Lue uusin: PS-lehti 4/2026

PS-Naiset 2/2026

PS-Naiset 1/2026

Kokoomuksen leikkauslista julki – Mäkelä: Hyvä ettei veroja koroteta, mutta tulevaan yhteistyöhön vaaditaan joustoja

Leena Meri vaatii loppua rikollisten paljousalennuksille: ”Nykyistä järjestelmää täytyy muuttaa”

STT suunnittelee uutis- ja kuvatoiminnan lopettamista – jopa 95 työpaikkaa vaarassa

Koponen suojelisi lapsia ja vanhuksia teknologiavyöryltä: ”Teknologia on hyvä renki mutta huono isäntä”

Lehtinen: Vihreiden kotouttamisteollisuus rapauttaa suomalaisen yhteiskunnan

Garedew: SDP:lle islamistit ovat Suomen turvallisuutta tärkeämpiä

Vigelius tyrmää vihreiden esitykset maahanmuutosta: “Vahingollisia Suomelle”

Strandman valjastaisi tekoälyn byrokratian karsimiseen: ”Ihmisen työpanosta tarvitaan ihmistyöhön”

Rasinkangas ja Vigelius vaativat loppua paljousalennuksille: ”Jokaisen vakavan teon pitää näkyä tuomiossa”

Tekoäly hiipii terveydenhuoltoon – suurin muutos tapahtuu kulisseissa

Tabu murtuu: J.K. Rowling jakoi suomalaistutkimuksen transhoitojen haitoista – miljoonat näkivät

Vaalikatastrofi järisyttää jo koko Ruotsia: Jengirikollisten lähipiiri vaalitoimitsijoina Tukholmassa – ääniä ostettu Luulajassa ja Piitimessä

Ceutan kunnossapitotyöntekijät syyttävät laittomasti maahan tunkeutuneita: ”He tappavat eläimiä huvikseen”

Tilintarkastaja ei pysty vahvistamaan kahden islamilaisen säätiön rahaliikennettä — Samat puutteet kahtena vuotena peräkkäin

Elinkeinoelämä ja vasemmisto ajattelevat lompakoillaan – eliitin ihmisvihamielinen katastrofilogiikka esillä Ylen äärioikeistokeskustelussa

Maahanmuuttajaryhmien välillä valtavia eroja maanpuolustustahdossa

Rikosilmoitus vasemmistopuolueen mahdollisesta vaalivilpistä Tukholmassa: ”Pahinta mitä olen nähnyt”

Maahanmuuttajien työttömyys paisuu Helsingissä – silti vihreiden Soininvaara ja elinkeinoelämä vaativat lisää väkeä ulkomailta

Marinin hallituksen luoma opiskelijamaahanmuuttomonsteri näkyy vielä Rauman leipäjonoissa – järjestelmän purku jo hyvässä vauhdissa

Sosialidemokraatit heittivät pyyhkeen kehään – Ruotsin hallituskuviot menossa uusiksi

