Tieteellinen tutkimus: internet-ajan uhriutumisella on yhteys narsismiin, manipulatiivisuuteen, epärehellisyyteen ja ylimielisyyteen

Ihmisillä on evoluution luoma taipumus kokea myötätuntoa ja halu auttaa ongelmista kärsiviä ihmisiä. Internetin ja massamedian aikana ihmisten kyky tunnistaa oikeita uhreja vilpillisistä uhriutujista on kuitenkin heikentynyt huomattavasti. Tästä syystä uhriutumisesta on tullut entistä tehokkaampi tapa tavoitella resursseja ja vaikutusvaltaa. Tuore tieteellinen tutkimus osoittaa, että uhriutumisella on yhteys moraalisesti kielteisiin persoonallisuuspiirteisiin kuten narsismiin, manipulatiivisuuteen, itsekkyyteen sekä rehellisyyden ja nöyryyden puutteeseen. Nykyaikainen informaatioympäristö suosii kovaäänistä ja vilpillistä signalointia. Uhriutumisesta on tullut kilpailullista. Suurimpia häviäjiä tässä ovat kaikista suurimman avun tarpeessa olevat ihmiset.

Uhrin asema on perinteisesti ei-toivottu. Siihen liittyy vahingoittumista ja kärsimystä. Evoluution myötä ihmisille on kehittynyt kyky kokea myötätuntoa uhriksi joutuneita kohtaan sekä halu pyrkiä helpottamaan heidän asemaansa. Tästä syystä uhriutuminen voi myös olla toimiva strategia resurssien ja vaikutusvallan tavoittelussa.

Uhriksi tekeytyvä voi saada huomiota, yleisön myötätuntoa, sosiaalista statusta, taloudellista tukea sekä muita etuja. Uhrina oleminen voi luoda jopa valta-aseman: sillä voi vaatia muilta hyvitystä, ohjailla keskusteluja, sanella teemoja sekä hälventää uhrin syyllisyyttä ja vastuuta mahdollisista omista virheistä.

Kun uhrin asema tuo mukanaan tällaisia etuja, se myös kannustaa ihmisiä uhriutumaan. Toisin sanoen, näennäisessä uhrin asemassa on jotain tavoiteltavaa. Otollisin tilanne uhriutumiselle on sosiaalinen ympäristö, johon liittyy henkistä epämukavuutta, ja jossa voi vedota kolmansiin osapuoliin kuten organisaatioiden hallinnollisiin elimiin. Vetoomuksissa tehdään rohkeita väitteitä, joiden todenperäisyyttä on hankala varmistaa. Olennaisinta on usein subjektiivinen kokemus. Opportunistiset ihmiset voivat näin hyväksikäyttää muiden hyväntahtoisuutta ja myötätuntoa vilpillisin perustein.

Tuore tieteellinen tutkimus osoittaa, että ihmiset, joilla on taipumusta uhriutumiseen joko aidoin tai tekaistuin perustein, ovat todennäköisesti myös alttiimpia valehtelemaan ja pettämään muita henkilökohtaisen hyödyn tavoittelemiseksi. Uhriutuminen ja uhriaseman kuuluttaminen liittyvät siis moniin moraalisesti kielteisiin persoonallisuuspiirteisiin kuten narsismiin, manipulatiivisuuteen, itsekkyyteen sekä rehellisyyden ja nöyryyden puutteeseen. Tutkimus julkaistiin korkea-arvoisessa psykologian tiedejournaalissa.

Brittiläisen Kolumbian yliopiston tutkijat laativat uhriutumisen skaalan, joka mittaa ihmisten taipumusta kertoa muille puutteistaan, haasteistaan sekä epäonnestaan, josta he kärsivät. Korkeamman pisteytyksen saaneet hyvesignaloivat useammin ja pyrkivät pönkittämään omaa moraalista ylemmyyttään, ja vastaavasti he vähättelivät omaa rooliaan ja moraalista vastuutaan. Toisin sanoen, hyvesignaloijat olivat muita kiinnostuneempia siitä, miten he näyttäytyvät muille moraalisesti ylevinä. Vastaavasti he olivat vähemmän kiinnostuneita siitä, miten he toimivat itse moraalisesti.

