Lue uusin: PS-lehti 4/2026

PS-Naiset 2/2026

PS-Naiset 1/2026

Puolustusvoimat tavoittelee miljoonan jalkaväkimiinan hankintaa – tavoitteena valmistuksen käynnistäminen vuonna 2028

Garedew: ”Kommandopipot, burkat ja niqabit eivät kuulu Suomeen”

Keir Starmer korvattiin somalinaisella – brittiparlamentti sai ensimmäisen somaliedustajansa

Aittakumpu vaatii loppua poliitikkojen ja Stea-järjestöjen kytköksille: Omien järjestöjen rahoituksesta päättäminen on kyseenalaista

Purra: Islamismin vastustamisen on näyttäydyttävä vaalituloksessa: ”Silmien sulkeminen ei enää onnistu”

Ranskan kaaos levisi Belgiaan – autot tulessa ja poliisit kivisateessa Brysselin mellakoissa

Antikainen: Osa suomalaismepeistä puolusti terroristeja – ”Ei tätä voi ymmärtää”

Mäenpää: Malttia datakeskusinnostukseen

Venäjän musta surma vaiettiin kuoliaaksi – ruton pelossa hybridisodan eväät

Ilmastokiihko ja maahanmuuttointoilu sivussa VM:n virkapuheenvuorossa – Purra kiittää realismista

Maahanmuuttajat riehuvat kaduilla – Seppänen: Ranskan tilanne on katastrofi

Rutto leviää Venäjällä – Antikainen: Ei viisumeita venäläisille 

Ranskan pelätty tuhotiistai päättyi yhteenottoihin – ”Islam haluaa valloittaa kerran niin suurenmoisen maan”

Yhdysvallat virallisesti huolissaan Euroopasta – maahanmuutto uhkaa puolustusyhteistyötä

Britannian vihreät ohjeistavat: Älä käytä sanoja äiti tai isä

Miljoonia vuosittain veronmaksajilta nyhtänyt Suomen Pakolaisapu käynnistää muutosneuvottelut

Purra kehitysavusta: ”Suomi on mällännyt epäapuun 30 miljardia – jatkossakin riittää saksille töitä”

The Economist varoittaa instituutioihin leviävästä islamismista – vaatii poliittiselta keskikentältä rohkeutta

Trumpin Yhdysvalloissa maahanmuutto nettonegatiivista – väkivaltarikollisuus romahtanut, työllisyys nousee

Mäenpää selvittää siviilipalveluksen outoja opetussisältöjä ja ideologista tuputusta – työministeri puuttui Elokapina-koulutuksiin

Sixten Korkman

Edellisen Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin aiempi kaukonäköinen varoittelu Saksan riippuvuudesta venäläiseen kaasuun on keväällä 2022 osoittautunut varteenotettavaksi uhaksi ja ongelmaksi. Helsingin Sanomat nyrpisteli perään ja vihjaili, että Venäjän sijaan Euroopan ongelma olisikin Trump itse.