Päivi Räisänen

Perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri arvioi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen ratkaisua olla syyttämättä vasemmistopoliitikko Misha Dellingeria tämän Twitter-tililtä lähetetyistä vihaviesteistä. Meri toteaa samalla, että kiihottamisrikoksen kriminalisointi on epäonnistunut ja kaipaa uudistamista. &#8211; Ihmisten pitää voida ennakoida käytöstään ja tietää etukäteen, millainen puhe on rangaistavaa ja mikä jää rangaistavuuden ulkopuolelle.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen teki eilen päätöksen olla syyttämättä vasemmistoliiton entistä toiminnanjohtajaa Misha Dellingeria tämän Twitter-tililtä lähetetyistä viesteistä.
Vasemmistopoliitikon hallinnoimalla Twitter-tililllä on vuosina 2016-2017 julkaistu useita viestejä, joissa yllytetään <a href="https://www.suomenuutiset.fi/vasemmistoliiton-toiminnanjohtajan-tili-yllyttaa-tappamaan-puoluesihteeri-lakaisee-asian-maton-alle-tallaisia-tuhoamiskehotuksia-verkkoon-ladattiin/">tappamaan ja tuhoamaan</a>.
Vuonna 2016 tilillä julkaistiin päivitys, jonka mukaan ilmastonmuutoksen kieltäjät tulisi ampua. Samana vuonna julkaistun toisen päivityksen mukaan kirjoittaja toteaa: ”Minulla on oikeus tappaa itsepuolustuksen nimissä. Fasistien tappamisessa on kyse itsepuolustuksesta.” Viestit on julkaistu englannin kielellä.
Tililtä lähetetyissä muissa kirjoituksissa myös mainitaan nimeltä perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho sekä europarlamentaarikko Laura Huhtasaari. Epäsuorasti siis myös nimeltä mainitut henkilöt on yhdistetty tappamiskehotuksiin.
Kiisti viestien julkaisemisen
Dellingeria epäiltiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Poliisin esitutkinnassa Dellinger myönsi perustaneensa Twitter-tilin, mutta kiisti syyllistyneensä rikokseen. Dellingerin mukaan hän ei ole itse julkaissut Twitter-viestejä, joissa kehotetaan tappamaan.
Esitutkintalain mukaan rikoksesta epäillyllä on oikeus olla myötävaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään. Kyse on itsekriminointisuojasta, jonka mukaan epäillyllä ei ole myöskään velvollisuutta puhua totta.
Poliittiset ja aatteelliset ryhmät eivät saa suojaa
Rikoslaissa kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöön kuuluu muun muassa uhkauksen esittäminen syntyperän, kansallisen alkuperän tai vakaumuksen perusteella. Valtakunnansyyttäjä Toiviainen on kuitenkin tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen ei rikosta -perusteella, eli tappamiseen ja väkivaltaan yllyttämistä ei edes katsottu rikokseksi. Päätöksessä todetaan myös, että asiassa ei ole ollut syytä epäillä muita rikoksia.
Dellingerin siis epäiltiin julkaisseen uhkaavia viestejä, joiden kohteena olivat ilmastonmuutoksen kieltäjiksi, natseiksi tai fasisteiksi kuvatut ihmiset. Valtakunnansyyttäjän päätöksen mukaan poliittiset ja yhteiskunnalliset aatesuuntaukset eivät kuulu lain suojan piiriin. Tätä perustellaan päätöksessä viittauksella lain esitöihin, joissa todetaan säännöksen antavan suojaa ennen kaikkea sellaisille vähemmistöryhmille, jotka ovat yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa ja sen vuoksi erityisen suojan tarpeessa.