Hyvesignaloijat olivat muita kiinnostuneempia siitä, miten he näyttäytyvät muille moraalisesti ylevinä

Quillette-lehden koosteessa kerrotaan useiden tutkimustulosten viittaavat siihen, etteivät väitteet uhriasemasta automaattisesti kerro objektiivisesti tunnistettavasta kärsimyksestä. Selittävänä tekijänä ovat ihmisten yksilölliset erot heidän taipumuksissaan tekeytyä uhreiksi muiden silmissä. Myös ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen ja luonteenpiirteiden korostumiseen.

Nykyaikana uhriutuminen tapahtuu verrattain laajalle ja tuntemattomalle yleisölle internetissä, mm. sosiaalisessa mediassa. Usein uhriutujat vetoavat etäisiin kolmansiin osapuoliin. Tämä lisää katteettomien ja epärehellisten väitteiden toimivuutta verrattuna tilanteisiin, joissa osapuolet tietävät läpinäkyvämmin toisensa ja mahdolliset ongelmalliset tilanteet.

Aiemmin on tunnistettu, että ihmiset saattavat huijata ja esittää kyvykkäämpiä hankkiakseen statusta ja hyötyjä (mm. doping-aineiden käyttö urheilussa tai hakukoneella lunttaaminen visailuissa). Lisäksi ihmisten on myös tunnistettu feikkaavan moraalisuuttaan tavoitellakseen hyvää mainetta (mm. julkinen moralisointi, joka ei vastaa ihmisen toimintaa yksityiselämässään). Uhriutuminen on yksi luonteva jatke moraalisesti kyseenalaiselle opportunismille.

Ihmisten on myös tunnistettu feikkaavan moraalisuuttaan tavoitellakseen hyvää mainetta

Nämä havainnot eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa oikeita, avun tarpeessa olevia vilpittömiä uhreja. Päinvastoin havainnot antavat syytä tarkastella uhriutumista ja sosiaalista ympäristöä entistä kriittisemmin. Vilpilliset, opportunistiset, hyvesignalointiin ja herkkään uhriutumiseen taipuvaiset ihmiset ohjaavat resursseja pois oikeilta avun tarvitsijoilta. Lisäksi he ruokkivat kierrettä, jossa ihmiset ehdollistuvat uhriutumisen kulttuurille. He luovat entistä enemmän kannustimia vilpilliselle uhriutumiselle. Psykologian tutkimuksissa on puhuttu jo ”kilpailullisesta uhriutumisesta”.

Uhriutumisen kierre voi selittää myös sitä, miksi tutkimusten mukaan enemmistö ihmisistä kuvittelee olevansa keskimäärin muita heikommassa asemassa. 65 prosenttia aikuisista vastaajista koki olevansa jollain tasolla yhteiskunnan sortamia, ja noin 55 prosenttia ei kokenut saavansa elämässään sitä, mitä ansaitsisi. Suurin osa ihmisistä siis ajattelee, että maailma kohtelee heitä kaltoin.

Vilpilliset, opportunistiset, hyvesignalointiin ja herkkään uhriutumiseen taipuvaiset ihmiset ohjaavat resursseja pois oikeilta avun tarvitsijoilta.

Aiemmin historiassa ihmiset elivät paikallisissa pienyhteisöissä ilman virtuaalista todellisuutta. Tuolloin he kykenivät helpommin erottelemaan hämääjät ja uhreiksi tekeytyvät ihmiset oikeista avun tarvitsijoista. Ihmiset tunsivat toisensa paremmin, ja huijareilla oli suurempi kiinnijäämisen riski sekä kustannus epärehelliseksi leimautumisesta.

Nykyaikana puolestaan ihmisten on helppo tekeytyä uhreiksi tuntemattomalle yleisölle ja hakea turvaa poliittisista viiteryhmistä. Vaikka uhriutujien joukossa on oikeita avun tarvitsijoita, sosiaalinen ympäristö ja asenneilmapiiri suosivat suhteellisesti enemmän vilpillistä signalointia. Massamedioista ja läpinäkyvyyden puutteesta hyötyvät ennen kaikkea kovaäänisimmät opportunistit. Heidän toimintansa kiihdyttää kilpailullista uhriutumista ja haittaa eniten niitä, jotka kaikista kipeimmin tarvitsisivat apua yleisön ymmärrystä ja apua.