Euroopan energiariippuvuus Venäjästä on osoittautunut ongelmalliseksi tilanteessa, jossa Eurooppa on lähes koko muun maailman rinnalla katkaissut tai katkaisemassa kauppasuhteita Venäjään.
Venäläinen tuontienergia pitää silti edelleen Eurooppaa pihtiotteessaan, josta on hankala pyristellä irti. Kaukonäköiseksi onkin osoittautunut edellisen Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin aiempi varoittelu Saksan riippuvuudesta venäläiseen kaasuun.
Nato-huippukokouksessa syksyllä 2018 Trump <a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201807112201066899">sivalsi</a> kovasanaisesti Saksaa. Trump sanoi pitävänsä Nord Stream II -kaasuputkihanketta Venäjän kanssa sopimattomana.
- Saksa on Venäjän vanki. Koska 60–70 prosenttia maan energiasta tulee Venäjältä, Saksa on täysin Venäjän kontrolloima, presidentti sanoi uutistoimistojen mukaan aamiaisella Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin kanssa.
- He maksavat miljardeja dollareita Venäjälle, jota vastaan meidän täytyy heitä puolustaa.
Hesari ylenkatsoo Trumpia
Venäläisen energian korvaaminen tulee olemaan haaste Euroopalle. EU-maissa noin 40 prosenttia käytetystä maakaasusta tulee Venäjältä. Myös Suomessa Venäläisen energian osuus on suuri, jopa yli 60 prosenttia. Esimerkiksi kivihiilestä valtaosa tulee Venäjältä.
Trumpin varoittelu on keväällä 2022 osoittautunut täysin varteenotettavaksi uhaksi ja ongelmaksi, vaikka lausunnolle ei aiemmin annettu merkitystä.
Trump-ylenkatsovana mediana tunnettu Helsingin Sanomat jopa nyrpisteli myöhemmin perään ja vihjaili, että Venäjän sijaan Euroopan ongelma olisikin Trump itse.
Kuinkas sitten kävikään?
Trump-halveksuntaansa HS on tuonut usein esille ei pääkirjoituksissa, vaan erityisesti julkaisemissaan tarkasti valikoitujen vierailevien kolumnistien tuuttauksissa.
Loppukesällä 2019 HS julisti <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006209248.html">ylimielisesti</a> otsikossaan: ”Donald Trumpin arvo­maailma haisee, ja hän on Euroopalle vakavampi ongelma kuin Venäjä”.
Kolumnisti Sixten Korkman hieman pehmenteli ylimielistä väitettään toteamalla, että toki myös Vladimir Putinin Venäjä on autoritaarinen maa, jossa historiaa vääristetään ja media myötäilee vallanpitäjiä, ja ettei Venäjästä ole kenellekään esikuvaksi.
Silti huhtikuussa 2022 alkaa näyttää siltä, että Euroopan &#8211; ja koko maailman &#8211; ongelma ei suinkaan ole Donald Trump, vaan Venäjä &#8211; eli täysin päinvastoin kuin HS uskotteli.
Helsingin Sanomille ja Korkmanille voidaankin esittää kysymys: miten meni niin kuin omasta mielestä?

Donald Trump läksytti Saksaa energiariippuvuudesta Venäjään – Helsingin Sanomat väitti perään Trumpin olevan Euroopalle suurempi ongelma kuin Venäjä