Valtakunnansyyttäjä katsoo päätöksessään, että poliittinen vakaumus jää kiihottamisrikoksen soveltamisalan ulkopuolelle. Valtakunnansyyttäjän aiempaan ratkaisukäytäntöön viitaten päätöksessä todetaan, että poliittisen mielipiteen perusteella muodostuneilla ryhmillä on erilainen luonne kuin sellaisilla ryhmillä, jotka muodostuvat synnynnäisten ominaisuuksien ja identiteetin perusteella.
Olisiko tuomioistuin ollut eri mieltä?
Sosiaalisessa mediassa valtakunnansyyttäjän päätöstä on ihmetelty, varsinkin koska Toiviainen on nostanut rikossyytteitä kansanedustaja Päivi Räsästä (kd) vastaan tämän uskonnollisten käsitysten esittämisestä. Myös rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on aiemmin huomauttanut, että vasemmistopoliitikko Dellingerin sometilillä julkaistu <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006421932.html">teksti näyttää pahalta</a> ja on sisällöltään rankempaa verrattuna esimerkiksi Räsäsen julkaisemiin kirjoituksiin joissa ei ketään kehoteta surmaamaan.
Perussuomalaisten varapuheenjohtaja, varatuomari Leena Meri huomauttaa, että kiihottamisrikospykälän sanamuodon mukainen tunnusmerkistö ei sinänsä edellytä että kyseessä olisi vähemmistöryhmä.
&#8211; Esitöissä tuodaan esille että se suojaa lähinnä vähemmistöryhmiä, jotka tarvitsevat mukaan suojaa koska ovat heikommassa asemassa. Näinhän sitä on myös käytännössä tulkittu. Rikos on siis yleensä aina kantaväestön enemmistön tekemä rikos.
Meri sanoo kuitenkin pitävänsä erikoisena sitä, että julkisesti on ollut mahdollista esittää kirjoituksia, joiden mukaan tiettyjä ryhmittymiä uhataan tappaa, eikä valtakunnansyyttäjä ole löytänyt asiassa rikosta.
&#8211; Tapaus olisi ollut hyvä viedä tuomioistuimeen jo siksikin, että asiasta oltaisiin saatu parempi selvyys. Nythän meillä ei ole muuta kuin valtakunnansyyttäjän itsensä tekemään laintulkintaan perustuva päätös. Voi olla, että tuomioistuin olisi ollut eri mieltä.
Suomessa tahdotaan eroon vihapuheesta
Suomessa on viime vuosina keskusteltu laajasti vihapuheesta ja vihan kitkemisestä pois yhteiskunnallisesta debatista. Valtakunnansyyttäjän linjauksen mukaisesti poliittisia ja aatteellisia ryhmiä olisi ilmeisesti kuitenkin lupa solvata ja uhkailla vapaasti.
Meri nostaa esille sen, että tapauksen kokonaisarviossa ei ole lainkaan huomioitu sitä, että tappamiskehotusten lisäksi vihatililtä lähetetyissä viesteissä mainitaan myös nimeltä Halla-aho ja Huhtasaari.
&#8211; Näyttää siltä, että samalla on välillisesti uhattu myös Halla-ahoa ja Huhtasaarta, tai ainakin epäsuorasti esitetään kehotuksia heitä kohtaan. Tätä näkökulmaa valtakunnansyyttäjän päätöksestä ei löydy, vaikka olisi ollut mahdollista lähteä hakemaan ennakkoratkaisua tuomioistuimesta.
&#8211; Tässä tapauksessa asiaa olisi tullut puntaroida kaikelta kannalta. Yhteiskunnassa tappouhkauksien esittämisen hyväksyttävyys tulisi leikata kokonaan pois, Meri sanoo.
Tiettyjä ryhmiä ei saa arvostella, kantaväestöä saa
