäävinä vaihtoehtoina ovat keskuspankin tekemät erilaisten finanssi-instrumenttien osto-operaatiot sekä keskuspankin liikepankeille myöntämien luottojen vakuuskäytäntöjen höllentäminen. On epäselvää, mitä keskuspankin pitäisi ostaa, ja mitä vaikutuksia sillä olisi inflaatio- ja pankkiluototuksen näkymiin. Varmaa on vain, että keskuspankkien ostotoimet tai vakuuskäytännöt siirtäisivät yksityistä riskiä yhä enenevässä määrin keskuspankin kautta kaikkien euromaiden kontolle yhteisvastuullisesti.
Kolmen konstin ohjelma
EKP:n viimeiset toimet ovat tiivistetyssä muodossa kolmiosaiset: TLTRO-luotot, ABS-ohjelma ja negatiiviseksi lasketut talletuskorot. TLTRO on pankeille keskuspankin myöntämää pitkäaikaista matalakorkoista luottoa. Pankkeja yritetään ohjata lainaamaan TLTRO-rahat eteenpäin yksityisen sektorin käyttöön, sillä lainaehdot ovat pankeille edullisemmat, mikäli ne luotottavat yrityksiä ja kotitalouksia (ei kuitenkaan asuntolainoina), kuin jos ne luotottavat euroalueen valtioita.
ABS-ohjelmassa EKP ostaa omaisuusvakuudellisia arvopapereita, eli käytännössä reaalivakuuksia vastaan tehdyistä lainoista kasattuja lainakoreja. ABS-luotoilla on huono maine finanssikriisin jäljiltä, koska pankit paketoivat tuolloin kyseenalaisia lainoja paketeiksi ja myivät ne sijoittajille, jotka kärsivät lopulta mittavat tappiot. Tämä tappoi sekä sijoittajien että pankkien mielenkiinnon ABS-tuotteita kohtaan, ja niiden markkinat ovat Euroopassa hyvin pienet.  EKP toivoo, että osto-ohjelmallaan se saisi koko ABS-markkinan kasvamaan ja siten helpottaisi luotonvälitystä yksityiselle sektorille euroalueella.

Euroopan keskuspankilta keinot lopussa – työkalupakin pohjalla enää setelirahoitus