Ajatushautomo Libera järjesti 8. lokakuuta keskustelutilaisuuden eurokriisistä paljonlupaavalla otsikolla ”Kaikki mitä olet halunnut tietää eurokriisistä”. Tilaisuuden puhujalista oli vaikuttava, mikä nostaa aina keskusteluntasoa – tyhjille fraaseille tai paikkansapitämättömyyksille ei tällä kertaa ollut tilaa.
Tilaisuuden avasi ajatushautomo Liberan hallituksen puheenjohtaja ja kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki purkaen euron tuoman vakauden myyttiä. Inflaatiotaso on vaihdellut euroaikana ihan samalla tavalla kuin kelluvan markan aikana. Omaisuuserien hinnat ovat olleet eurossa alttiita heilunnalle. Korkotaso on pysynyt alhaisena, mutta on kyseenalaista, onko se ”sopimaton pakkopaita”, vai talouden tilaan sopiva taso.
Pitemmän pään eli valtioiden velkakirjojen korko oli aluksi useissa euromaissa matala, mutta tästä seurasi kupla ja kriisi heikommissa maissa, kun korot kääntyivät uudelleen nousuun. Mitään varsinaista korkoerohyötyä esimerkiksi kruunuun jättäytyneeseen Ruotsiin ei ole havaittavissa.
Vaikka Lepomäen mukaan euro on näennäisesti poistanut valuuttakurssiriskin, niin Suomen ulkomaankaupasta vain 40 prosenttia on euroalueen kanssa – lopun osalta valuuttariskit ovat edelleen olemassa. Lisäksi, euron valuuttakurssi muihin valuuttoihin nähden on vain satunnaisesti sopiva yksittäisen jäsenmaan taloudelliseen tilanteeseen.
Euron vaikea lapsuus ja liittovaltiota kohti 
Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Antti Suvanto, finanssialalla pitkään toiminut Stefan Törnqvist ja useissa kansainvälisissä ja kotimaisissa finanssialan asiantuntijatehtävissä toiminut Johnny Åkerholm keskustelivat tämän jälkeen yhteisvaluutan tilasta. Suvanto toisti virallista käsitystä, jonka mukaan eurojärjestelmässä on valuvikoja ja virheitä, joita on kaikissa suurissa hankkeissa, ja näitä vikoja korjataan.
Åkerholm huomautti, että ongelmat jatkuvat vieläkin – euroalueen hallinto ei ole puuttunut Suomen taloudenpitoon tähän asti millään tavalla, koska budjettivaje- ja velkatasot ovat mahtuneet virallisten raamien sisään, vaikka taloutemme kokonaistila ja suunta ovat olleet erittäin heikko. Suvanto valitteli, että kriisinhallintaa on vaikeuttanut liittovaltiotyyppisten järjestelyiden puuttuminen, ja hänen mielestään sellaisia tarvitaan jatkossa.
Törnqvist valitteli, että vaikka euro voi hyvin, kansalaiset ja talous eivät. Liittovaltiota ei kukaan poliitikko virallisesti kannata, mutta sellaista kohti ajaudutaan askel kerrallaan. Mikäli eurossa halutaan pysyä, Törnqvist epäilee, että viiden prosentin tuottavuusloikka ei riitä, vaan tarvitaan kahdenkymmenen prosentin petraus. Hänelle kelpaa Suomen tulevaisuudenvalintojen kohdalta mikä tahansa, kunhan sen taustalla on tietoinen ja harkittu strategia, eikä ajopuuna ajelehtiminen. Puheet euron peruuttamattomuudesta Törnqvist kuittasi muistuttavan Neuvostoliiton ikuiseksi julistautumista.
Kestääkö euro ilman liittovaltiota?
Valtiovarainministeriön entinen huippuvirkamies Peter Nyberg, Tukholman yliopiston professori Markus Jäntti (vas.) ja Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman pohtivat, minkälainen liittovaltio mahdollisesti edessämme olisi, ja millainen sen pitäisi olla, että euro kestäisi.