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate pyrkii antamaan kansalaiselle suojaa viranomaisten mielivaltaa vastaan. Laillisuusperiaatteeseen kuuluu esimerkiksi rikoslain säännösten tarkkarajaisuuden vaatimus eli se, että rangaistavaksi säädetyn teon tulee olla ilmaistu laissa mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi.
Vastaavasti rikoksesta tuomitseminen ja syylliseksi katsominen on laillisuusperiaatteen mukaan mahdollista vain, jos teko on nimenomaan laissa säädetty rangaistavaksi.
Meri katsoo, että perusmuotoisen kiihottamisrikoksen kriminalisointi on epäonnistunut epämääräisen muotoilun vuoksi ja kaipaa uudistamista.
&#8211; Pykälä on omituinen ja sitä pitäisi muuttaa nimenomaan niin, että se voi kohdistua mihin tahansa ryhmään ja tarkkarajaiseksi niin, että kyseessä olisi vain selkeästi joko rikokseen kehottaminen tai rikoksella uhkaaminen. Tarkoitus on se, että ihmisten pitää voida ennakoida käytöstään ja tietää etukäteen, millainen puhe on rangaistavaa ja mikä jää rangaistavuuden alueen ulkopuolelle.
&#8211; Kiihottamisrikospykälän soveltaminen on myös vastoin kansan yleistä ajattelua sananvapaudesta. Nyt ollaan käytännössä tilanteessa, jossa tiettyjä ryhmiä ei saa arvostella mutta kantaväestöä tai maahanmuuttokriittisiä saa.
Demarikansanedustaja välttyi syytteeltä
Meri toteaa, että nykyisellään kiihottamisrikoksen soveltaminen tarjoaa muillakin tavoilla mahdollisuuksia mielivaltaisiin tulkintoihin. Esimerkiksi hän nostaa sdp:n kansanedustaja Hussein al-Taeen, jonka rasistiset kirjoitukset eivät johtaneet valtakunnansyyttäjän nostamaan syytteeseen.
Al-Taeen epäiltiin syyllistyneen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan kirjoittamalla omalle Facebook-sivulleen eri kansanryhmiä uhkaavia, solvaavia tai panettelevia viestejä vuosina 2011-2016.
Valtakunnansyyttäjä kuitenkin <a href="https://syyttajalaitos.fi/-/ei-syytetta-epaillysta-kiihottamisesta-kansanryhmaa-vastaan,">päätti olla nostamatta syytettä</a> siitäkin huolimatta, että päätöksessä suoraan todetaan: &#8221;Yhden viestin osalta Al-Taee on todennäköisesti syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.&#8221;
Syyttämättä jättämistä perustellaan muun muassa sillä, että Al-Taee on itsenäisesti ilman viranomaisen puuttumista toiminnallaan pyrkinyt poistamaan tekonsa vaikutuksia.
Pahoittelun ei olisi pitänyt riittää
Meri ihmettelee, miten anteeksipyytely poistaa toisessa tapauksessa syytteeseen johtavan teon.
&#8211; Rikos täyttyy, kun se on tehty. Toiminta sen jälkeen voi johtaa rangaistuksen mittaamisessa lievempään rangaistukseen, mutta se, että kuka pyytelee eniten anteeksi ei saisi olla ratkaisevaa syytteen nostamisvaiheessa. Perustuslain mukaan ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti erityisesti rikosoikeudellisessa kontekstissa. Muuten kyse on mielivallasta.
Al-Taee myös pyyteli kirjoituksiaan anteeksi vasta jäätyään kiinni &#8211; ei aikaisemmin.
&#8211; Aito pahoillaan olo olisi mielestäni oma-aloitteista toimintaa ja vähän eri asia kuin vasta sen jälkeen, kun on jäänyt kiinni.

