Turhapuroja, Tuntemattomia sotilaita – onko suomalaisesta kulttuurista vientituoteeksi?

Eduskunnan Pikkuparlamentissa järjestettiin kulttuuriseminaari, jonka kutsuivat koolle perussuomalaiset kansanedustajat Ritva ”Kike” Elomaa ja Pirkko Ruohonen-Lerner.

– Itkemme Suomessa heikkoa taloustilannettamme. Meidän pitää löytää uusia tapoja päästä eteenpäin. Kulttuuri on EU:n kolmanneksi suurin ala, se kasvaa ja työllistää entistä enemmän. Kulttuuri on rikkaus, eikä vain talouden puolesta vaan myös henkisesti, Elomaa pohjusti.

– Nyt on puhuttu paljon talvisodasta. Ei voi painottaa liikaa, kuinka kulttuuri, etenkin musiikki sai ihmiset ajattelemaan muuta kuin sodan koettelemuksia, ja se kehitti yhteishenkeä.

Luova talous noussut savupiippujen tilalle

Kimmo Aulake toimii neuvottelevana virkamiehenä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Hän kertoi kulttuurin taloudellisesta merkityksestä koko kansalle. Se on hämmästyttävän suuri ja sen osuus kasvaa.

Aulake pohjusti esitystään kuvalla Chaplinin Nykypäivästä, jossa sankari raataa tehtaan liukuhihnalla ja takertuu hammaspyörien väliin. Ennen piti taloudessa olla työvoimaa, suuri pääoma ja tehdas. Kilpailukyky varmistettiin yksityisellä tai valtion pääomalla. Kun tarpeeksi panosti, pyörät saatiin pyörimään.

– Tämä on yhä olemassa, mutta maailmalla on puhuttu jo vuosia tuotannon perustan muuttumisesta. On tullut uutta, joka mullistaa talouden. Mitä se on? Sitä on vaikeaa selittää, mutta siihen liittyy Angry Birds.

– Uutta on vaikeaa määritellä. Sitä on idea, luovuus, osaaminen – luova talous. Se toimii, vaikka ei ole suurta työvoimaa tai suurta pääomaa – vaan idea ja luovuus. Ennen ei olisi uskottu, että lintu, joka ampuu ritsalla, loisi miljoonia euroja ja sitä on klikattu miljardeja euroja Luova ala on puhdasta tuotantoa, joka ei tuota saasteita, Aulake totesi.

Kulttuurin BKT päihittää metsäteollisuuden

Aulake näytti käppyrän, joka saa paperimiehen väräjämään: kulttuuri tuottaa bruttokansantuotetta lähes kaksi kertaa enemmän kuin paperi- ja muu metsäteollisuus yhteensä.

– On siinä eroakin: metsäteollisuudella on pari-kolme maailmanlaajuista suuryritystä, jotka tuovat runsaasti vientituloja, kulttuurissa taas on 20 000 pien- ja mikroyritystä, Aulake lievensi.

– Mutta kulttuuria kulutetaan toiseksi eniten elintarvikkeiden jälkeen – seitsemän miljardia euroa! Ja siitä viisi miljardia kuluu suomalaiseen kulttuuriin.

Kulttuurin kauppa kasvaa nopeammin kuin millään muulla toimialalla. Vientiinkin on panostettu: musiikkia viedään entistä enemmän. Sitä tuetaankin yhä enemmän, vaikka Aulakkeen mielestä kunnianhimo olisi voinut olla vieläkin suurempaa.

– Tahtotila on vasta muodostumassa. Saa nähdä vaalien jälkeen, millainen tahto on silloin.

Musiikki työllistää pieniä yrityksiä

Maailmassa kulttuuriin käytetään jo 600 miljardia dollaria. Siitä voi Suomikin ottaa osansa. Tuomo Tähtinen edistää musiikkivientiä Music Finland ry:n toiminnanjohtajana. Hän korosti kulttuurin merkitystä niin taloudessa kuin muutenkin.

– Kaksi kolmasosaa suomalaisista harrastaa aktiivisesti kulttuuria jossain vaiheessa. Se on enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Siitä ollaan myös valmiita maksamaan – äänestämään lompakolla, Tähtinen totesi.

Musiikki työllistää runsaasti pieniä yrityksiä, joiden merkitys kasvaa huonoinakin aikoina.

– Vuodesta 2007 alkaen kulttuurialojen työpaikat ovat kasvaneet 21 prosenttia – vielä enemmän kuin Euroopassa, vaikka aika ei ollut paras mahdollinen. Toivottavasti tämäkin vaikuttaa kevään vaalikeskusteluissa, Tähtinen toivoi.

Täytyy kansainvälistyä

Suomi on pieni maa, joten kasvu edellyttää kansainvälistymistä. Suomi nousi kansainväliseen maineeseen klassisella musiikilla, mutta populaarikulttuuri on noussut runsaan 10 vuoden aikana kuin tyhjästä niin, että nyt osataan ja entiset menestykset poikivat uutta toimintaa.