Nyberg kommentoi luottavansa EU:n julkaistuihin suunnitelmiin, ja totesi, että liittovaltio tulee. Hän muistutti, että kriisin yhteydessä on luovuttu aiemmista säännöistä ja lisätty yhteisvastuuta – ja askeleita otetaan jatkuvasti lisää. Korkman puolestaan piti poliittisen liittovaltion syntymistä käytännössä mahdottomana, vaikka lisäintegraatiota varmasti tapahtuu jatkossa. Jos pankkiunioni ei riitä euron säilyttämiseen, euro saa mennä ”romukoppaan muiden epäonnistuneiden valuuttakokeilujen tavoin”.
Jäntti oli pitkälti samaa mieltä Korkmanin kanssa ja piti valuuttaliiton syventämistä suositeltavana, mutta sekä Suomen euroeroa että liittovaltiota ”haihatteluna”. Nyberg toivoi, että ymmärtäisimme todennäköisimmän kehityspolun olevan sen, mikä on suurten euromaiden intresseissä.
Voiko euron hajottaa tai siitä erota? 
Helsingin Yliopiston professori Vesa Kanniainen toisti tutkimusryhmä EuroThinkTankin aiemman käsityksen, että eurosta voidaan erota. Euron hajottaminen ei ole Suomen käsissä, mutta eurosta eroaminen on. Siksi Kanniainen pohti, olisiko eurosta eroamisella saatavat taloussopeutumishyödyt eron kustannuksen arvoisia. Korkman oli aiemmin esittänyt euroeron aiheuttavan ”helvetin”, ja siksi Kanniainen kutsuikin euroeron hintaa ”helvettikustannuksiksi” ja vertasi niitä arvioihin myöhemmin syntyvien hyötyjen arvioihin. Hyvin pienilläkin oman valuutan eduilla ja isoilla helvettikustannuksilla Kanniainen totesi nettohyödyn olevan positiivinen.
Nordean entinen pääekonomisti Roger Wessman totesi, että euro on ”tyhmä idea” ja euron ulkopuolella oleminen ei olisi Suomelle minkäänlainen ongelma. Lisäksi hän piti järkevänä miettiä euroeron hyötyjä ja kustannuksia. Hän allekirjoitti Kanniaisen olevan suunnilleen oikeassa euron aiheuttamien hyvinvointitappioiden koosta. Hän piti kuitenkin eurosta eroamisen kustannuksia mahdollisesti huomattavasti suurempina kuin Kanniainen arvioi. Koska Suomen euroero on nykyisessä poliittisessa ilmastossa erittäin epätodennäköinen ratkaisu, sen pelkkä pohtiminen vie huomiota pois talouden sopeutustarpeesta. Wessmanin myöhempi <a href="http://rogerwessman.com/2015/10/09/euroeron-kustannus-hyotyanalyysi/comment-page-1/">kirjoitus</a> ja sen yhteydessä käyty keskustelu on tutustumisen arvoinen.
Loppukeskustelu: huono juttu, mutta minkäs teet
Keskustelun loppua vaivasi yhteinen käsitys, että tulevan euroliittovaltion muotoa ja syvyyttä ei tiedetä. Myöskään ei tiedetä, miten eurosta eroaminen sujuisi käytännössä, ja mitä siitä seuraisi. Konsensus tuntuu kuitenkin kallistuneen sen puolelle, että ei ole häpeä myöntää euron olevan epäonnistunut ja aiheuttaneen mittavia taloudellisia vahinkoja sekä tähän asti että myös jatkossa.
Käsiäänestyksessä panelisteilta kysyttiin, olisiko Suomen aikoinaan pitänyt liittyä euroon. Vain kolme vastasi kyllä (Jäntti, Suvanto, Åkerholm). Peräti kuusi totesi, että Suomen ei olisi pitänyt liittyä (Törnqvist, Korkman, Nyberg, Kanniainen, Wessman, Lepomäki).
Suomen eroamista eurosta ei kuitenkaan konsensus kannattanut. Euroeroa puolsi 3,5 (Lepomäki, Törnqvist, Kanniainen, Nyberg ”ehkä”) ja eurossa pysymistä kannatti viisi (Jäntti, Suvanto, Åkerholm, Korkman, Wessman).
<hr />
TOIMITTAJAN KOMMENTTI:
