Brittilehti The Spectator on julkaissut Ruotsin maltillisen kokoomuksen Fredrik Karrholmin kirjoituksen, jonka mukaan maahanmuuttajat ratkaisivat Ruotsissa pidetyt parlamenttivaalit vasemmiston hyväksi. Naapurimaata edelliset neljä vuotta hallinnut oikeistoblokki hävisi täpärästi vasemmistolle. Tuoreimpien tietojen mukaan oikeistoblokki sai valtiopäiville 173 paikkaa ja vasemmistoblokki 176.
Vasemmistohallituksen muodostaminen on haastavaa
Karrholmin mukaan ei ole vielä lainkaan varmaa, että sosiaalidemokraattinen puolue pystyisi muodostamaan uutta hallitusta tai pitämään sitä vakaana. Monipuoluedemokratiassa vasemmistohallitus tarvitsisi tuekseen sekä kommunistitaustaisen vasemmistopuolueen, radikaalin vihreän puolueen sekä liberaalin entisen maatalouspuolueen. Viimeisenä mainitun suhteet sosialistipuolueeseen ovat Karrholmin mukaan ”parhaimmillaankin viileät”.
Ruotsi oli samankaltaisessa tilanteessa kaksi vaalikautta sitten. Tuolloin poliittinen epävakaus kaatoi hallituksen toistuvasti. Karrholmin mukaan sosiaalidemokraateilla on kuitenkin yksi etu: ne ovat osoittaneet olevansa valmiita tekemään lähes mitä tahansa saadakseen tarvitsemansa äänet.
Vaalikaudella 2018-2022 Andersson sai tuekseen entisen vasemmistopuolueen jäsenen, sittemmin sitoutumattoman kansanedustajan. Tätä tukea varten demarijohtaja oli junaillut tiiviimpiä suhteita Pohjois-Syyrian kurdien PYD-puolueeseen.
Ruotsin vaaleista tuli historiallinen vedenjakaja
Karrholmin mukaan vaalit ovat joka tapauksessa paljastaneet sen, että maahanmuutto ohjaa Ruotsin politiikkaa.
Vuoden 2022 vaaleissa noin 15 prosenttia äänioikeutetuista oli syntynyt ulkomailla. Tänä vuonna osuuden arvioidaan olevan jo noin 18 prosenttia. Lisäksi äänestysaktiivisuus nousi useilla maahanmuuttajavaltaisilla alueilla, kun muualla maassa se laski hieman.
Vaaleissa, joissa hallituskoalitio ratkeaa vain muutamien kymmenien tuhansien äänten erolla, asia on merkittävä.
Ruotsin yleisradioyhtiön teettämä ovensuukysely paljasti, että ehdoton enemmistö Euroopan ulkopuolelta tulleista äänestäjistä suosi vasemmistoa. Seitsemän kymmenestä ilmoitti kannattavansa jotakin oppositiopuoluetta.
Arvostetun Novus-tutkimuslaitoksen tekemässä kyselyssä noin 80 prosenttia muslimivastaajista ilmoitti ennen vaaleja äänestävänsä joko sosiaalidemokraatteja tai jyrkempää vasemmistopuoluetta.
Myös maahanmuuttajavaltaisilla alueilla vaalien tulokset olivat silmiinpistäviä. Esimerkiksi Malmössä Rosengård Centrumissa sosiaalidemokraatit ja vasemmistopuolue saivat yhteensä 95,2 % kaikista annetuista äänistä. Karrholm toteaa, että tällainen tulos olisi saanut Saddam Husseininkin kateelliseksi.
Samansuuntaisia tuloksia nähtiin muissa maahanmuuttajavaltaisissa kaupunginosissa. Rinkebynydin alueilla sosiaalidemokraatit ja vasemmistopuolue saivat 90,7 % äänistä. Tenstassa vastaava luku oli 91,1 %. Vertailun vuoksi maltillisen kokoomuksen kannatus oli näillä alueilla noin 2-3 %:n luokkaa.
Maahanmuutto työnsi työväenluokkaa oikealle
Karrholm muistuttaa, että tämä trendi on ollut käynnissä jo pitkään. Siksi sitä ei voida pitää reaktiona yhden hallituskauden aikana nähdylle politiikalle – vaikka oikeistoblokin johdolla Ruotsi onkin alkanut ajamaan entistä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Vaalitulosta ei myöskään voi selittää sillä, että vasemmisto olisi tällä kertaa houkutellut taakseen juuri Palestiinaa tukevia äänestäjiä.
Vasemmisto on nauttinut maahanmuuttajavaltaisilla alueilla poikkeuksellisen vahvaa kannatusta jo vuosina 2006-2014. Tuolloin Ruotsissa oli keskustaoikeistolainen hallitus ja maa tuli tunnetuksi koko Euroopan mittakaavassa liberaalista maahanmuuttopolitiikastaan.
Samalla kun maahanmuutto toi vasemmistolle uutta äänestäjäkuntaa, se myös työnsi työväenluokkaisia äänestäjiä oikealle.
Karrholm myöntää, että Ruotsin oikeistohallitus teki virheen antaessaan kansalaisuushakemusten käsittelyn jatkua vanhojen sääntöjen mukaisesti samaan aikaan, kun valmisteilla oli uusi ja huomattavasti tiukempi kansalaisuuslaki.
Maahanmuuttajat kampesivat oikeiston vallasta
Päättyneen vaalikauden aikana noin 200 000 ihmiselle myönnettiin kansalaisuus löperöin perustein. Edes ruotsin kielen taitoa ei edellytetty. Enemmistö kansalaisuuden saaneista oli lähtöisin Euroopan ulkopuolelta. Kun poliittisten blokkien välillä on eroa vain noin 30 000 ääntä, tällaisilla väestörakenteen muutoksilla voi olla jo ratkaisevaa merkitystä.
Maahanmuutto ei ole tuonut Ruotsiin pelkästään rikollisuutta, sosiaalisia ongelmia ja työttömyyttä. Karrholm toteaa, että nyt maahanmuuton ongelmiin puuttunut hallitus on äänestetty ulos vallasta juuri maahanmuuttajien voimin.
Huomionarvoista on jo se, kuka asian sanoo. Vielä joitakin vuosia sitten tällainen puhe olisi helposti leimattu Ruotsissa poliittisen keskustelun laitamille. Neljä vuotta Ruotsia hallinneen maltillisen kokoomuksen kansanedustaja puhuu nyt kansainväliselle yleisölle avoimesti siitä, kuinka maahanmuuton aikaansaamat väestörakenteen muutokset ovat muuttaneet maan poliittisia voimasuhteita.
Vaa’ankieliasemaan päätyneet maahanmuuttajat ratkaisivat kenties ensimmäistä, mutta tuskin viimeistä kertaa, ketkä pääsevät muodostamaan hallitusta.