– Musiikin liiketoiminta kasvaa yhä merkittävämmäksi. Rajat purkautuvat, tekniikka kehittyy. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat; kauppa käy, eikä meidän tarvitse lastata laivoihin mitään, vaikka vielä äskettäin kulttuurivientiäkin mitattiin kiloissa, Tähtinen paljasti.

Ruotsin musiikkivienti alkoi Abbasta: se sementoi Ruotsin aseman Pohjoismaiden musiikkipääkaupunkina ja linkitti Ruotsin Lontooseen, joka oli maailman musiikkipääkaupunki. Tämä rakenne purkautuu vasta nyt. Ruotsissa puolet viennistä perustuu jo pelkkiin teoksiin, eli biisejä tilataan ruotsalaisilta tekijöiltä.

– Suomen musiikkivienti on nyt noin neljännes Ruotsin viennistä, 10 vuotta sitten se oli kymmenesosa. Saavutamme Ruotsia vähitellen. Teosten osuus kasvaa Ruotsin perässä, Tähtinen kertoi.

Elokuvalla menee hyvin

Jesse Fryckman Solar Films Oy:stä kertoi elokuvalla menevän hyvin: kotimaisia elokuvia tehdään noin 30 tänäkin vuonna ja ne keräävät 2 miljoonaa katsojaa yhteensä 7 miljoonasta katsojasta. Suomikin kurkistaa maailmalle muiden Pohjoismaiden olan takaa ja kiinnostus on molemminpuolista.

Elokuva on kulttuurin sulatusuuni: se yhdistää kaikki taiteenlajit. Se on koko kansan levähdyspaikka ja se on edullista. Laman aikana elokuvan merkitys korostuu. Elokuva yhdistää kansallista ja kansainvälistä kulttuuria: se on paikallisesti kansainvälinen ja antaa jokaiselle jotakin. Kaikki muistavat jotain Tuntemattomasta tai Turhapurosta: hyvä elokuva kestää aikaa, se luo yhteistä muistia ja yhdistää kansaa.

– Elokuvia tuotetaan noin 60-70 miljoonalla eurolla. Tuet palautuvat yhteiskuntaan moninkertaisina ja olemme siitä kiitollisia, Fryckman korosti.

Myös elokuva kansainvälistyy: suomalaiset filmit kiinnostavat Cannesissa ja Berliinissä, hype on vahvaa ja vähintään yhtä hyvin menee kuin Ruotsilla ja Tanskalla, vaikka niillä olikin etumatkaa.

– Mikä nosti tanskalaisen elokuvan ja TV-sarjat kukoistukseen muiden yli? Ruohonen-Lerner kysyi.

Kaikissa Pohjoismaissa oli sama ongelma kuin Suomessa: elokuvat ja TV-ohjelmat eivät kulje rajojen yli. Ruotsissa ja Tanskassa mietittiin, miten tästä päästäisiin yli. Keksittiin aihe, joka yhdistää konkreettisesti: Juutinrauman silta.

– Ruotsalainen poliisi ja tanskalainen poliisi, joita silta yhdistää. Idea voi olla hyvinkin yksinkertainen ja se poikii uskomattoman suurta, Fryckman sanoi.

– Suomessa on yhä enemmän elokuvateattereita kuin uimahalleja. Toivotaan, että se pysyykin näin.

Oopperan menestys riippuu laadusta

Kike Elomaa lauloi aikoinaan Mynämäen yhteiskoulun kuorossa Kai Valtosen kanssa. Hän kutsui lapsuusystävänsä kertomaan oopperasta: Valtosen pitkä laulajanura huipentui 20 vuoteen Kansallisoopperassa, ja hän yhä opettaa uusia laulajapolvia.

– Kerron taas kuten niin monesti maakuntavierailuillani, että kulttuuri on kovaa työtä: olemme kahdesti päivässä töissä, kuutena päivänä viikossa. Sunnuntait ovat vapaita, ellei ilmoiteta puoli vuotta etukäteen. Kesäloma kestää kaksi kuukautta, mutta silloinkin menemme Savonlinnan oopperajuhliin viettämään lomaa, Valtonen naurahti.

Mikä nosti klassisen musiikin maailmalle? Ja miksi se nyt hiukan niiaa?

– Kyse on laadusta. Jos elokuvakin menestyy, se on laadusta kiinni. Vasta sitten tulee rahaa. Oopperan laatu edellyttää koulutusta, suurta harrastusta ja kattavaa haravointia, Valtonen kertoo.

Oopperakin on kansainvälistynyt. Siinä on varjopuolensa: ennen niin menestyneitä suomalaisia laulajia on työttöminä.

– Uusia laulajia tulee, mutta he saisivat tulla paljon nuorempina, Valtonen totesi.

Valtonen toivoo, että Oopperatalosta pidettäisiin huolta: se on kansainvälinen taidemuoto, joka on pitänyt pintansa 1600-luvulta alkaen.

– Kuka saisi syntymään tähän aikaan liittyviä uusia ideoita, jotka ylittäisivät ärsytyskynnyksen?