Tilaisuus tuntui eurokriisiä ja sen ympärillä lilluvaa keskustelua pitkään seuranneesta hyvin tutulta, mutta suomalaisittain virkistävältä poikkeukselta. Euron uskonomainen kehuminen jäi käytännössä nollille, eikä eurolla myöskään peloteltu. Kukaan ei puhunut tyhmiä.
Mikäli haluamme päästä eteenpäin keskustelussa, olisi suotavaa, että Suomessa alettaisiin tosissaan pohtia, millaiseen liittovaltioon olemme valmiita suostumaan. Tätä toivottiin jo Liberan ja EuroThinkTankin edellisessä <a href="http://www.libera.fi/raportti/euron-tulevaisuus-suomen-vaihtoehdot-2/">tilaisuudessa</a> toukokuussa 2014. Lisäksi euroeron käytännön toteutusta ja ”helvettikustannuksia” minimointia olisi syytä pohtia.
Finanssimarkkinoilla on tapana käyttää niin sanottua stop-lossia, eli tappionpysäytystoimeksiantoa. Jos jotain osaketta on ostettu, etukäteen päätetään, mitä tehdään, jos osakkeen kurssi kääntyykin laskuun. Kun osakkeen hinta saavuttaa stop-rajan, osake myydään, ilman mutinoita tai pohtimisia. Stop-lossin käyttö takaa sen, että kokonaisriskit pysyvät maltillisina, eikä vahingossa ajauduta tilanteeseen, josta ei enää ole mahdollista selviytyä.
Suomella ei ole minkäänlaista stop-tasoa, eli rajoitinta siihen, kuinka paljon ja syvää liittovaltiota Suomi tulee omalta osaltaan hyväksymään. Meillä ei ole yksiselitteistä numeroa, tai pyhää rajaa, jota ei voi rikkoa. Meillä ei ole etukäteen päätettyä rajaa Suomen taantuman pituudelle, jonka jälkeen ryhdymme muihin toimenpiteisiin. Viiden kuluneen vuoden luulisi olevan riittävän pitkä aika. Aiommeko ihmetellä sisäistä devalvaatiota seuraavat viisi vuotta, vai kymmenen vuotta? Missä vaiheessa toteamme, että emme siinä onnistu?
Vastaavasti, jos Suomella ei ole selkeää euroerosuunnitelmaa, tai rahaliiton tasolla ei ole luotu sellaisia menettelytapoja ja yhteisymmärrystä, että euroero olisi mahdollista toteuttaa yhteistyössä, meillä ei myöskään ole mitään konstia laukaista stoppia, jos stop-taso tulee vastaan.
Siksi me olemme ajopuuna, ja tilaisuudesta jäi minulle surullinen olo. Käytäväkeskustelussa kommentoitiin nimettömänä, että Suvannon vetämän asiantuntijatyöryhmän <a href="http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2015/10/01/raportti-suomi-voisi-sallia-emu-eriytymista/201512764/12">visiot</a> rahaliiton tulevaisuudesta olivat ”samaa vanhaa höpötystä”, eivätkä ratkaise euron ongelmia. Aiemmin omissa nimissään Roger Wessman on todennut, että vaikka euroero tai sen purkaminen saattaisi olla järkevää, hän ei luota siihen, että ne tahot, jotka tämän ideoivat, loivat, valvoivat ja sitten hoitivat kriisiä, osaisivat euron purkaa.
Kansainvälisen valuuttarahaston juuri eläkkeelle lähtenyt pääekonomisti Olivier Blanchard <a href="http://www.telegraph.co.uk/finance/economics/11919355/fiscal-union-eurozone-emu-olivier-blanchard-imf.html?fb_ref=Default">varoitti</a> 10. lokakuuta, että edes euroalueen yhteinen budjetti ei tule korjaamaan toimimatonta euroaluetta. Kaikki tuntuvat tietävän, että tämä ei toimi, mutta ääneen se kehdataan sanoa vasta eläkkeelle pääsyn jälkeen. Se, mikä alkoi poliittisena projektina ei voi päättyä poliittisena projektina, koska poliitikoista ja virkamiehistä ei ole purkamista tekemään. Silloin vaihtoehtoina on joko taloudellisten äärimmäisten vaikeuksien kautta euroeroihin ajautumisia tai äärimmäisen kivuliasta sopeutumista.

