Talousprofessorilta madonluvut hallituksen maahanmuutto-ohjelmalle – edes työperäinen maahanmuutto ei paranna huoltosuhdetta

Hallitus julkaisi tammikuun alussa ohjelman työperusteisen maahanmuuton vahvistamiseksi. Se ei ole herättänyt juuri huomiota julkisuudessa, ja vähäkin huomio on hyvin kriittistä. Kuluneista fraaseista koostuvan ohjelman lyttäävät niin maahanmuuttoon myönteisesti kuin kriittisemmin suhtautuva tutkija.

Ohjelmassa vedotaan EU-maiden tavoitteisiin ja todetaan, että ”EU pyrkii uudistamaan nykyisiä sääntöjä, parantamaan unionin kykyä houkutella ammattitaitoisia kolmansien maiden kansalaisia ja saada heidät pysymään EU:n alueella”.

– Tätä usein esitetty tavoitetta ei hallituksen ohjelmassa pohdita sen syvällisemmin, vaikka tietyssä mielessä se on järjetön, sanoo Turun yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Virén.

– Tarkoittaahan se käytännössä sitä, että kehitysmaista pyritään imuroimaan osaavin väestönosa Eurooppaan. Varsinaista kehitysapua sekin!

Konkretian puutteesta hallituksen liirum-laarumia arvostelee myös Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija Pasi Saukkonen.

– En voi sanoa olevani lopputulokseen pettynyt, koska syksyn mittaan prosessista kantautuneiden signaalien perusteella odotukset olivat jo asettuneet varsin matalalle. Silti ohjelman lukeminen oli turhauttava kokemus, maahanmuuttoon Viréniä myönteisemmin asennoituva politiikan tutkija Saukkonen toteaa blogillaan,

Saukkosen mielestä ohjelma ei keskity lainkaan työperäisen maahanmuuton tärkeimpään kysymykseen eli siihen, miten parhaiten työllistyviä ihmisiä pystyttäisiin tarvittaessa jopa paikan päällä rekrytoiden saamaan Suomeen töihin.

Sen sijaan paperi käsittelee valtaosin kotouttamispolitiikkaa sekä hyviä väestösuhteita, joita on käsitelty lukemattomissa muissakin tavoiteohjelmissa, Saukkonen kritisoi.

Ohjelman perustana on kevyt pamfletti

Virénin mielestä koko ohjelma lähtee ratkaisemaan ongelmaa, jota ei välttämättä ole olemassakaan.

Tilastokeskuksen Elinkeinoelämän valtuuskunnalle tuottaman tutkimuksen mukaan vuotuisen maahanmuuton tulisi kasvaa 34 000 maahanmuuttajaan, jotta työvoima ei lähivuosikymmeninä supistuisi ja työvoiman tarpeeseen voidaan vastata, ohjelmassa todetaan.

– Mainittu “tutkimus” ei kylläkään ole mikään oikea tutkimus, vaan EVA:n pamfletti, jossa kaksi Tilastokeskuksen aktuaaria arvioi demografisia trendejä Suomessa, Virén kirjoittaa.

Virén ei ymmärrä, miten väestötrendeistä voidaan päätellä työvoiman tarve Suomessa edes nyt, puhumattakaan parin vuosikymmen päästä, kun tarve on ehdollinen lukemattomille muuttujille, ei vähiten palkoille.

Virénin mielestä ohjelma on oikeassa sanoessaan, että maahanmuuton keinoin taloudelliseen huoltosuhteeseen vaikuttaminen edellyttää, että maahanmuuttajat työllistyvät hyvin.

– Mutta päätelmä, “että maahanmuuton pitää olla pysyvää, vuodesta toiseen suurena jatkuvaa” ei tarkasti ottaen ole totta. Vaikka maahanmuuttajat ovat maahan muuttaessa nuorempia kuin kantaväestö, hekin eläköityvät väistämättä. Siksi pitkässä juoksussa huoltosuhteen parantaminen itse asiassa edellyttää vuodesta toiseen kasvavaa siirtolaisuutta, Virén päättelee.

Lyhyellä aikavälillä työllistyminen kuitenkin on kriittinen kohta, Virén toteaa. Maahanmuuttajien keskimääräinen työllisyysaste on Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan ollut koko 2000-luvun ajan 20 prosenttia prosenttiyksikköä alhaisempia kuin kantaväestöllä. Vastaavasti maahanmuuttajien työttömyys on suurempaa kuin kantaväestöllä.

Hallituksen julkaisemassa ohjelmassa ei puhuta palkoista, mutta viitteitä niistä saa tarkastelemalla Tulonjakotilaston lukuja, Virén kirjoittaa. Ne ovat merkittävästi pienemmät kuin kantaväestöllä.

– Luvut kertovat siitä, että ainakaan nykyisillä työllisyys- ja palkkatiedoilla maahanmuutto ei paranna huoltosuhdetta, Virén sanoo.

Väitteet työvoimapulasta epäilyttävät

– Voi myös epäillä, ovatko puheet työvoimapulasta todellisia. Kun sanotaan, että on kova työvoimapula, mutta samaan hengenvetoon kerrotaan, että maahanmuuttajat eivät työllisty ilman mittavaa palkka-alea (esimerkiksi niin, että valtio maksaa puolet maahanmuuttajan palkasta) ja ilman kalliita kotouttamistoimia, tuntuu siltä, että joku väitteistä on väärin.

Ohjelmassa on Virénin mukaan se perussävy, että valtion on huolehdittava siitä, että investointeja Suomeen suunnittelevat yrityksetkin voivat olla varmoja, että saavat tarvitsevansa työvoima.

– Mutta ainakaan minulle ei ole selvinnyt se, miksi meidän pitäisi houkutella Suomeen yrityksiä, jotka toimivat vain ulkomailta tuodun työvoiman varassa. En ole nähnyt yhtään laskelmaa, josta selviäisi, mitä yhteiskunnalle maksaa, tai yhteiskunta voittaa tällaisesta operaatiosta. Mitä yksittäinen kansalainen hyötyy tällaisesta politiikasta?

Jos asiaa joskus kysyy joltain maahanmuuttoa kovasti kannattavalta, vastaus on yleensä ylimalkainen toteamus siitä, että maahanmuuttajat maksavat veroja.

– Maahanmuuttajille suunnatuista yhteiskunnallisista palveluksista ja tulonsiirroista ei puhuta mitään. Loogisesti tämä hyötyargumentti tarkoittaisi jotain sellaista, että mitä suurempi on väestö, sitä parempi on huoltosuhde, Virén huomauttaa.

Elämää suurempia latteuksia

Myös Virén hämmästelee, miksi suuri osa ohjelmasta pyörittelee väestösuhdepolitiikkaa, syrjimätöntä keskustelukulttuuria ja rasismin vastaisia tiedotuskampanjoita.

– Näitä ehdotuksia riittää, ja vielä enemmän on elämää suurempia latteuksia kuten johtopäätösten ensimmäinen lause: “viranomaiset ja järjestöt toteuttavat väestösuhdepolitiikkaa kaikilla hallinnon tasoilla, erityisesti ihmisten arjen kannalta tärkeillä elämän alueilla”.

– Kiva tietää tämäkin, mutta olisi mieluimmin odottanut vastausta kysymyksiin, miksi, miten ja mihin perustuu.