Meri: Miten on mahdollista esittää somekirjoituksia, joissa yllytetään tappamaan, eikä asiassa löydetä rikosta?

”Ennen kuolemaani tätä aineistoa ja kertomusta ei saa antaa lainaksi eikä tekstistä saa ottaa kopioita, koska en halua käydä uutta sotaa taistolaisten riveissä marssineita vastaan”

”Kokemukseni Taideteollisen taistolaisvuosista ovat syynä tähän tekstiin, jonka saa julkaista vasta kuolemani jälkeen &#8230; Vuosikausia kannoin mukanani laatikollista tallettamiani taistolaisajan tekstejä ja dokumentteja. Vasta vuonna 2007 aloitin niiden järjestämisen, koska hirveän ajan uudelleen eläminen oli niin vastenmielistä. Vielä tätä tekstiä kirjoittaessani näen painajaisunia &#8230;”
Taideteollisen korkeakoulun opettaja, Lahden muotoiluinstituutin rehtori Antti Hassi siirtyi ajasta ikuisuuteen 2019 ja jätti jälkeensä muistelmat, joihin soisi mahdollisimman monen tutustuvan.
Hassi kuvaa omia ja kollegoidensa kokemuksia 60-luvun lopulla alkaneen taistolaisvyörytyksen alla ja paineessa, joka jatkui pitkälle 80-luvulle &#8211; ehkä jopa tähän päivään asti.
<blockquote>Kirja innostaa pohtimaan, kuinka monen nykyisen yhteiskunnallisen ilmiön juuret nousevat vuosikymmenten takaisesta vasemmistoradikalismista.</blockquote>
Hassin paperi on kiinnostavaa ja osin järkyttävääkin luettavaa jo sinänsä, mutta se avaa myös meidän aikaamme uuden näkökulman. Kirja innostaa pohtimaan, kuinka monen nykyisen yhteiskunnallisen ilmiön juuret nousevat vuosikymmenten takaisesta vasemmistoradikalismista.
Mistä siis oikeastaan onkaan kyse, kun 2020-luvulla kouluissa harjoitetaan oppilaita tiedostamaan ja vastustamaan sortavia rakenteita, tai kun yritykset kouluttavat työntekijöitään havaitsemaan vääränlaista ajattelua ja puhetta?
Miten nämä äänenpainot, iskulauseet, lakitekstit ja akateemisten asiantuntijoiden hyvää tarkoittavat neuvot kuulostavat niin kummallisen tutuilta? Mistä ne kumpuavat?
<blockquote>Vasemmistolainen opiskelijaradikalismi pyyhkäisi yli koko läntisen maailman 60-luvun lopulta alkaen, mutta Suomessa liikkeelle löytyi erityisen paljon kaikupohjaa ja keinoja työntää juurensa syvälle yhteiskuntaan.</blockquote>
Tänä keväänä on ilmestynyt kaksikin tietokirjaa, joita lukiessa nuo kysymykset nousevat väistämättä mieleen. Toinen kirjoista on Antti Hassin Hassin paperi, toinen on Lauri Hokkasen teos Kenen joukoissa seisoin.
Sisällön, tyylin, tekstin kypsyyden ja työstön osalta kirjat eroavat huomattavasti toisistaan, mutta kumpikin on huolellisesti dokumentoitu kuvaus taistolaisten myllertämästä Suomesta.
Siinä missä Hassi kuvaa jäämistään marxilaisopiskelijoiden ja heidän myötäilijöidensä jyrän alle, tekee Hokkanen tiliä omasta osuudestaan taistolaisliikkeessä ja pohtii syitä aatteen synnylle. Hokkasen kirja on myös analyyttisempi ja aikaperspektiiviltään paljon laajempi kuin Hassin teos.
”Hassin paperi” on omakustanne – hyvässä ja pahassa. Sisältönsä painavuuden vuoksi se olisi ansainnut ison kustannusyhtiön tarjoaman näkyvyyden, markkinointikanavat ja arvostuksen. Teksti on onneksi selkeää ja ymmärrettävää, mutta olisi se silti kaivannut kustannustoimittajan käsittelyä, ehkä jopa karsimista tai uudelleenjärjestelyä. Kirjan taittokaan ei oikein vakuuta, sillä sivut näyttävät painetulta käsikirjoitukselta.
Autenttisuus kuitenkin vetoaa lukijaan, eikä puutteisiin pidä juuttua. Kirjalla on muita ansioita ja todistusvoimaa riittämiin, ja osa sen meriiteistä saattaa tulla ilmi vasta myöhemmin.
Voi myös ajatella niin, että ”Hassin paperin” tärkeintä antia ovat alkuperäislähteet, valokuvat, dokumentit, asiakirjakopiot ja –luettelot sekä kokouspöytäkirjat, jotka odottavat tutkijoita ja tulkitsijoita Kansallisarkistoon talletettuna.