Talousviisaat pohtivat: kannattaako eurosta erota, mikä on ”helvettikustannus”

Yhteisvaluutta euroa on pidetty Suomessa menestystarinana vailla vertaa. Ennätyspitkä lama ja Suomen talouden pysyminen alle kahdeksan vuoden takaisten lukujen eivät ole onnistuneet horjuttamaan luottamusta euroon. Vikaa on haettu aina muualta. Nyt osa Suomen talousasiantuntijosita alkaa kallistua sille kannalle, että euro on Suomelle vikatikki.
Euron pysyminen kasassa johtuu ennen kaikkea siitä, että siihen on ladattu rutkasti poliittista liimaa. Yhteisvaluutan säännöistä piti tehdä tiukat, sillä muutoin siihen ei olisi saatu houkuteltua mukaan tarkan taloudenpidon maita. Säännöt ovat jääneet kuitenkin pitkälti kuolleiksi kirjaimiksi.
– Luulin, että perussopimuksista pidetään kiinni. Jos Maastrichtin sopimuksesta olisi pidetty kiinni, euro olisi hajonnut vuonna 2012, <a href="http://www.uusisuomi.fi/raha/103644-putin-pomppisi-riemusta-jos-euro-hajoaisi" target="_blank">toteaa</a> ajatushautomo Eurothinktankin jäsen Stefan Törnqvist Uudelle Suomelle.
Törnqvist on toiminut talousalalla pitkään niin Ålandsbankenissa kuin yksityisellä varainhoidonkin puolella sijoitusjohtajana.
<h4>Nordean Kangasharju: &#8221;Tyhmä päätös&#8221;</h4>
Kesän aikana kritiikkiä eurolle on alkanut sataa myös muilta suunnilta. Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju pitää Suomen liittymistä euroon &#8221;tyhmänä päätöksenä&#8221;. Kangasharju kertoo Ilta-Sanomien <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1441095086437.html" target="_blank">haastattelussa</a>, ettei Suomi ole lähivuosina pääsemässä pinnalle.
– Vaara on nyt sitten se, että jos Eurooppa jatkaa sitä kasvua mikä siellä nyt on, Euroopan keskuspankki joutuu nostamaan korkoa vuonna 2018, Kangasharju valottaa tulevaisuuden näkymiä.
Kangasharjun mukaan korkotason nosto olisi haitallista Suomelle maamme rämpiessä vielä taloussuossa. Näin hänen mukaansa käy, jos maailmantalouden rakenne ei muutu. Investointien pitäisi lähteä maailmalla ensin kunnolla käyntiin.
Suomi kulkee muun euroalueen osalta vastavirtaan. Yhteisellä rahapolitiikalla ei voida huomioida Suomen kurimusta, sillä liian löysä rahapolitiikka ylikuumentaisi taas muuta euroaluetta.
Kangasharju ei näe euron heikentymistä Yhdysvaltain dollaria vastaan riittävänä apuna, sillä Suomen tärkeimpien kauppakumppanien kanssa euro on pahimmillaan vahvistunut. Venäjän rupla ja Ruotsin kruunu ovat heikentyneet euroa enemmän. Saksaan nähden ei muutosta ole tiedossa, koska molemmilla on käytössä sama valuutta.
Hän kuvaakin Suomen eurojäsenyyttä nettovaikutukseltaan tappiolliseksi. Jos maailma pysähtyisi tänään, niin Suomen liittyminen euroon olisi tulkittavissa tyhmäksi päätökseksi. Kangasharju toivoo tilanteen paranevan, vaikka ei talouskatsauksen osalta juuri päivänpaistetta näekään.
<h4>Sailas: &#8221;Epäonnistunut eurohanke&#8221;</h4>
Pitkän uran valtiovarainministeriössä tehnyt valtiosihteeri ja ministerin arvonimen saanut Raimo Sailas lataa <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1440991231170" target="_blank">Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa</a> epäonnistuneen eurohankkeen tarvitsevan ihmettä  1990-luvun lopulla syntynyttä rahaliittoa hän kuvailee &#8221;kummajaiseksi&#8221;.
Sailas kirjoittaa valuuttaliitto EMU:n olevan epäonnistunut. Hän luettelee syyt näkemykselleen: euroalueen bruttokansantuote on edelleen pienempi kuin finanssikriisin puhjetessa, työttömyys on koholla ja euromaat ovat korviaan myöden veloissaan.