<h4>Tiedostamista ja tappouhkauksia</h4>
Vasemmistolainen opiskelijaradikalismi pyyhkäisi yli koko läntisen maailman 60-luvun lopulta alkaen, mutta Suomessa liikkeelle löytyi erityisen paljon kaikupohjaa ja keinoja työntää juurensa syvälle yhteiskuntaan. Tämä johtui sekä Hassin että Hokkasen mukaan siitä, että suomalaisia vallankumousintoilijoita ohjattiin itärajan takaa: Neuvostoliitto tuki, rahoitti ja koulutti sosialismista innostuneita nuoria omien valtapoliittisten intressiensä mukaisesti, keinoja kaihtamatta.
Suomessa myös taitelijat, muusikot ja kulttuuriväki ryhmittyivät tiukasti punalipun alle, mikä antoi vasemmistolaiselle liikehdinnälle voimaa, näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Sama viesti toistui lehdissä, radiossa, teatterissa ja mukaansatempaavissa lauluissa. Kaikkien piti ”tiedostaa” ja osoittaa edistyksellisyyttään, ja ne, jotka eivät sitä tehneet, leimattiin taantumuksellisiksi ja jätettiin viranhaussa ja apurahojen jaossa huomiotta.
Pahaa jälkeä syntyi kampuksilla, kouluissa ja hallinnossa. Hurmahenkinen opiskelijaliike ei onneksi sentään saanut vallankumousta aikaiseksi, mutta tenttikirjoja sensuroitiin ja kirjoitettiin uudelleen, professoreita ja tutkijoita julistettiin pannaan ja boikottiin, vanhanaikaisiksi katsottuja opettajia häirittiin ja kiusattiin. Ideologinen ahdistelu ja painostus tuhosi monta elämää ja hajotti perheitä.
Hassi kuvaa itseensä ja muutamaan muuhun opettajaan kohdistettua uhkailua ja painostusta hyytävän yksityiskohtaisesti. Tappouhkaukset kirjoitettiin plakaatteihin uhrin työpaikalle, tai vainon kohteelle ja tämän omaisille soiteltiin keskellä yötä. Erilaiset mustamaalauskampanjat ja toverikomiteoiden julkiset pikatuomiot näyttävät olleen arkipäivää jo aikaan ennen somea.
<h4>Opetus uusiksi! </h4>
Hassi kuvailee ajan henkeä muutoinkin: taistolaisliikkeeseen hurahtanut yliopistoväki piti muun muassa hyviä käytöstapoja ja asiallista pukeutumista porvarillisena hapatuksena. Räävitön kielenkäyttö yhdistettynä akateemiseen ylemmyyteen ja sukupuolettomaan unisex-vaatetukseen muistuttaa sekin kummasti tämän päivän edistysuskoisten tyyliä.
<blockquote>Nuoret olivat ahdistuneita, marssivat milloin Chilen ja milloin koko Afrikan puolesta, näkivät sortorakenteita kaikkialla, levittivät lentolehtisiä, jakelivat flaijereita ja istuivat iltakaudet kokouksissaan hymyttöminä ja tuskaisina.</blockquote>
Ulkoiset seikat voi tietenkin jättää omaan arvoonsa. Pintanaarmuja syvempi vaikutus oli esimerkiksi sillä, että tiedostavat nuoret sosialistit halveksivat perinteisiä opetusmenetelmiä ja klassisten taitojen harjoittamista taideopinnoissa. Sommittelun tai mallipiirustuksen kaltaiset opit syrjäytettiin pitkäksi aikaa Taikin opintotavoitteista.
Arkkitehti Päivi Räisänen kuvaa Helsingin Sanomissa julkaistussa <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007897029.html">mielipidekirjoituksessaan</a> kokemustaan tuon ajan opiskelijaelämästä. Kirjoitus vahvistaa Hassin kirjan sanomaa: nuoret olivat ahdistuneita, marssivat milloin Chilen ja milloin koko Afrikan puolesta, näkivät sortorakenteita kaikkialla, levittivät lentolehtisiä, jakelivat flaijereita ja istuivat iltakaudet kokouksissaan hymyttöminä ja tuskaisina.
He välittivät kaikesta muusta paitsi oman alansa opinnoista ja omista läheisistään ja perheistään, jotka heitä olisivat tarvinneet.
”Hiljainen ja pelokas enemmistö halusi opiskella, ja siitä (taistolaispainostuksesta) kärsivät myös ne opiskelijat ja opettajat, jotka olivat mukana enemmistönä olevien taistolaisten porukoissa vain työ- ja opiskelupaikan menettämisen pelosta”, kirjoittaa Hassi. Ja toisaalla: ”Työtovereistani moni oli samaa mieltä kahden kesken, mutta ei uskaltanut asettua julkisesti taistolaisia vastaan työpaikan menettämisen pelossa.”
Antti Hassin leski Tetta Kannel-Hassi asuu helsinkiläisessä seniorikodissa ja muistelee edesmenneen miehensä kirjoitusurakkaa.
”Kyllähän tästä tekstistä kuultaa läpi tietty katkeruus. Antti koki jääneensä yksin, kukaan ei häntä tukenut. Hän oli motivoitunut näiden muistelmien kirjoittamiseen osin juuri siksi, että hänen mielestään Taideteollisen korkeakoulun historiaa ei ole taistolaisaikojen osalta rehellisesti avattu. Se oli kuitenkin vuosikymmenien mittainen jakso ja se vaikutti niin moneen asiaan ja muuallakin kuin Taikissa.”
Vaikka Hassi ei elinaikanaan suostunut taistolaisten ja kulttuurimarxistien vietäväksi ja joutui siksi kärsimään, ehti hän kuitenkin saada paljon aikaiseksi omalla alallaan. Nykyinen Lahden muotoiluinstituutti on käytännössä Hassin perustama, ja hän toimi myös sen rehtorina useita vuosia. Hän opetti lisäksi sekä Helsingin että Tampereen yliopistoissa, mikä tietenkin toi perspektiiviä korkeakoulumaailmaan laajemminkin. Hassi niitti mainetta myös kuvataiteilijana.
<h4>Mutta onko se totta?</h4>
Hassin kirja vilisee sekä uuvuttavia että kiinnostavia yksityiskohtia. Sieltä löytyy useita uteliaisuutta herättäviä viittauksia nykyisiinkin vallanpitäjiin ja vaikuttajiin. Ja kyllä, sivuilla vilahtaa myös Satu Hassi, vihreän liikkeen kantava voima ja poliitikko, kirjailijan veljentytär, jonka häissä vuonna 1975 vallankumouslaulut raikuivat. Morsiamen isä, Tampereen teknisen yliopiston rehtori Osmo Hassi oli laitettu juhlien tarjoilijaksi – mene tiedä liittyivätkö laulujen aiheet ja isän saama tehtävä samaan ideologiaan.
Punainen, vihreä, eri vai samaa väriä vai mistä syystä ne tuntuvat sointuvan yhteen? Lukija vetäkööt omat johtopäätöksensä.
Antti Hassin kirjan ääressä pitää myös kysyä, voiko tämä kaikki olla totta. Ehkä Hassi arveli tätä kysyttävänkin, koska toivoi valtavan lähdeaineistonsa tulevan talletetuksi julkiseen arkistoon – ei kuitenkaan omalle työpaikalleen Taikiin tai Aalto-yliopistoon. Hassi nimittäin epäili viimeiseen asti jonkun yliopistolaisen hävittävän tahallaan osan todistusaineistosta. Aika monella kun voisi olla sellaiseen syytä.
Kirjan viimeisellä sivulla Hassi kysyy itseltään, kannattiko tappelu taistolaisia vastaan. Ja toteaa:
….. – emme tapelleet oman etumme puolesta. Muodostimme vapaaehtoisen rintaman puolustamaan ajatuksen, sanan ja maan vapautta Moskovasta johdettujen kommunistien hyökkäystä vastaan.”
<hr />
TULOSSA MYÖHEMMIN: 
SU julkaisee myöhemmin arvostelun myös Lauri Hokkasen kirjasta. Samasta aihepiiristä eli taistolaisuudesta ja kulttuurimarxismin vaikutuksista Suomessa on tulossa muitakin teoksia ja toivottavasti myös tutkittua tietoa.
Romaani- ja näytelmäkirjallisuudessa hulluja vuosia ovat käsitelleet mm. Laura Honkasalo (”Sinun lapsesi eivät ole sinun”) ,Riitta Vartti (”Elämäni yliopisto”) ja Pirkko Saisio (mm. ”Baikalin lapset”).

Hassin paperi kuvaa 60-luvun murskaavaa taistolaisvyörytystä – radikalismia, tiedostamista, erimielisten painostamista – uutuuskirja vie väkisinkin ajatukset nykyhetkeen

Lähetä uutisvinkki:
<a class="_ymio1r31 _ypr0glyw _zcxs1o36 _mizu194a _1ah3dkaa _ra3xnqa1 _128mdkaa _1cvmnqa1 _4davt94y _4bfu18uv _1hms8stv _ajmmnqa1 _vchhusvi _kqswh2mm _2rkolb4i _ect4ttxp _syaz13af _1a3b18uv _4fpr8stv _5goinqa1 _f8pj13af _9oik18uv _1bnxglyw _jf4cnqa1 _30l313af _1nrm18uv _c2waglyw _1iohnqa1 _9h8h12zz _10531ra0 _1ien1ra0 _n0fx1ra0 _1vhv17z1" title="mailto:toimitus@perussuomalaiset.fi" href="mailto:toimitus@perussuomalaiset.fi" data-renderer-mark="true" data-is-router-link="false" data-testid="link-with-safety">toimitus@perussuomalaiset.fi</a>