Euron ulkopuolelle jättäytyneet maat ovat toipuneet finanssikriisistä nopeammin ja paremmin. Euromaiden taloudenpidon eroja ei huomioitu. Säännöistä ei välitetty edes yhteisvaluuttaa muodostettaessa.
Sailaksen mukaan suurin sääntörike tehtiin kuitenkin silloin, kun niin sanottu no-bailout-sääntö heitettiin romukoppaan.
Sailas kritisoi ex-pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen toimia, sillä Suomen finanssipoliittisesta määräysvallasta luovuttiin vähin äänin ja Suomi lainehti ajopuuna. Nyt Euroopan komissio hamuaa loputkin rippeet itsemäärämisvallasta itselleen.
Kansallisen rahapolitiikan tarpeet on uhrattu jo. Sailaksen mielestä nyt tulisi harkita tarkkaan sitä, mikä on Suomen kansallinen etu.
<h4>Korkman rahaliitosta: &#8221;Umpisolmussa&#8221;</h4>
Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman <a href="http://www.hs.fi/talous/a1305980316066" target="_blank">piti puheen</a> kansanedustajille Suomen talouden tilasta.
Korkman ei lyttää rahaliittoa täysin maan rakoon. Hän huomioi sen, että Suomen työmarkkinajärjestelmä ei tunnu olevan vain yhteensopiva yhteisvaluutan tarvitsemien joustojen kanssa.
– Suomen kannalta jäsenyys rahaliitossa yhdistettynä työmarkkinajärjestelmäämme on kyllä erityisen hankala yhdistelmä, Korkman tuskailee.
Korkman viitannee pääministeri Juha Sipilän (kesk.) vetämän perusporvarihallituksen tavoitteeksi asetetun yhteiskuntasopimuksen kariutumiseen. Työmarkkinaosapuolet eivät saaneet yhteistä toimintalinjaa muodostettua. Rakennusliitto on todennut &#8221;<a href="http://kossi.rakennusliitto.fi/blogi/isot-ja-pienet-asiat/" target="_blank">pysäyttävänsä Suomen</a>&#8221;, jos hallitus esittelee jotain palkansaajia todella heikentäviä toimia.
Eurooppalaiset päättäjät ovat kuvanneet eurojärjestelmää polkupyöräksi, joka kaatuu jos pyörällä ei liikuta koko ajan. Korkman toteaa Suomen olevan euron kanssa umpisolmussa, jossa ei päästä etenemään eikä peruuttamaan.
Myös Korkmanin mielestä Suomen liittymistä euroon voi pitää virheenä. Hänen mielestä jäsenyys on kuitenkin ikuinen.
Kreikan tila osoittaa myös toisen yksityiskohdan: liittovaltiossa pienellä jäsenmaalla ei ole järin suuria keinoja toimia kansalaistensa etujen turvaajana. VTT Peter Nyberg kirjoittaa blogissaan, että Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan tulisi rajata selkeät ehdot <a href="http://www.peternyberg.net/2014/07/18/kansalaisille-tarjolla-naennaiskeskustelua/" target="_blank">etukäteen</a> siitä, mitkä valtaoikeudet suostumme luovuttamaan pois ja mitkä emme.
Nybergin mukaan Suomi on hiljaa myöntymällä luovuttanut valtaoikeuksiaan pois. Tällä tavoin toimimalla ei todennäköisesti saavuteta kansallista etua.

Talousasiantuntijoilta voimakasta eurokritiikkiä – ”tyhmä päätös”, ”Suomi umpisolmussa”

Lähetä uutisvinkki:
<a class="_ymio1r31 _ypr0glyw _zcxs1o36 _mizu194a _1ah3dkaa _ra3xnqa1 _128mdkaa _1cvmnqa1 _4davt94y _4bfu18uv _1hms8stv _ajmmnqa1 _vchhusvi _kqswh2mm _2rkolb4i _ect4ttxp _syaz13af _1a3b18uv _4fpr8stv _5goinqa1 _f8pj13af _9oik18uv _1bnxglyw _jf4cnqa1 _30l313af _1nrm18uv _c2waglyw _1iohnqa1 _9h8h12zz _10531ra0 _1ien1ra0 _n0fx1ra0 _1vhv17z1" title="mailto:toimitus@perussuomalaiset.fi" href="mailto:toimitus@perussuomalaiset.fi" data-renderer-mark="true" data-is-router-link="false" data-testid="link-with-safety">toimitus@perussuomalaiset.fi</a>